Olen huolissani pojastamme! Ikää 1v 8kk ja yhtään sanaa ei tule vieläkään!

[ap]

Ei edes yritystä.

Vauvana hän oli erittäin vaativa, itki jatkuvasti eikä IKINÄ jokeltanut. Hän siis ei ole vieläkään koskaan alkanut jokeltaa tai ölisemään kuten muut vauvat.

Joskus, erittäin harvoin, hän "harjoittelee" joitain tavuja, esim papapapa. Yleensä kommunikoi vain sanomalla "yh!" ja osottaa mitä haluaa. Hän siis ei puhu mitään omaakaan vauvakieltä, hän on vain hiljaa. Ei myöskään osaa päristellä tms. Puhaltaminen ja sylkeminen sujuu...

Motorisesti hän on erittäin taitava, oppi juokseman jo tasan 1v:nä, kiipeilee jne.

1½v neuvolaa ei ole vielä ollut, on vasta parin viikon kuluttua, kyselen kyllä sitten sielläkin.

 

[mummeli]

Vanhan kansan sanonta "kieli jäi jalan alle", eli jos on motorisesti taitava, niin ei kerkiä puhumaan..
tai puhutteko hänelle kaiken tavallaan valmiiksi.. ei sitten tarvii kuin osoitella..
Eräällä tuttavalla oli poika lähes 3 v, ei puhunut pätkääkään, kun vanhemmat pälpätti niin hirveesti.. kerran sitten äiti ripusteli pyykkejä kuivamaan ja rupatteli tuttuun tapaansa ääneen, että "laitanpa tuosta nuo isän alushousut tuohon patterille kuivamaan".. silloin poika täräytti selvällä suomen kielellä, että "ne ei oo mitkään aluthoutut, ne on kaltalit".. ja siitä se puhe lähti

 

[paapelo]

Eikö neuvolassa sitten aiemmin, ennen 1v kiinnitetty huomiota tuohon jokelluksen puuttumiseen?

Kuulostaa kyllä omaan korvaan "huolestuttavalta", jos ei mitään yritä sanoa.
Tosin, ei meidänkään poika paljoa yrittänyt sanoja sanoa ennen kuin nyt viime jouluna alkoi tulla sanoja, oli siis silloin 1v10kk...sitä ennen kaikki sanat olivat isi ja anna ja loput omaa pulinaa...nyt ihan 2kk on oppinut hirmuisen määrän sanoja ja kokoajan tulee lisää. Poikakin siis on motorisesti osaava poika, nousi seisomaan 7kk ja siitä vaan innostui, joten puhe sitten jäi jalkoihin.

Meidän tuttavapiirissä on poika, joka oli pienenä kuvailemasi lainen. Ei siis yrittänytkään keskustella edes sitä vauva jokellusta ja nyt 5v osaa sanoa isi, auto, ota, anna ja lisää ja jotain muita sanoja, jotka ovat hänen omaa kieltään joita isänsä vain ymmärtää, mutta tämä kehitys on intensiivisen puheterapian ansiota.

Kannattaa kyllä ehdottomasti kysellä neuvolasta ja pyytää vaikka puheterapeutille pääsyä :hug:

 

[ap]

Vanhan kansan sanonta "kieli jäi jalan alle", eli jos on motorisesti taitava, niin ei kerkiä puhumaan..
tai puhutteko hänelle kaiken tavallaan valmiiksi.. ei sitten tarvii kuin osoitella..
Eräällä tuttavalla oli poika lähes 3 v, ei puhunut pätkääkään, kun vanhemmat pälpätti niin hirveesti.. kerran sitten äiti ripusteli pyykkejä kuivamaan ja rupatteli tuttuun tapaansa ääneen, että "laitanpa tuosta nuo isän alushousut tuohon patterille kuivamaan".. silloin poika täräytti selvällä suomen kielellä, että "ne ei oo mitkään aluthoutut, ne on kaltalit".. ja siitä se puhe lähti

Hmm, mitä tuo tarkoittaa, että puhutaan valmiiksi? En tiedä, ehkä teen niin... :/ Olen yrittänyt leikkiä, etten ymmärrä mitä poika haluaa, mutta siitä seuraa kamala kiukku.

En oikein osaa tukea tuota puheen kehitystä. Satuja hän ei suostu kuuntelemaan.

Ns. viittomia hän oppii erittäin helposti, siis kun esim sanoin "hups" ja laitoin käden suulle, tekee hän nyt aina niin, kun tahtoo sanoa "hups".

Ihana tuo "kaltalit"-juttu!

 

[ap]

Eikö neuvolassa sitten aiemmin, ennen 1v kiinnitetty huomiota tuohon jokelluksen puuttumiseen?

Kuulostaa kyllä omaan korvaan "huolestuttavalta", jos ei mitään yritä sanoa.
Tosin, ei meidänkään poika paljoa yrittänyt sanoja sanoa ennen kuin nyt viime jouluna alkoi tulla sanoja, oli siis silloin 1v10kk...sitä ennen kaikki sanat olivat isi ja anna ja loput omaa pulinaa...nyt ihan 2kk on oppinut hirmuisen määrän sanoja ja kokoajan tulee lisää. Poikakin siis on motorisesti osaava poika, nousi seisomaan 7kk ja siitä vaan innostui, joten puhe sitten jäi jalkoihin.

Meidän tuttavapiirissä on poika, joka oli pienenä kuvailemasi lainen. Ei siis yrittänytkään keskustella edes sitä vauva jokellusta ja nyt 5v osaa sanoa isi, auto, ota, anna ja lisää ja jotain muita sanoja, jotka ovat hänen omaa kieltään joita isänsä vain ymmärtää, mutta tämä kehitys on intensiivisen puheterapian ansiota.

Kannattaa kyllä ehdottomasti kysellä neuvolasta ja pyytää vaikka puheterapeutille pääsyä :hug:

En itse tajunnut että olisi pitänyt jokeltaa. Esikoinen nääs. Kun kaverille syntyi ns normaali vauva, huomasin...

Puheterapeutille kyllä meinasin pyytää, että saisi edes arvion tilanteesta. Hurjalta kuulostaa tuo kertomasi juttu! :|

 

[mummeli]

Vaikea sanoa mistä johtuu.. neuvola on varmasti oikea paikka missä asiaa kannattaa lähteä selvittämään
Onnea jatkoon Sinulle ja pojallesi

 

[Kowalski]

Olen yrittänyt leikkiä, etten ymmärrä mitä poika haluaa, mutta siitä seuraa kamala kiukku.

Ns. viittomia hän oppii erittäin helposti, siis kun esim sanoin "hups" ja laitoin käden suulle, tekee hän nyt aina niin, kun tahtoo sanoa "hups".

Niin ei saisikaan tehdä. Lasta pitää ymmärtää - näin sanoi mm. lastenneurologi jonka vastaanotolla kävimme (ja käymme itse asiassa yhä, kerran vuodessa).

Viittomat on hyvä keino kommunikoinnin apuvälineenä, ja niitä voi keksiä itsekin

1 v 8 kk ikäinen ehtii kyllä vielä alkaa puhumaan. Alkoi meidänkin poika, 2½ v iässä. Eikä oo sen jälkeen ollutkaan hetkeäkään hiljaa...:xmas:

 

[vieras]

Tällä palstalla jotkut mammat ei huolestu, vaikka 3vuotias ei sano mitään...

Otat neuvolassa puheeksi asian, vaikka ei 1,5-vuotisneuvolassa mitenkään asiasta tod.näk. huolestuta. Päälle kaksivuotiaana pääsette sitten puheterapaain jos tarvetta on.

Mutta ehdottmasti otat huolesi puheeksi ja otat kaiken avun vastaan. Niin tekee vastuuntuntoinen äiti .

Jaksamista arkeen!

 

[EJK]

Tällä palstalla jotkut mammat ei huolestu, vaikka 3vuotias ei sano mitään...

Otat neuvolassa puheeksi asian, vaikka ei 1,5-vuotisneuvolassa mitenkään asiasta tod.näk. huolestuta. Päälle kaksivuotiaana pääsette sitten puheterapaain jos tarvetta on.

Mutta ehdottmasti otat huolesi puheeksi ja otat kaiken avun vastaan. Niin tekee vastuuntuntoinen äiti .

Jaksamista arkeen!

Olen laittanut saman merkille, että aina vain hoetaan sitä mantraa että "kyllä se kerkeää vielä puhumaan" tai että "jokainen on yksilöllinen" ym. skeidaa! Totuus on, että viivästynyttä se puheenkehitys on, jos se ei raamien puitteissa ala tai se on kovin yksipuolista se sanavarasto ja tuottaminen / ymmärtäminen. Ja se taas voi tuoda omat vaikeutensa esim. kouluiässä. Ja sen vuoksi vastuullinen vanhempi ottaa asian ajoissa neuvolassa puheeksi ja vaatii saada tarkempia tutkimuksia, jotta asiaan voidaan tarvittaessa varhain puuttua ja minimoida myöhemmät ongelmat!! Erityisvaikeuksia ei voi poistaa, mutta niitä voidaan räätälöilyllä kuntoutuksella "lieventää" ts. saamaan välineitä yksilölliseen oppimiseen ja kehitykseen.

 

[Kowalski]

Olen laittanut saman merkille, että aina vain hoetaan sitä mantraa että "kyllä se kerkeää vielä puhumaan" tai että "jokainen on yksilöllinen" ym. skeidaa! Totuus on, että viivästynyttä se puheenkehitys on, jos se ei raamien puitteissa ala tai se on kovin yksipuolista se sanavarasto ja tuottaminen / ymmärtäminen. Ja se taas voi tuoda omat vaikeutensa esim. kouluiässä. Ja sen vuoksi vastuullinen vanhempi ottaa asian ajoissa neuvolassa puheeksi ja vaatii saada tarkempia tutkimuksia, jotta asiaan voidaan tarvittaessa varhain puuttua ja minimoida myöhemmät ongelmat!! Erityisvaikeuksia ei voi poistaa, mutta niitä voidaan räätälöilyllä kuntoutuksella "lieventää" ts. saamaan välineitä yksilölliseen oppimiseen ja kehitykseen.

Peesaan sinua niin täysillä ettei tosikaan!

T: 1 v 10 kk ikäisen kanssa puhumattomuuden vuoksi tutkimuksiin lähtenyt äiti

 

[EJK]

Olen laittanut saman merkille, että aina vain hoetaan sitä mantraa että "kyllä se kerkeää vielä puhumaan" tai että "jokainen on yksilöllinen" ym. skeidaa! Totuus on, että viivästynyttä se puheenkehitys on, jos se ei raamien puitteissa ala tai se on kovin yksipuolista se sanavarasto ja tuottaminen / ymmärtäminen. Ja se taas voi tuoda omat vaikeutensa esim. kouluiässä. Ja sen vuoksi vastuullinen vanhempi ottaa asian ajoissa neuvolassa puheeksi ja vaatii saada tarkempia tutkimuksia, jotta asiaan voidaan tarvittaessa varhain puuttua ja minimoida myöhemmät ongelmat!! Erityisvaikeuksia ei voi poistaa, mutta niitä voidaan räätälöilyllä kuntoutuksella "lieventää" ts. saamaan välineitä yksilölliseen oppimiseen ja kehitykseen.

Peesaan sinua niin täysillä ettei tosikaan!

T: 1 v 10 kk ikäisen kanssa puhumattomuuden vuoksi tutkimuksiin lähtenyt äiti

Mutta eikö olekin tosi, että huolestuttavan paljon ihmiset tälläkin palstalla tukee kysyjää siihen, että ei mitään hätää, ei mitään hätää....

 

[zuku]

Olen yrittänyt leikkiä, etten ymmärrä mitä poika haluaa, mutta siitä seuraa kamala kiukku.

Ns. viittomia hän oppii erittäin helposti, siis kun esim sanoin "hups" ja laitoin käden suulle, tekee hän nyt aina niin, kun tahtoo sanoa "hups".

Niin ei saisikaan tehdä. Lasta pitää ymmärtää - näin sanoi mm. lastenneurologi jonka vastaanotolla kävimme (ja käymme itse asiassa yhä, kerran vuodessa).

Viittomat on hyvä keino kommunikoinnin apuvälineenä, ja niitä voi keksiä itsekin

1 v 8 kk ikäinen ehtii kyllä vielä alkaa puhumaan. Alkoi meidänkin poika, 2½ v iässä. Eikä oo sen jälkeen ollutkaan hetkeäkään hiljaa...:xmas:

Oon ite kuullut tämän saman, et nykyään päin vastoin kehoitetaan esim. ensin kysymään lapselta et mikä tämä on (näytetään autoa) jos laps ei vastaa ni kysytään uudestaan jos vastaa jotain, mut se on kaikkea muuta kuin "auto", ni vastataan, et "niin tämä on auto". Jos sanoo oikein kehutaan. Eli annetaan lapselle malli.
Meillä myöskään 2v:llä ei juurikaan tuli tunnistettavia sanoja (ehkä n.10 kpl) muut on sit omaa sölötystä.. on sen verran rebaalisesti lahjakas et tahtoo tulla muutenki ymmärretyksi.. taitaa liikkuminen viedä kaiken energian. Tosin kuitenki sitä omaa kieltä tulee, et silleen ei ole sama tilanne mitä ap:llä.

 

[edellinen vieras]

Tällä palstalla jotkut mammat ei huolestu, vaikka 3vuotias ei sano mitään...

Otat neuvolassa puheeksi asian, vaikka ei 1,5-vuotisneuvolassa mitenkään asiasta tod.näk. huolestuta. Päälle kaksivuotiaana pääsette sitten puheterapaain jos tarvetta on.

Mutta ehdottmasti otat huolesi puheeksi ja otat kaiken avun vastaan. Niin tekee vastuuntuntoinen äiti .

Jaksamista arkeen!

Olen laittanut saman merkille, että aina vain hoetaan sitä mantraa että "kyllä se kerkeää vielä puhumaan" tai että "jokainen on yksilöllinen" ym. skeidaa! Totuus on, että viivästynyttä se puheenkehitys on, jos se ei raamien puitteissa ala tai se on kovin yksipuolista se sanavarasto ja tuottaminen / ymmärtäminen. Ja se taas voi tuoda omat vaikeutensa esim. kouluiässä. Ja sen vuoksi vastuullinen vanhempi ottaa asian ajoissa neuvolassa puheeksi ja vaatii saada tarkempia tutkimuksia, jotta asiaan voidaan tarvittaessa varhain puuttua ja minimoida myöhemmät ongelmat!! Erityisvaikeuksia ei voi poistaa, mutta niitä voidaan räätälöilyllä kuntoutuksella "lieventää" ts. saamaan välineitä yksilölliseen oppimiseen ja kehitykseen.

Hemmetti, vihdoinkin joku samoin ajatteleva! Olen luullut olevani jotenkin outo, kun koen, että kyllä esim. just 3-vuotiaan on syytä jotain muutakin sanoa kuin "joo", ja jos neuvolasta kehotetaan ottamaan puheterapiaan yhteyttä, on syytä mennä.

Jos mitään vikaa ei ole, hienoa, mutta onpahan tutkittu. Ja jos jotain häikkää on, nää puhejutut on sellasia, että mitä aikasemmin täsmäapua annetaan, sitä parempi on lopputulos.

Kommunikaatio liittyy niin kaikkeen lapsen elämässä: tiedolliseen puoleen, kavereihin, itsetuntoon, kun tulee ymmärretyksi jne. Minusta on tosi ihme, että jotkut jostain syystä panttaavat hoitoon menoa. Varsinkin kun puheterapia ei satu, se on yleensä lapsesta mukavaa ja vielä ilmaista.

 

[vieras]

Ilmanmuuta neuvolassa puheeksi! itse otin neuvolassa puheeksi kun esikoinen ei puhunut 2v nyt muksu 3v ja todettu dysfasia. Käymme puheterapiassa ja viittomia käytössä. Nyt odotan tämän toisen kanssa 1,5v neuvolaa kun ei siltäkään tule sanoja että saadaan puheterapeutille lähetettä ja juttua eteen päin!

 

[ap]

Kiitos vastauksista! Mieluusti kuulen kyllä lisäkin kokemuksia.

Ja jos joku tietää jotain hyviä kikkoja tai temppuja, millä saisi lapsen edes yrittämään...?

Voiko muuten se vaikuttaa, että meillä molemmilla vanhemmilla on ollut nuorempana lukihäiriö? Minulla lievempi ja miehellä vakava. Tuli vaan mieleen...

 

[EJK]

Olen yrittänyt leikkiä, etten ymmärrä mitä poika haluaa, mutta siitä seuraa kamala kiukku.

Ns. viittomia hän oppii erittäin helposti, siis kun esim sanoin "hups" ja laitoin käden suulle, tekee hän nyt aina niin, kun tahtoo sanoa "hups".

Niin ei saisikaan tehdä. Lasta pitää ymmärtää - näin sanoi mm. lastenneurologi jonka vastaanotolla kävimme (ja käymme itse asiassa yhä, kerran vuodessa).

Viittomat on hyvä keino kommunikoinnin apuvälineenä, ja niitä voi keksiä itsekin

1 v 8 kk ikäinen ehtii kyllä vielä alkaa puhumaan. Alkoi meidänkin poika, 2½ v iässä. Eikä oo sen jälkeen ollutkaan hetkeäkään hiljaa...:xmas:

Oon ite kuullut tämän saman, et nykyään päin vastoin kehoitetaan esim. ensin kysymään lapselta et mikä tämä on (näytetään autoa) jos laps ei vastaa ni kysytään uudestaan jos vastaa jotain, mut se on kaikkea muuta kuin "auto", ni vastataan, et "niin tämä on auto". Jos sanoo oikein kehutaan. Eli annetaan lapselle malli.
Meillä myöskään 2v:llä ei juurikaan tuli tunnistettavia sanoja (ehkä n.10 kpl) muut on sit omaa sölötystä.. on sen verran rebaalisesti lahjakas et tahtoo tulla muutenki ymmärretyksi.. taitaa liikkuminen viedä kaiken energian. Tosin kuitenki sitä omaa kieltä tulee, et silleen ei ole sama tilanne mitä ap:llä.

Liikkuminen ei vie energiaa muilta kehityksen osa-alueilta. Jos olisin sinä, vaatisin pääsyä puheterapia-arvioon. Se ei maksa mitään - muuta kuin viitseliäisyyden.

 

[EJK]

Kiitos vastauksista! Mieluusti kuulen kyllä lisäkin kokemuksia.

Ja jos joku tietää jotain hyviä kikkoja tai temppuja, millä saisi lapsen edes yrittämään...?

Puheterapeutti on täynnä kikkoja ja innovatiivisuutta! Ei muuta kuin vaade puheterapiajonoon!

 

[vieras]

Meidän poika on nyt 2v 3kk ja harvassa on hänelläkin oikeat, selvät sanat. Nyt ihan viime päivinä on alkanut tulemaan enemmän sanoja, suurinpiirtein 1 uusi sana/päivä. Neuvolassa eivät olleet lainkaan huolissaan ja täällä jatkotutkimuksiin laitetaan vasta 3v jos ei vielä puhetta tule. Neuvolantäti sanoi, että erityisesti pojilla tapahtuu huimasti kehitystä 2v-2,5v välillä ja sen kyllä huomaa.

Minäkin "puhun ja selitän asiat valmiiksi", tavallaan tulkkaan puheelle pojan haluamat asiat. Eli tavallaan pystyn käymään hänen kanssaan keskusteluja, vaikka toinen vain sanoo joo tai ei ja osoittelee esineitä. Mielestäni tämä on kuitenkin hyvä asia, uskon että passiivisesti poika oppii koko ajan kieltä. Älä vaan koskaan esitä, ettet ymmärrä lasta. Luulisi sen olevan paha kolaus lapselle, ettei oma äitikään ymmärrä. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee ja ei tule ymmärretyksi, varmasti itsekin hieman kärsii tilanteestaan.

 

[EJK]

Kommunikaatio liittyy niin kaikkeen lapsen elämässä: tiedolliseen puoleen, kavereihin, itsetuntoon, kun tulee ymmärretyksi jne. Minusta on tosi ihme, että jotkut jostain syystä panttaavat hoitoon menoa. Varsinkin kun puheterapia ei satu, se on yleensä lapsesta mukavaa ja vielä ilmaista.

Juuri näin!

 

[Kowalski]

Mutta eikö olekin tosi, että huolestuttavan paljon ihmiset tälläkin palstalla tukee kysyjää siihen, että ei mitään hätää, ei mitään hätää....

On totta, oikeassa olet.
Ja minulle taas on sanottu mm. että raahasin poikaa väkisin asiantuntijalta toiselle niin kauan kunnes sain diagnoosin, ihan turhaan ollaan lapsirukkaa raahattu lääkäriltä toiselle, yms...juu ei ollut turhaa, vaikka poika nykyään jo ikätasonsa mukaisesti puhuukin. Vaan puhuisiko, jos emme olisi menneet tutkimuksiin, siinäpä se ydinkysymys!

 

[viirukissa]

Meillä tyttö sanoi ensimmäiset sanansa 2v2kk:n ikäisenä, ja lauseita 2v5kk:n iässä. Ei meillä neuvolassa oltu huolissaan, kun tyttö muuten kehittyi normaalisti.

 

[ap]

Oon ite kuullut tämän saman, et nykyään päin vastoin kehoitetaan esim. ensin kysymään lapselta et mikä tämä on (näytetään autoa) jos laps ei vastaa ni kysytään uudestaan jos vastaa jotain, mut se on kaikkea muuta kuin "auto", ni vastataan, et "niin tämä on auto". Jos sanoo oikein kehutaan. Eli annetaan lapselle malli.

Hyvä neuvo, kiitos! Saisipa tuon vaan vastaamaan edes jotain... Nyt vaan katsoo suurin silmin, kun kysyn jostain asiasta, että "mikä tämä on" tai ei noteraa minua ollenkaan...

 

[EJK]

Meillä tyttö sanoi ensimmäiset sanansa 2v2kk:n ikäisenä, ja lauseita 2v5kk:n iässä. Ei meillä neuvolassa oltu huolissaan, kun tyttö muuten kehittyi normaalisti.

Voi kertoa, että aina neuvolassa ei näitä kaikkia edes huomata, vaan äidin / isän vaatimuksesta asiaa on viety eteenkäsin. Eikä kielellinen kehityksen poikkeama vaadi muiden osa-alueiden klikkaamista.

 

[EJK]

Meillä tyttö sanoi ensimmäiset sanansa 2v2kk:n ikäisenä, ja lauseita 2v5kk:n iässä. Ei meillä neuvolassa oltu huolissaan, kun tyttö muuten kehittyi normaalisti.

Voin kertoa, että aina neuvolassa ei näitä kaikkia edes huomata, vaan äidin / isän vaatimuksesta asiaa on viety eteenkäsin. Eikä kielellinen kehityksen poikkeama vaadi muiden osa-alueiden klikkaamista.

 

[vieras]

Meidän kuopus oli samanlainen. Vauvana ihan hiljainen, ei koskaan jokeltanut/kiljunut/höpöttänyt niin kuin muut vauvat. Kiinnitin asiaan itse huomiota, koska esikoinen oli oikea räpätäti alusta asti. Jokelteli pitäen "puheita" jotka kestivät todella kauankin. Mutta siis kuopus ei ikinä.

Neuvolassa ei huolestuttu asiasta, koska lapsi kumminkin selvästi ymmärsi mitä hänelle puhuttiin. Oli parivuotias, kun alkoi sanoa yksittäisiä sanoja, puhumaan alkoi vasta 3-vuotiaana. Nyt on ekaluokkalainen, ihan normaali ja puhuukin niin että välillä tekee mieli sanoa että oletkos vähän aikaa hiljaa.. Oli myös liikunnallisesti aikaisin kehittynyt, sinänsä ymmärrän että "kieli jäi jalan alle". Oli niin innostunut liikkumaan, ettei varmaan sitten viitsinyt puheeseen keskittyä.

Voi olla että kaikki on ihan hyvin ja normaalisti myös teidän lapsella.