Olen ihan järkyttynyt erään teinitytön ja hänen äitinsä välisestä riitelystä.

Heidän riidellessään tämä kyseinen 17v tyttö huutaa äidilleen ihan mitä sylki suuhun tuo. Tyttö esim. huorittelee äitiään ja voi sanoa jotain tähän tyyliin: "mene makaamaan junaradalle ja tapa ittes niin päästäis sustakin" Kyseessä siis ihan ns. normaali perhe, eli tyttöä ei ole koskaan kaltoinkohdeltu tms. Kyllä täytyy olla jotain pahasti pielessä, jos tyttö ei tuon vertaa kunnioita äitiään ja äidiltäkin puuttuu auktoriteettia. Minäkin tietysti teininä riitelin äitini kanssa, saatoin huutaakin, mutten ikinä haukkunut äitiäni tai esim. kiroillut tms. Ei olisi tullut mieleenkään..en edes pystyisi sanomaan äidille noin kamalia asioita. Olenko ainoa, jota tuo kauhistuttaa?

 

Pienenä se vitsa on väännettävä, meillä tyttö oli tuossa 3v jälkeen siinä iässä että piti ottaa härkää sarvista ja laittaa ojennukseen kun tuli tämä kausi että alko hyökkimään silmille, ei hyöki enää.

 

Itse muistan kyllä huoritelleeni äitiäni.
13-16 vuotiaana. Äiti usein sano että jos se helpottaa oloa niin antaa tulla vaan olantakaa.

 

No joo, itse oli "paha teini" ja huusin isälleni ja äiti(puolelleni) todellakin mitä sylki suuhun toi! Jotain jonka jo itse nyt sensuroin enkä kirjoita tänne.

Nykyään olen ihan kiltti ja "kunnon kansalainen"

 

Et ole ainoa, jota se kauhistuttaa. En ole vielä nyt kolmekymppisenäkään ikinä kiroillut äidilleni. On tainnut olla vähän erilainen kunnioitus ja kuri meillä kotona.. ja lapsuuteni oli hyvin onnellinen, kaikille vapaan kasvatuksen kannattajille tiedoksi

 

Mä huorittelin äitini teininä oikein kunnolla. :ashamed:

 

Ite olen sortunut moiseen kans. 14 vuotiaana pahimmillaan kun ei poikakaveri päässyt yöksi enkä saanut mennä sinne.
Sitten menin naapurin Niinalle...joo poikakaverille siis.
Jälkeenpäin kerroin totuuden ja kyllä äiti katsoi silmät pyöreenä.

 

kunnioitus puuttuu. Mitä tahansa ei suustaan voi laskea. Itselläkin on lapsia ja olen aikanaan tehnyt selväksi, että mulle ei haistattele omat eikä vieraat

 

Antasin korville jos noin käyttäytys

 

Mä kyllä huusin teininä vanhemmileni et toivon heidän kuolevan ym kamalaa. Mulla oli aika vaikea teini-ikä, meillä oli kyllä kasvatus ja kotikuri, mut mä en niihin halunnu alistua.

Nyt aikuisena olen toki pyytänyt vanhemmiltani anteeksi, olemme hyvissä väleissä ja mä olen ihan kunnon ihminen.
Mut mulla ainakin oli taustalla läheisen kuolema, koulukiusaamista ym, eli elin vaikean ja raskaan teini-iän joka sit purkatui lapsellisesti yleisenä häiriköimisenä.

 

Mä en ole ikinä huoritellut enkä haistatellut omille vanhemmilleni ja auta armias jos omani niin tekevät |O

 

Kerran tuli teininä äitiä huoriteltua.. sillon oli elämä koko perheellä sekaisin, vanhempien riidat ja ero, uus isäpuoli yms.. Hävettää vieläkin se välikohtaus. Mutta nykyisin äitiini on aivan mahtavat välit.

 

Olen myös syyllistynyt moiseen silloin teininä 14-16 vuotiaana. Huorittelin, käskin painua millon minnekin, huusin, että haluan äitini kuolevan... Olen jopa heittänyt riidellessä ruuat äitini päälle. Kaikesta uhosta huolimatta en ole koskaan tehnyt mitään "tyhmää" tai juonut överikännejä tms. sillä järjen ääni sanoi aina miten tulee toimia...

Ja kaikesta tuon jälkeen olen äitini kanssa erittäin läheisissä väleissä, akateemisesti koulutettu jne. eli ilmeisesti ihan tavallinen, normaali ja terve aikuinen...

 

Mulle olis varmaan rapsahtanut kotiarestia kolmekymppiseksi asti, jos olisin vanhemmille avautunut... Tosin tiesin asian jo ennalta, ei tarvinnut kokeilla.

 

Mä en ole ikinä huoritellut enkä haistatellut omille vanhemmilleni ja auta armias jos omani niin tekevät |O

 

Olen myös syyllistynyt moiseen silloin teininä 14-16 vuotiaana. Huorittelin, käskin painua millon minnekin, huusin, että haluan äitini kuolevan... Olen jopa heittänyt riidellessä ruuat äitini päälle. Kaikesta uhosta huolimatta en ole koskaan tehnyt mitään "tyhmää" tai juonut överikännejä tms. sillä järjen ääni sanoi aina miten tulee toimia...

Ja kaikesta tuon jälkeen olen äitini kanssa erittäin läheisissä väleissä, akateemisesti koulutettu jne. eli ilmeisesti ihan tavallinen, normaali ja terve aikuinen...

Pitänee vielä tähän lisätä, että olin siis hyvin kiinni äidissä siihen teini-ikään, iltatähti jne. joten vanhemmista irtaantuminen ja itsenäistyminen purkautui noin rajuina oireina...

 

Mä olen ainakin huoritellut äitinäni.Ja puhunut muutenkin tosi kauhealla tavalla.
Muutama vuosi siitä,minulla todettiin vakava masennus. Vaikka suurimman osan noista huoritteluista voi panna murkkuiän piikkiin,voi kuitenkin takana piillä "jotain".

 

onhan tuo kamalan kuuloista, mut mä oon aina ollu sitä mieltä et äidille (mulle siis ) lapset saa purkaa pahan olonsa, mielummin niin et mulle päätään aukoo kuin naapurin mummoille..

mut tottakai tuollaiset tilanteet käytäis läpi sitten kun riita on loppu..

(vielä ei oo ihan tuollaisia yhteenottoja tullu, saa nähdä tuleeko..)

 

Voin myöntää vaivautuneena kuuluvani joukkoon.
Tosin oli perheen asiat sekasin. Äidillä ja isällä uudet kumppanit (salarakkaat). Tuli julki ja siitähän koko perheen riidat alko.
Meitä on 9 sisarusta (+äidin ja isän uusilta kumppaneilta vielä 6 yhteensä lisää ) ja koskaan ei ollut omaa aikaa eikä rauhaa mihinkään.
Tuli sanottua useinkin jotain todella idioottimaista.

Luojan kiitos että pääsin 14 vuotiaana pois kotio.
Nykyisen rakkaan aviomiehen kans :heart:

 

Mä olin ihan kamala lapsena ja teininä, kyllä päästelin suustani vaikka mitä kauheuksia, heittelin astioita pitkin seiniä, karkailin yms. Ja kyllä mulla oli ihan onnellinen ja hyvä lapsuus, kotona oli kuri ja säännöt joita piti noudattaa, mutta mä en halunnut noudattaa. Nykyään olen kyllä ihan normaali ihminen ja äitini kanssa oikein hyvissä väleissä. Mun esikoinen on vähän saman sorttinen kuin minä olin, ja me otetaankin aika usein yhteen, mutta koska itsekkin olen edelleen erittäin tempperamenttinen niin ei tuo minun silmille kyllä hypi.

 

En ole ikinä vanhempiani haukkunut ja harvoin edes huutanut. Tosin, välit äitiin voisi olla paremmat jos olisin joskus sanonutkin ihan suoraan.

 

Mä en ole ikinä huoritellut enkä haistatellut omille vanhemmilleni ja auta armias jos omani niin tekevät |O

peesti tähän. vaikka muuten olinkin todellinen kauhu kakara, en ikinä pystynyt haistattelemaan vanhemmilleni. kerran taisi päästä oikein raivona "hais...." ja sekin jo nolotti ihan mielettömästi.

 

minä olen kans. kotona opittua ja jatkoin siitä mihin äiti aina jäi.

 

No teinit on teinejä, mutta joitakin asioita EI VAIN TEHDÄ! Ja oman äidin huorittelu kuuluu niihin. Mullakin oli rankka murrosikä mutta hyvänen aika, jos olisin omalle äidilleni noin sanonut.

 

Heidän riidellessään tämä kyseinen 17v tyttö huutaa äidilleen ihan mitä sylki suuhun tuo. Tyttö esim. huorittelee äitiään ja voi sanoa jotain tähän tyyliin: "mene makaamaan junaradalle ja tapa ittes niin päästäis sustakin" Kyseessä siis ihan ns. normaali perhe, eli tyttöä ei ole koskaan kaltoinkohdeltu tms. Kyllä täytyy olla jotain pahasti pielessä, jos tyttö ei tuon vertaa kunnioita äitiään ja äidiltäkin puuttuu auktoriteettia. Minäkin tietysti teininä riitelin äitini kanssa, saatoin huutaakin, mutten ikinä haukkunut äitiäni tai esim. kiroillut tms. Ei olisi tullut mieleenkään..en edes pystyisi sanomaan äidille noin kamalia asioita. Olenko ainoa, jota tuo kauhistuttaa?

Kuulostaa just mun siskolta. Muutaman kerran on hermot sen kanssa palanut, eikä tuo tilanne ole helpottanut kunnolla vieläkään, vaikka omillaan asuukin. Jokaisissa juhlissa täytyy aina jostakin riita vääntää, viimeksi minun kanssani ylppäreissäni. |O