Olen henkisesti ihan romuna..Mitä tässä pitäisi tehdä?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Uupunut huoltaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

Uupunut huoltaja

Vieras
Isäntä aamusta iltaan raksalla, ja minä pyöritän taloutta aamusta iltaan yksin. Ja hoidan lasten surut ja murheet, sekä harrastukset. Käyn kaupassa, pesen pyykit, laitan ruuat..ym!Nuorimmainen täytää pian kaksi, ja muut jo alaluokilla.
Olen ihan puhki ja masentunut. Sain lääkäriltä joitain viikkoja sitten cymbaltaa, mutta en pystynyt sitä syödä, sillä oksentelin tämän tästä. Lääke vaihdettiin cipralexiin, jota olen syönyt nyt neljä päivää, annoksella 5mg aamuisin. Mutta olo on vain huonontunut. Nyt cipralexin aloittamisen jälkeen, en jaksaisi enää edes nousta aamuisin sängystä. Olen masentuneempi kuin ikinä,ärtynyt, ja totaalinen väsymys aamusta iltaan. ei tällaista väsymystä kuitenkaan ollut ennen cipralexia.Jaksoin sentään jotenkin kiinnostua asioista ja tarttuakkin niihin,mutta nyt haluisin vain maata, ja tuntuu että vihaan kaikkia. Mikään ei tunu miltään, tai siis tuntuuu: ihan "paskalta". Tänään en aamulla uskaltanut ottaa cipralexia, kun olo on mennyt niin hurjaksi sen myötä. Tuntui että ärtyisyyskin kasvoi potenssiin kymmennen, tuon lääkkeen myötä.En kestä nuorimmaisen itkuja yhtään, vaan tuntuu että "kilahdan" kohta.

Nyt olen epätoivoinen..Miten selvitä eteenpäin. Pitäiskö soittaa lääkärille, ja kertoa miten reagoin tuohon cipralexiin..Vai mitä tässä pitäisi tehdä?!!! en tiedä uskallanko jatkaa lääkettä...
Ymmärrän että se saattaa alkuun huonontaa oloa, esim ahdistus lisääntyä, tärinää ja päänsärkyä..Mutta tuksin tuo nyt on normaalia, että masennus muuttuu syväksi, ja ihminen vain makaa aamusta iltaan?!

Olen epätoivoinen......
 
toisaalta pelottaa soittaa lääkärille, kun hän varmaan patistaa jatkamaan tuota cipralexia.Mutta pelottaa tuo hirveä lamaantuneisuus, minkä lääke aiheuttaa..kun en tahdo selvitä enää arki rutiineista ja lapsen hoidosta, niin kurjaksi tuo cipralex vei olon.
 
Ota heti yhteyttä Lääkäriin ja enemmän apuja sinun on kotiin saatava. Ota yhteys perheneuvolaan se voi olla suureksi avuksi. pelkkä lääkitys ei auta vaan muutakin tukea sinun on saatava.
 
Varmaan keskusteluapu ammattilaisen kanssa tosiaan voisi auttaa. Minä kävin mielenterveystoimiston sairaanhoitajalla juttelemassa ja hän osasi sopivasti kannustaa ja kuunnella. Myös seura ja apu arkena voisi auttaa sinua.

Minulle eivät sopineet masennuslääkkeet myöskään. Menin ihan veteläksi niistä.. Toivon, että tilanteesi helpottaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Varmaan keskusteluapu ammattilaisen kanssa tosiaan voisi auttaa. Minä kävin mielenterveystoimiston sairaanhoitajalla juttelemassa ja hän osasi sopivasti kannustaa ja kuunnella. Myös seura ja apu arkena voisi auttaa sinua.

Minulle eivät sopineet masennuslääkkeet myöskään. Menin ihan veteläksi niistä.. Toivon, että tilanteesi helpottaa!



Mikä lääke sinulla oli??

Sen tosiaan myönnän, että tarvisin ehdottomasti sosiaalista verkostoa ympärilleni. Olen todella yksin aamusta iltaan. Leikkipuistossa käydään, mutta ei sielläkään arkipäivinä ole ketään ,(
 
Nuo masennuslääkkeet on tarkoitettu pitkäaikaiseen, säännöiseen käyttöön. Paniikkikohtaus on sivuvaikutus, joten lääke ei sovi. Onko ketään sukulaista, kaveria lähellä ,jonka soitat teille? Nyt tarviit apua ja paljon.
 
Ehdottomasti otat yhteyttälääkäriin ja sanot, ettet tarvitse pelkkiä lääkkeitä, vaan käytännön apua. Kunnalta pitäisi saada perhetyöntekijä käymään tuollaisessa tilanteessa.
JOskus niitä lääkkeitä tarvitaan, että pystyy ottaman avun vastaan, mutta usein myös pelkkä apu auttaa, joko keskustelu, että saa elämänsä oikeisiin mittasuhteisiin, tai sitten ihan vaan käytännönapu.
Joillakin mielialalääkkeet alkaa vaikuttaa vasta parin viikon käytön jälkeen ja oireet voi pahentua lauksi. Mutta ainakan sitä ei parane tehdä, että joskus otat lääkkeen ja joskus et, nuo SSRI-lääkkeet ei ole asperiinia, jota otetaan tarvitaessa kippuun, vaan tarvitaan vähintäin ½-vuoden hoito, 3kk oireiden päättymisen jälkeen, niilläkin joilla ne toimi alusta asti hyvin.
 
Luin muuten netistä tuosta cipralexista, ja tuntuu että sitä ylistetään maasta taivaaseen. Moni kertoo saanensa siitä energiaa ja positiivisemman olon.. joten ei kai sit tosiaan sovi mulle tuo lääke.
 
Lääkäri laittoi mulle lähetteen mielenterveystoimistoon, ja siellä kuulemma käsittelevät asian tänään. Ensiviikolla voin odottaa yhteydenottoa, jolloin sovitaan aika että pääsen sinne juttelemaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Luin muuten netistä tuosta cipralexista, ja tuntuu että sitä ylistetään maasta taivaaseen. Moni kertoo saanensa siitä energiaa ja positiivisemman olon.. joten ei kai sit tosiaan sovi mulle tuo lääke.

Moni myös kertoo noista alun pahemmista oireista. Ite en osaa sanoa, kun aloittaesani lääkkeen olin siinä kunossa, että ei pienet heilahtelut suuntan tai toiseen tuntunu missään. 20 tuntia makuuasennossa/vrk oli muutenkin ihan normaalia, niin eipä siinä tienny lisäsikö vai vähensikö lääke ekoina päivinä sitä sumuisuutta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Lääkäri laittoi mulle lähetteen mielenterveystoimistoon, ja siellä kuulemma käsittelevät asian tänään. Ensiviikolla voin odottaa yhteydenottoa, jolloin sovitaan aika että pääsen sinne juttelemaan.

Soita sossuun ja kysy, voitko saada perhetyöntekijän, vaikka jo tänään. Mulle ainakin tarjottiin sellaista useammankin kerran. Lääkäriltä ehkä voisit vielä saada jonkun puoltavan lausunnon sossulle, jos tarpeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Lääkäri laittoi mulle lähetteen mielenterveystoimistoon, ja siellä kuulemma käsittelevät asian tänään. Ensiviikolla voin odottaa yhteydenottoa, jolloin sovitaan aika että pääsen sinne juttelemaan.

Soita sossuun ja kysy, voitko saada perhetyöntekijän, vaikka jo tänään. Mulle ainakin tarjottiin sellaista useammankin kerran. Lääkäriltä ehkä voisit vielä saada jonkun puoltavan lausunnon sossulle, jos tarpeen.



Kiitos ehdotuksesta..mutta tiedätkö, jotenkin on melkoinen kynnys kääntyä sossun puoleen. tuntuu että on sitten ikuísesti sossun tarkkailevan silmän alla: Että mitenhän se äiti nyt jaksaa, pitäisiköhän tehdä tarkastuskäynti kotiin ym.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Kiitos ehdotuksesta..mutta tiedätkö, jotenkin on melkoinen kynnys kääntyä sossun puoleen. tuntuu että on sitten ikuísesti sossun tarkkailevan silmän alla: Että mitenhän se äiti nyt jaksaa, pitäisiköhän tehdä tarkastuskäynti kotiin ym.


Joo, tottahan tuokin on...Kyllä mula itelläkin oli ensin herne nenäsä ihan suorastan keuhkoisa, kun eka yhteyden otto sossusta tuli, mutta ihan oikeasti ne on siellä auttaakseen ihmisiä, ei kiusatakseen. Kun mä ihan oieasti sitten tarvitsin apua, niin mä siä myös sain.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja tulikellukka:
Aikoinaan minä söin vastaavaan tilanteeseen Seronil 20 mg.Ja vajaassa viikossa auttoi mulla



No paheniko sulla olo alkuun??Että menit ihan lamaantuneeksi ja ärtyneeksi?

Jos muistelen,niin oisko pari päivää ollu sellanen ryyde olo ja sitten se niinkuin aukeni.Valo tuli päähän...mun siskolla oli kans toi sipramil ja meni viikko kaksi ennenkuin auttoi
 
Alkuperäinen kirjoittaja tulikellukka:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja tulikellukka:
Aikoinaan minä söin vastaavaan tilanteeseen Seronil 20 mg.Ja vajaassa viikossa auttoi mulla



No paheniko sulla olo alkuun??Että menit ihan lamaantuneeksi ja ärtyneeksi?

Jos muistelen,niin oisko pari päivää ollu sellanen ryyde olo ja sitten se niinkuin aukeni.Valo tuli päähän...mun siskolla oli kans toi sipramil ja meni viikko kaksi ennenkuin auttoi


Ok..Pitäisikö mun kuitenkin jatkaa sitä lääkettä, mietin täällä.....

Niin, ja pelästyin myös sitä, että cipralexin myötä multa hävisi jotenkin kaikki myötätunto perheenjäseniä ja kaikkea kohtaan kohtaan. olin tosi ilkeä ja haistattelin, ja lastakaan en halunnut ottaa syliin.Äh, vaikea edes selittää...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:


Ok..Pitäisikö mun kuitenkin jatkaa sitä lääkettä, mietin täällä.....

Niin, ja pelästyin myös sitä, että cipralexin myötä multa hävisi jotenkin kaikki myötätunto perheenjäseniä ja kaikkea kohtaan kohtaan. olin tosi ilkeä ja haistattelin, ja lastakaan en halunnut ottaa syliin.Äh, vaikea edes selittää...

Oliko sulla ennen lääkettä paempia ja huonompia aikoja? Jos nyt sattui huonompi aika juuri viellä samaan noiden aloitus vaikutusten kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja tulikellukka:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja tulikellukka:
Aikoinaan minä söin vastaavaan tilanteeseen Seronil 20 mg.Ja vajaassa viikossa auttoi mulla



No paheniko sulla olo alkuun??Että menit ihan lamaantuneeksi ja ärtyneeksi?

Jos muistelen,niin oisko pari päivää ollu sellanen ryyde olo ja sitten se niinkuin aukeni.Valo tuli päähän...mun siskolla oli kans toi sipramil ja meni viikko kaksi ennenkuin auttoi


Ok..Pitäisikö mun kuitenkin jatkaa sitä lääkettä, mietin täällä.....

Niin, ja pelästyin myös sitä, että cipralexin myötä multa hävisi jotenkin kaikki myötätunto perheenjäseniä ja kaikkea kohtaan kohtaan. olin tosi ilkeä ja haistattelin, ja lastakaan en halunnut ottaa syliin.Äh, vaikea edes selittää...
Voisko se sun mies olla vkl pois raksalta,sä tarvit nyt yksinäistä oloa

 

Yhteistyössä