olen kamala äiti

[vierailija_]

vihaan itseäni, olen huno äiti, nykyään huudan ja karjun jatkuvasti,pinna palaa tosi helposti.. tukkapöllyä tulee myös ja läppäsyjä pyllylle... :ashamed: miten voi miten saisin itseni hillittyä!!?? en tiedä vaikuttaako juuri alkanut koulunikin asiaan..

 

[ongelmaa elämässä]

Minkä ikäinen lapsi sinulla on? Onko isä mukana kuvioissa? Kerro vähän lisätietoja tilanteestanne. Äitiys ei aina ole helppoa ja jaksaminen on silloin kovilla. Onko sinulla omaa aikaa ollenkaan?

 

[lappi]

Sitä sattuu kaikille, että pinna palaa.
Jos "läpsytteley" on jokapäivästä..niin kannattee purra hampaat yhteen ja muutta tapoja...lapsi on viaton

 

[vauva tulossa]

Taidat olla väsynyt kun juuri koulukin alkanut.Jokainen äiti hermoilee ja väsyy joskus.Lapsetkin kyllä oppii että äiti on välillä paremmalla ja joskus hunolla tuulella kannattaa pyytää anteeksi myös lapselta ja selittää mistä äitin paha päivä johtuu.Lapset kun helposti syyttävät itseään.Voimia sinulle et sinä huno äiti ole.

 

[Saaruska]

Mä olin joskus itse aivan samanlainen, purin pahan oloni lapsiini. Varsinkin vanhin lapseni joutui kokemaan välillä tyranniäidin purkaukset.
Sitten havahduin kuin unesta, ja päätin läpsäistä joka kerta itseäni ennemmin kuin lastani. Paha olokin meni ohitse, ja lapsista on tullut hienoja lapsia.

 

[Läpsäyksiä saanut]

Hei! Voin ymmärtää sen, että pinna palaa niin, että läpsii ja pöllyyttää lasta kun vanhempi on väsynyt ja hermot kireällä. Odotan vasta omaani, mutta olen miettinyt asiaa omalta kohdaltani jo. Työssäni olen ollut asian kanssa tekemisissä ja oma vanhempani purki kiukkunsa ja väsymyksensä aikoinaan minuun antamalla tukkapöllyä ja luunappeja. Laki kieltää nämä asiat. Ja se on hyvä laki, vaikka jotkut on sitä mieltä, että joka vitsaa säästää se vihaa lastaan... Käsiksi käyminen ei koskaan ole hyvä juttu. Minä esim. pitkään väistin kun joku alkoi koskemaan, vaikkei minuakaan koskaan ole hakattu, juuri noita läpsimisiä olen saanut. Ja olen päättänyt, että oman lapseni ei tarvitse hypätä metriä taakse päin kun alan häneen koskea. Voisitko vaikka poistua tilanteesta ja alkaa siten opetella tilanteen hallintaa, huutaa pihalla ja juosta ja karjua?! Ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Läpsiminenkin voi johtaa todella vakaviin vammoihin, ainakin niihin tunnepuolen juttuihin. Voisitko koittaa saada apua esim. perheneuvolasta? Saisitko tukea lasten isältä tai ystäviltä asian käsittelemiseen? Sinun pitäisi saada lepoa, olisit varmaan eri ihminen. Tervettä on, että itse näet että ei ole oikein lapsille huutaminen ja heidän läpsiminen. On ihmisiä, jotka eivät tajua sitä koskaan. Toivon sinulle voimia ja että tilanteenne helpottuu. :wave:

 

[Pepsukka]

Läpsäyksiä saanut olen minäkin. Ja luunappeja & tukkapöllyä. Selkääni en koskaan, vaikka sitäkin on uhattu. Mutta vaikka laki ruumiillisen kurituksen kieltääkin, olen asiasta (omakohtaisesti kokeneena) pikkasen toista mieltä. Missään nimessä en pahoinpitelyä hyväksy, toinen onkin, missä se raja menee.. Mielestäni kasvatustilanteessa pieni tukistus (ei niin että jää tukko hiuksia käteen), läpsäisy tai luunappi ei ole pahoinpitelyä. Oma vaikutus on silläkin, miten vanhempi tilanteen kokee, mikäli lapsen fyysisestä kurituksesta nauttii, on saira..
Ja omalla itsenituntemisella voin rehellisesti sanoa, että jos vanhempani olisivat kasvattaneet pelkän puheen voimalla, olisin todennäköisesti pahimman luokan kriminaali. On sen verran kovapäinen ollut jo lapsena, ettei aina järkipuhe, uhkaaminen, kiristys tai löahjonta riittäneet.. :headwall: Vaikka vanhempani ovat kasvattaneet minut "vanhanaikaisilla" periaatteilla eli hyväksyneet käytössä ruumiillistakin kasvatusta, en oo siitä minkäänlaisia traumoja saanut. Luulenkin että syy "traumattomuuteen" on siinä, että vanhemmat ovat aidosti rakastaneet minua (ja sisaruksiani) ja että ovat osanneet suhteuttaa kasvatuksen lapseen (esim. siskoa kohtaan ovat ollet PALJON helläkätisempiä, siskoni sattuukin olemaan todella paljon herkempi, kuin mitä ite oon).
Tässä mielessä lasten ja koirien (tai muiden elukoiden) kasvatus on jopa pelottavan samanlaista. Ihmiset kammoaa nykyään fyysistä pakotetta/rangaistusta koiria koulutettaessa, mutta tässäkin on kyse palauttamisesta ja siitä, mitä koira kestää/tarvitsee.. Palautus on todella tärkeää, aivan kuin lastenkin kanssa. Kun tilanne, josta rangaistus on aiheutunut, on ohi tulee koira (tai vrt.lapsi) PALAUTTAA eli kertoa sille, että se on rakastettu! Samoin onnistumisissa ei keuhuilla tarvii olla ylärajaa.. Nykyään vaan herkästi käytetään namia (lasten kohdalla myöskin verrattavissa) eikä koira (tai lapsi) opi kunnioittamaan aikuista ihmistä->toimiminen yhteiskunnassa hankaloituu..
Tarkotushan lastenkin kohdalla on aikaansaada heistä yhteiskuntakelpoisia ja pärjääviä, ei huonokäytöksisiä.. Ja jollei lapselle mene järkipuhe perille, kertokaapa mitä keinoja vanhemmalla on, jos kaikki fyysinen otetaan pois?? Ja nimenomaan suhteuttaa se lapseen! Eli herkemmälle lapselle hellemmät toimintatavat ja luupäisemmälle (ite tällainen) hieman kovemmat..
Kirjoituksesta huolimatta, en tarkoita että ruumiillinen kuritus on hyvä juttu! Niin kauan kuin sitä voi välttää, mahtavaa, mutta mielestäni sitä ei voi kieltää kokonaan, koska uskoisin olevan tilanteita (ei välttämättä kaikkien lasten kohdalla edes koskaan) joissa ei juuri vaihtoehtoja ole..

Ei ihan sitä, mitä ketjun aloittaja halusi, mutta kiehahtipa vaan, joten päästelen paineita... :ashamed: Ja aloittajalle: et ole kamala äiti, kun olet kerran aiheesta huolissasi. Jos ei se herättäisi mitään tunteita, voisi olla jossain vikaa..