Tehkääpä mielikuvaharjoitus: "Sinun lapsesi kiusaa toista lasta koulussa. Vuosia, rankasti, etkä tiedä siitä mitään. Lopulta kiusattu ei enään jaksa ja tekee itsemurhan ja vasta silloin saat tietää lapsesi osuuden tapahtumiin. Suuren surunsa keskellä kiusatun vanhemmat haluavat herättää ihmisiä tajuamaan, kuinka rankkaa ja raakaa koulukiusaaminen tänä päivänä on. He antavat tarinansa kirjailijalle kirjoitettavaksi, mutta eivät halua itse julkisuuteen ja samalla he haluavat kuitenkin suojella kiusaajia julkisuudelta." Voisiko tämä vaihtoehto olla totta? Olisitko sinä valmis kiusaajan vanhempana tulemaan julkisuuteen: "Joo toi meidän Ville/Pekka/Taru/Jaana/kuka liekin kiusas sitä ja sit se teki itsarin. So what?" Mietippä uudestaan, onko ihan viisasta, että Elisan vanhempia vaaditaan julkisuuteen? Silloinhan ennen pitkää myös kiusaajat saadaan selville. Ja ketä se sitten palvelee? Eivätköhän he ole jo tarpeeksi "saaneet rangaistusta"?Ja mitä niiden todisteiden täytyisi olla? Mihin lehdistö/ihmiset olisivat tyytyväisiä? Eivät mihinkään!
Toinen pointti: Oletteko tulleet ajatelleeksi, onko kyseessä edes tyttö? Entä jos se onkin poika? Entä kuolinaika? Entä jos tyttö/poika onkin kuollut jo muutama vuosi sitten? Kirjan tarkoitushan EI OLE OLLUT tuoda esiin mitään, mistä kyseiset henkilöt, koulun, paikkakunnan pystyisi tunnistamaan. Kirja on FIKTIIVINEN tarina TODELLISISTA IHMISISTÄ. Mitä osaa tuosta lauseesta ette ymmärrä? Minä ainakin ymmärrän. Kyseessä on tarina, joka on kirjoitettu todellisten tapahtumien pohjalta. Niinhän monet elokuvatkin on tehty: perustuu tosi tapahtumiin, mutta elokuva EI OLE kopio tositapahtumista.
Ja sitä paitsi tiedän, että ne todelliset ihmiset ovat olemassa. <3