S
Seonnut
Vieras
Mulla on mennyt täysin överiksi "toipuminen" miehen pettämisten jäljiltä.
Tunnistan itsestäni narsistin piirteitä, suhteessa mieheeni siis.
Kiellän häneltä asioita, kiristän ja uhkailen jos ei meinaa tehdä kuten minä käsken ja haluan, valitsen kenelle saa vastata puhelimeen/viesteihin, haukun ja sätin häntä surutta jatkuvasti ja suurin sanoin, käytän jopa väkivaltaa ja olen todella aggressiivinen välillä (vain miestäni kohtaan).
En haluaisi käyttäytyä näin. Tunnen, että olen seonnut tai sekoamassa miehen toilailujen vuoksi, ja ennen kaikkea sen vuoksi, että jäin tähän suhteeseen ja päätin yrittää.
Miehen veljen vaimo on yrittänyt kauan aikaa iskeä miestäni minulta. Mies meni hetkeksi mukaan tähän, jonka vuoksi kielsin yhteydenpidon veljeen. He saivat vastikään lapsen, ja kielsin miestäni menemästä synnärille katsomaan sitä kakaraa. Tunnen raivoa tuota naista kohtaan, mutta käyttäydyn hänelle päin naamaa ystävällisesti. En halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä, varsinkin kun appivanhemmat pitävät tuota naista parempana kuin minua. Appivanhemmistanikin löydän koko ajan jotain pahaa sanottavaa.
Tuntuu, että mun sisälläni asuu joku, jota en tunne ja jonka tekemisiin en voi vaikuttaa. Tää on raskasta niin mulle kuin ennen kaikkea miehellekin. Toisaalta koen olevani oikeutettu tunteisiini ja jopa joihinkin vaatimuksiinikin, mutta tää menee kokonaisuudessaan niin yli, että mulla on itsellänikin jo ihan helvetin vaikea olla! Pitäisi kai varata aika ammattiauttajalle.
Tunnistan itsestäni narsistin piirteitä, suhteessa mieheeni siis.
Kiellän häneltä asioita, kiristän ja uhkailen jos ei meinaa tehdä kuten minä käsken ja haluan, valitsen kenelle saa vastata puhelimeen/viesteihin, haukun ja sätin häntä surutta jatkuvasti ja suurin sanoin, käytän jopa väkivaltaa ja olen todella aggressiivinen välillä (vain miestäni kohtaan).
En haluaisi käyttäytyä näin. Tunnen, että olen seonnut tai sekoamassa miehen toilailujen vuoksi, ja ennen kaikkea sen vuoksi, että jäin tähän suhteeseen ja päätin yrittää.
Miehen veljen vaimo on yrittänyt kauan aikaa iskeä miestäni minulta. Mies meni hetkeksi mukaan tähän, jonka vuoksi kielsin yhteydenpidon veljeen. He saivat vastikään lapsen, ja kielsin miestäni menemästä synnärille katsomaan sitä kakaraa. Tunnen raivoa tuota naista kohtaan, mutta käyttäydyn hänelle päin naamaa ystävällisesti. En halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä, varsinkin kun appivanhemmat pitävät tuota naista parempana kuin minua. Appivanhemmistanikin löydän koko ajan jotain pahaa sanottavaa.
Tuntuu, että mun sisälläni asuu joku, jota en tunne ja jonka tekemisiin en voi vaikuttaa. Tää on raskasta niin mulle kuin ennen kaikkea miehellekin. Toisaalta koen olevani oikeutettu tunteisiini ja jopa joihinkin vaatimuksiinikin, mutta tää menee kokonaisuudessaan niin yli, että mulla on itsellänikin jo ihan helvetin vaikea olla! Pitäisi kai varata aika ammattiauttajalle.
