Okei nyt mä ymmärrän...

[vieras]

Niitä ihmisiä kun valittaa äideistä, joilta loppuu oma elämä lasten saannin jälkeen. Mulla on kaks lasta ja tottahan toki mä puhun niistä ja aika vähäisesti on sitä "omaa aikaakin". Mut mulla on kaks kaveria joiden elämä oikeesti pyörii pelkästään lasten ympärillä. Kyllä mä voin kotona istua hetken koneella ilman lasten kokoaikaista viihdyttämistä. Mun ei tarvii raportoida lasten JOKAIKISTÄ tekemistä johonkin Facebookkiin (tämänkin ymmärtäisin paremmin ekan lapsen kohdalla ja vauvana, kun kaikki on uutta ja ihmeellistä)...

No joo kuhan vaan kerroin ymmärtäväni Mä kun oon aina luullut, että nää ihmiset kun ei tajua sellaisia äitejä tarkoittaa mun kaltaisia, mutta näköjään sitä on pahempiakin

 

[sellaista on, voi voi]

valitusten paratiisi, jeah!! niin ja se elämä loppuu niillä äideillä siihen, kun lapset lentää pesästä pois sitten aikuisena. Mä aion pitää omaa elämää myös ja kontaksia muihinkin ihmisiin ja asioihin kuin lapsiin, vaikka olenkin 4.lapsen kotiäiti. Kun tää mamma lähtee kotoo, niin lapsista ei puhuta. Aiheet saa olla ihan jotain muuta.

 

[Rieputarallaa]

Mullakin on sellaisia kavereita, jotka ei todellakaan puhu muusta kuin lapsistaan. Siis kun kysyy, että mitäs sulle kuuluu, saa perinpohjaisen sepustuksen siitä, mitä lapset on tehneet ja sairastaneet ja oppineet ja... OK, totta kai lapset on itse kunkin elämän keskipiste, mutta on surullista, jos ne on sen AINOA merkityksellinen asia.

 

[Beijja]

huoh.eiköhän kaikki kerro just siitä omasta elämästä mitä kokee.vaikea se on yhden illan pokista etc kertoa siinä vaiheessa -.-

 

[Rieputarallaa]

huoh.eiköhän kaikki kerro just siitä omasta elämästä mitä kokee.vaikea se on yhden illan pokista etc kertoa siinä vaiheessa -.-

Mutta jos päivästä toiseen kaikki jutut koskee vain ja ainoastaan lapsia, ei kerta kaikkiaan mitään muuta? (No okei, lasten lempiruoan tekoa tai lasten synttärikutsuille leipomista tai lastenteatterissa käyntiä kyllä...) Eikö se ole jo hiukan sairasta?