Vinkula
Olen todellakin huolestunut hyvästä ystävästäni. Hänellä on samanikäinen poika kuin minulla, 3v 7kk. Äiti on oikeastaan koko ikänsä ollut yksinhuoltaja, eikä hänellä ole ketään joka esim. joskus tulisi siivoamaan tms.
Heidän asunto on suoraansanottuna niin paskainen,
että ei oikein huvittaisi edes mennä sinne. Yhteen aikaan kävin hänelle siivoamassa, vaikka ei hän edes pyytänyt, mutta ei kyllä kiittänytkään. Nykyään en enää siivoa, sillä minulla on kaksi lasta itsellänikin. Sitten rupesin ajattelemaan, että enhän minä voi olla vastuussa toisen aikuisen ihmisen taloudesta. Miehenikin sanoo minulle että älä ssivoa hänelle enää, koska muuten se ei koskaan ota itseään niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Kyllä hän tosiaan joskus siivoaa,mutta se tapahtuu niin harvoin että pinttyneet liat ja se LEMU ei koskaan häviä.
Tämä on todellakin rassaavaa, koska minusta tuntuu ettei kukaan muu ole kiinnostunut tästä tilanteesta kuin minä. Olen kehoittanut häntä ottamaan yhteyttä psykiatrille, että saisi käydä juttelemassa, mutta ei hän "viitsi" kun "ne varmaan aattelee et mä oon joku hullu".
Olen ajatellut,et soittaisin itse mutta arvaapa suuttuisiko hän siitä.
Välillä minusta tuntuu että ei me edes ystäviä olla vaan minä olen huoltaja. Kauheaa on vielä sekin kun ystävälläni ei oo edes ppyykkikonetta! Ennen pesin nekin,mutta kun minun pitäisi hakea ne pyykit,pestä,ostaa pesuaineet,kuivattaa ja viedä takaisin, ei tule mitään. \|O Nyt hän pesee ne äitinsä luona,mutta hän liikkuu niin harvoin missään,joten hänellä on vielä vuodenkin takaisia pyykkejä pesemättä. On hän jo noin puoli vuotta päivitellyt että pitäisi tilata pesukone jostain osamaksulla,mutta itse ei voi koska luottotiedot on mennyt. Yrittää siis vihjata että minun pitäisi se tehdä.
3v 7kk ikäinen poika on edelleen vaipoissa yötäpäivää. poika on ehkä 5 kertaa elämänsä aikana käytetty potalla. Minua ahdistaa ,v*tuttaa,itkettää ja samalla naurattaa. Eikö se antaisi jo itselle uutta potkua elämään jos vaatteet ja koti edes joskus tuoksuisi hyvältä? Äiti ei kuljeta poikaansa enää seurakunnan kerhossakaan joka olisi kerran viikossa.Äiti ei kuulemma jaksa herätä ja viedä poikaa sinne. Ja "kun sillä on niin pitkät hiuksetkin ettei kehtaa viiä."Minä oisin leikannu ne mutta kun "viimeks leikkasit ne liian lyhyeksi". Vieköön sitten kampaajalle ja maksakoon siitä.
Mitähän tässä oikein pitäs tehä, vai eikö mitään. :/
Heidän asunto on suoraansanottuna niin paskainen,
että ei oikein huvittaisi edes mennä sinne. Yhteen aikaan kävin hänelle siivoamassa, vaikka ei hän edes pyytänyt, mutta ei kyllä kiittänytkään. Nykyään en enää siivoa, sillä minulla on kaksi lasta itsellänikin. Sitten rupesin ajattelemaan, että enhän minä voi olla vastuussa toisen aikuisen ihmisen taloudesta. Miehenikin sanoo minulle että älä ssivoa hänelle enää, koska muuten se ei koskaan ota itseään niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Kyllä hän tosiaan joskus siivoaa,mutta se tapahtuu niin harvoin että pinttyneet liat ja se LEMU ei koskaan häviä.Tämä on todellakin rassaavaa, koska minusta tuntuu ettei kukaan muu ole kiinnostunut tästä tilanteesta kuin minä. Olen kehoittanut häntä ottamaan yhteyttä psykiatrille, että saisi käydä juttelemassa, mutta ei hän "viitsi" kun "ne varmaan aattelee et mä oon joku hullu".
Olen ajatellut,et soittaisin itse mutta arvaapa suuttuisiko hän siitä.
Välillä minusta tuntuu että ei me edes ystäviä olla vaan minä olen huoltaja. Kauheaa on vielä sekin kun ystävälläni ei oo edes ppyykkikonetta! Ennen pesin nekin,mutta kun minun pitäisi hakea ne pyykit,pestä,ostaa pesuaineet,kuivattaa ja viedä takaisin, ei tule mitään. \|O Nyt hän pesee ne äitinsä luona,mutta hän liikkuu niin harvoin missään,joten hänellä on vielä vuodenkin takaisia pyykkejä pesemättä. On hän jo noin puoli vuotta päivitellyt että pitäisi tilata pesukone jostain osamaksulla,mutta itse ei voi koska luottotiedot on mennyt. Yrittää siis vihjata että minun pitäisi se tehdä.
3v 7kk ikäinen poika on edelleen vaipoissa yötäpäivää. poika on ehkä 5 kertaa elämänsä aikana käytetty potalla. Minua ahdistaa ,v*tuttaa,itkettää ja samalla naurattaa. Eikö se antaisi jo itselle uutta potkua elämään jos vaatteet ja koti edes joskus tuoksuisi hyvältä? Äiti ei kuljeta poikaansa enää seurakunnan kerhossakaan joka olisi kerran viikossa.Äiti ei kuulemma jaksa herätä ja viedä poikaa sinne. Ja "kun sillä on niin pitkät hiuksetkin ettei kehtaa viiä."Minä oisin leikannu ne mutta kun "viimeks leikkasit ne liian lyhyeksi". Vieköön sitten kampaajalle ja maksakoon siitä.
Mitähän tässä oikein pitäs tehä, vai eikö mitään. :/