Olen ihan kauhea ihminen...

Omistan kaksi kania ja ikää niillä on jo 7. Nyt on vain voimat loppunut raskauden aikana. Se paikkojen tuhoaminen, siivous... Ja nyt ne on saanu päähänsä että saa pissata joka paikkaan ja tyttökani jopa vetää pitkiä pissakaaria! Oisko jotain kiima-aikaa en tiedä... Ja se on alkanut haisemaan!!!
Nyt mietin miten jaksan pienen vauvan kanssa hoitaa niitä... Olen jo ajatellut vieväni ne piikille mutta pelkkä ajatus alkaa itkettää... Ne on kuitenkin rakkaita mulle...

En tunne ketään kuka vois kanit ottaa.. Olenko ihan kauhea ihminen, jos vien ne lopetettavaksi jos en jaksa niitä vauva-arjessa? Onhan ne jo noin vanhojakin...

Aivan kauhea syyllisyys tulee kun edes ajattelen tuollaista. Itsehän ne kanit olen hankkinut. Ja tähän asti ei olekkaan ollut mitään ongelmaa. Nyt vain on alkanut väsymys tulla ja pahasti.

 

No, jos lemmikin ottaa niin mielestäni vastuu on kannettava loppuun asti, vaikka rankkaa olisikin.
Ei niin, että kun vähän vituttaa, lemmikki annetaan pois tai lopetetaan. Tiesithän kanit ottaessasi, että niissä on tekemistä, vastuuta ja huolta vaikka oma elämäntilanteesi muuttuisi?

Meilläkin on kaksi suurta koiraa ja pieni vauva, kyllähän nuo hurtat hermoille ottavat hyvinkin paljon tällä hetkellä kun ei aika ja jaksaminen niiden huomioimiseen riitä mutta en IKINÄ edes harkitsisi niiden poisantamista/lopettamista. Yritän parhaani mukaan huomioida myös koiria, mutta tällä hetkellä se on väkinäistä, mutta ihan taatusti ohimenevää. Kyllä minulla mieskin tällä hetkellä välillä ottaa todella paljon hermoon ihan ilman syytä (väsymys+vauva itkee mahavaivoja ja siitä seuraava avuttomuuden tunne itselle=vitutus kaikkea kohtaan), mutta en minä häntäkään pihalle heitä

Mutta onhan tämäkin vähän kakspiippuinen juttu, jos vaihtoehtona on sitten kanien hylkääminen jonnekin nurkkaan pieneen häkkiin, on varmasti parempi niille saada uusi koti. En tiedä, miten kanit kiintyvät ihmiseen (en siis tunne kys. eläintä yhtään) mutta koirillehan esimerkiksi oma lauma on todella tärkeä ja laumasta erottaminen traumaattista.

 

Come on! Ne on helvatta vieköön kaneja. Noitahan listitään isolla kivellä.

 

sitten sitten kannattaa puhua lääkärin tai hoitajan kanssa jaksamisestasi arjessa,masennukselta vähän kuulostaa kyllä, kannattaa jutella ajoissa, jos on masennusta tms.

 

Ja edelliseen lisäten, muista että vauva-arki on ohimenevä elämäntilanne ja sen raskaus saattaa helpottaa hyvinkin äkkiä, ennalta arvaamatta..

 

[QUOTE="Vieras";28547444]No, jos lemmikin ottaa niin mielestäni vastuu on kannettava loppuun asti, vaikka rankkaa olisikin.
Ei niin, että kun vähän vituttaa, lemmikki annetaan pois tai lopetetaan. Tiesithän kanit ottaessasi, että niissä on tekemistä, vastuuta ja huolta vaikka oma elämäntilanteesi muuttuisi?

Meilläkin on kaksi suurta koiraa ja pieni vauva, kyllähän nuo hurtat hermoille ottavat hyvinkin paljon tällä hetkellä kun ei aika ja jaksaminen niiden huomioimiseen riitä mutta en IKINÄ edes harkitsisi niiden poisantamista/lopettamista. Yritän parhaani mukaan huomioida myös koiria, mutta tällä hetkellä se on väkinäistä, mutta ihan taatusti ohimenevää. Kyllä minulla mieskin tällä hetkellä välillä ottaa todella paljon hermoon ihan ilman syytä (väsymys+vauva itkee mahavaivoja ja siitä seuraava avuttomuuden tunne itselle=vitutus kaikkea kohtaan), mutta en minä häntäkään pihalle heitä

Mutta onhan tämäkin vähän kakspiippuinen juttu, jos vaihtoehtona on sitten kanien hylkääminen jonnekin nurkkaan pieneen häkkiin, on varmasti parempi niille saada uusi koti. En tiedä, miten kanit kiintyvät ihmiseen (en siis tunne kys. eläintä yhtään) mutta koirillehan esimerkiksi oma lauma on todella tärkeä ja laumasta erottaminen traumaattista.[/QUOTE]

No tässähän se juuri onkin, kun olen samaa mieltä Kerran kun otat lemmikin, niin olet myös vastuussa siitä... Eikä se pitkä ikä tullut mitenkään yllätyksenä. Tiesin kyllä että kanit elää n. 8-10 vuotiaiksi.. Nyt on vaan jo pari kolme kuukautta voimat ihan poissa. Ja kun nämä ovat vielä niin hellyyden kipeitä ja ovat koko ajan jalois. Ja jos et huomioi nii sitten pissaavat... On jo niin vanhoja että en usko ihan vieraalle antamisen olevan järkevää... Kauhea syyllisyys..

 

Miten naiset kykenivät entisaikoina synnyttämään monta lasta ja hoitamaan lehmät ja osallistumaan muihin maatalon töihin? Lisäksi ei ollut läheskään sellaisia mukavuuksia kuin nykyisin.

Roiku vähemmän netissä ja tee enemmän.

 

Ihmetyttää, kuinka ne nyt vasta olisi alkaneet pissailemaan ja haisemaan, jos ne kuitenkin on sulla 7 vuotta jo olleet? Eikö sulla ole miestä, joka voisi auttaa kanien hoidossa ja muutenkin?

Mun mielestä ei ole oikein, että lemmikeistä hankkiudutaan eroon kun vauva tulee taloon. Se on vieläpä aika yleistä. Jos et niitä kuitenkaan halua pitää, laita vaikka Apulaan ilmoitus jos saisit sitä kautta uuden kodin.

 

sitten sitten kannattaa puhua lääkärin tai hoitajan kanssa jaksamisestasi arjessa,masennukselta vähän kuulostaa kyllä, kannattaa jutella ajoissa, jos on masennusta tms.

Masennusta oon sairastanu jo 12-vuotiaast asti eikä hoidettu... Mieheni kun tapasin niin masennus laantui (tiesin sen kyllä olevan vielä jossain kun ei ole hoidettu).. Ajattelinkin puhua neuvolassa tästä koska en halua että sairastun taas lapsen synnyttyä... Ei olisi reilua vauvaa kohtaan. En vaan uskonut että masennus olisi tässä syynä.

 

[QUOTE="vieras";28547470]Ihmetyttää, kuinka ne nyt vasta olisi alkaneet pissailemaan ja haisemaan, jos ne kuitenkin on sulla 7 vuotta jo olleet? Eikö sulla ole miestä, joka voisi auttaa kanien hoidossa ja muutenkin?

Mun mielestä ei ole oikein, että lemmikeistä hankkiudutaan eroon kun vauva tulee taloon. Se on vieläpä aika yleistä. Jos et niitä kuitenkaan halua pitää, laita vaikka Apulaan ilmoitus jos saisit sitä kautta uuden kodin.[/QUOTE]

No en kyl tiiä mistä ne sen pissailun on saanu päähänsä Ei oo IKINÄ enne tehny sitä ku laatikkoon.
Mies ei koske pitkällä tikullakaan kaneihin. Tämä sovitiin jo sillon kun hankin ne.

 

Luopuminen on tuskaista mutta eläin on vain eläin! Helpompi ne on nyt laittaa pois kuin se jotta puolen vuoden päästä kun vauva ryömii laattiat on kanin pissis ja papanoissa. Ymmärrän jotta ei oo kiva juttu tehdä tuollaista päätöstä mutta itse kituuttelin vauva ajan kahden liruttelevan koiran kanssa jotka rupesivat puremaan vauvaa kun vauva opetteli käveleen. Joo ei ollut helppoa tehdä päätöstä mutta nyt jälkiviisaana ehdotan jotta jos yhtään haluat päästä vauva ajasta helpommalla niin luovu nyt. Ehdit toipua järkytyksestä ennen vauvan syntymää ja saat keskittyä vauvaan raikkaammassa kodissa

 

No kaneja ne nyt kuitenkin vain on, eikä ihmisiä. Ja ilmeisesti elämänsä loppusuoralla. Eikä se kani tiedä kuolevansa siihen lopetuspiikkiin, omistajalle se suurempi ikävä on. Toisaalta, mahtavatko kohta kuolla ihan luonnostaankin? Vauva on nyt kuitenkin tärkein minun mielestäni.

 

Mun mielestä eläimelle on parempi että se lopetetaan kun laitetaan kiertoon. Se muille antaminen on vaan omistajan hyvinvoinnin ja omantunnon kannalta muka parempi ratkaisu. Ei eläimet ymmärrä kuolemaa tai mitenkään tuota tilannetta. Kanithan alkavat olla jo iälläänkin.. mulla ei niin tietoa kaneista mutta luulisin ettei ne paljon yli 10-vuotiaiksi elä?

 

[QUOTE="Vieras";28547495]Joo ei ollut helppoa tehdä päätöstä mutta nyt jälkiviisaana ehdotan jotta jos yhtään haluat päästä vauva ajasta helpommalla niin luovu nyt[/QUOTE]

Mulle ainakin olisi erittäin helppo päätös. Viedäkö lastani pureva rakki piikille.

 

Onko teillä pihaa?

 

Onko teillä pihaa?

Ei ole.
En vaan näe tässä mitään järkeä enää ku pitää itkua pidätellen siivota häkkiä...
Ei meillä siis mitenkään likasta ole. Kyllä mä siivoan ja ne pissatkin heti ku haiseen nii pahalle mutta en jaksais tollasta enää...

 

Anteeksi nyt vain, mutta en ymmärrä miten raskaus vaikuttaa KANIN hoitoon?!
Mene lääkärille, siellä on apu sinulle, ei eläinlääkärin piikissä kanille.

Nyt jotain järkeä hommaan, eihän kania edes tarvitse koiran tavoin ulkoiluttaa kolme kertaa päivässä?
Hanki sille kanille rapsuttelija? Varmasti löytyy lähipiiristä joku pikkutyttö,joka mielellään tulisi tunniksi leikkimään kanin kanssa.

Ehkä mulla menee nyt vain ohi? Mikä siinä kanin hoidossa on, jota raskaana on hankala tehdä?

 

Mulle ainakin olisi erittäin helppo päätös. Viedäkö lastani pureva rakki piikille.

Just. Älä sinä vaan edes harkitse eläinten ottamista. Kuulostat eläivihaajalta

 

Just. Älä sinä vaan edes harkitse eläinten ottamista. Kuulostat eläivihaajalta

Se on. Haluaa tappaa kaikki koirat, kun itse ei tykkää niistä!

Pelkää niitä, en tiedä miksi, mutta ratkaisee asian vihaamalla ja jakelemalla tappotuomioita jokaiselle koiralle, sen sijaan että hoitaisi päänsä kuntoon asian suhteen.

Vai pääsikö jänötkin nyt jo tälle listalle?

 

[QUOTE="vieras";28547547]Anteeksi nyt vain, mutta en ymmärrä miten raskaus vaikuttaa KANIN hoitoon?!
Mene lääkärille, siellä on apu sinulle, ei eläinlääkärin piikissä kanille.

Nyt jotain järkeä hommaan, eihän kania edes tarvitse koiran tavoin ulkoiluttaa kolme kertaa päivässä?
Hanki sille kanille rapsuttelija? Varmasti löytyy lähipiiristä joku pikkutyttö,joka mielellään tulisi tunniksi leikkimään kanin kanssa.

Ehkä mulla menee nyt vain ohi? Mikä siinä kanin hoidossa on, jota raskaana on hankala tehdä?[/QUOTE]

No se perkuleen siivoaminen on hankalaa tän mahan kanssa! Ja väsy tulee nopeasti kun kyykistelee... Ei se ruokkiminen tai huomioiminen olekaan haittana, mutta jos ne kuseksii useamman kerran päivässä ja saat koko ajan hinkata mattoja ja lattioita nii kyllä se väsyttää! Meillä kun ei kaneja pidetä häkissä päivisin vaan vapaana.

 

[QUOTE="vieras";28547573]No se perkuleen siivoaminen on hankalaa tän mahan kanssa! Ja väsy tulee nopeasti kun kyykistelee... Ei se ruokkiminen tai huomioiminen olekaan haittana, mutta jos ne kuseksii useamman kerran päivässä ja saat koko ajan hinkata mattoja ja lattioita nii kyllä se väsyttää! Meillä kun ei kaneja pidetä häkissä päivisin vaan vapaana.[/QUOTE]

Hoida se kuseksiminen pois, ei sitä kania tappaa tarvitse.

Jos sillä on kiima niin eläinlääkäristä saat apua, sisäkissoillakin kiima saadaan estettyä pillerillä, tuskin on kanillakaan vaikeaa.

Voi johtua myös sairaudesta,jolloin ehdottomasti on vietävä lääkäriin.

Ja laita se mies auttamaan! Jos sä et jaksa siivota, koska YHTEISEN lapsenne odotus väsyttää, niin se on velvollinen auttamaan!
laita kuriin se ukkos.

 

Tuoksut itse nyt erilaiselta kanin nenään. Meidänkin kani alko merkkailla ja oli ihan päästää sekaisin, kun odotin tuota meidän kolmatta (ei ollu meillä vielä, kun odotin noita muita) Se juos jopa mun ympärillä liehakoimassa. Vauvan synnyttyä mokoma rauhottu.

 

[QUOTE="vihreä";28547607]Tuoksut itse nyt erilaiselta kanin nenään. Meidänkin kani alko merkkailla ja oli ihan päästää sekaisin, kun odotin tuota meidän kolmatta (ei ollu meillä vielä, kun odotin noita muita) Se juos jopa mun ympärillä liehakoimassa. Vauvan synnyttyä mokoma rauhottu.[/QUOTE]

Oisko noin?
Kyllä mä varmaan katson vielä miten menee vauva-arki niitte kans. Ku tosiaan ainoa juttu mikä väsyttää on se siivous. Se huomion haku ja jalois pyöriminen on enemmänki vaa ärsyttävää eikä nii haittaa.. Toivotaan että helpottais. On ne kuiteski nii rakkaita.

 

[QUOTE="vieras";28547567]Se on. Haluaa tappaa kaikki koirat, kun itse ei tykkää niistä!

Pelkää niitä, en tiedä miksi, mutta ratkaisee asian vihaamalla ja jakelemalla tappotuomioita jokaiselle koiralle, sen sijaan että hoitaisi päänsä kuntoon asian suhteen.

Vai pääsikö jänötkin nyt jo tälle listalle? [/QUOTE]

Mun mielestä on sairasta että joku edes harkitsee semmosen koiran pitämistä joka puree lasta :O Ei hitto teitä joitakin koiraihmisiä!!

Mulle lapseni on tärkeämpi kuin yksikään elukka. Kai te koiranomistajat (jotkut) olette ihan vintti pimeänä niiden piskienne kanssa sitten.

 

Tommonen päätös on aina vaikee..

Myö mietittiin 6 kuukautta mitä tehdään meidän 13 vuotiaan sekarotuisen narttu koiran kanssa. Se kun ei pitänyt lapsista, ei minkään ikäisistä, vastasyntyneestä n. kaksitoista vuotiaiden päälle käytiin ihan varoittamatta. Meidän "onneksi" (kuullostaa kauhean pahalta sanoa noin) rupesi sairastelemaan sen verran paljon ja vakavasti mikä taas helpotti lopetuspäätöstä. Eläinlääkäri sanoi ettei se kauaa todennäköisesti olis elänyt muutenkaan joten senkin puoleen tehtiin oikea päätös. Ei tarvinnu toisen kärsiä.