A
armon vuonna 1785
Vieras
lapseni tosin kuolivat nälkään, viluun ja kurjuuteen. Lapsista kaksi oli arvottomia tyttöjä joiden kuolemalla ei ole mitään väliä mutta esikoispojan kuolema oli uskomattoman järkkyttävä asia. Mieheni ei ole antanut sitä minulle anteeksi että poikamme ei saanut elää vaan menetimme hänet. Haluatteko te kysyä minulta jotain? Ps. tämä ei ole trolli.
