Toggle sidebar

ok, mie luovuta.. seuraavaksi annan tuolle lapselle selkään.. nyt vinkit kehiin!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Neith
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Toiset lapset vaan on haastavampia kuin toiset, Hyväksy se. Sitten mieti TÄRKEIMMÄT asiat, joihin haluat muutosta ja paneudu niihin. Kaikkea käytöstä ei kannata kerralla yrittää korjata, vaan ne max 3 jotka pahimmin tökkivät. Sitten sullakin on konkreettisia asioita, joihin puutut, eikä vaan se yleinen törttöily.
Oveluudella ja positiivisella palautteella pääsee pidemällä kuin rankaisulla. Rankaisu esim. jäähy, tulee niistä asioista AINA, jotka on päätetty ennalta. Voit lapsesi kanssa keskustella ja tehdä perheen pelisäännöt, joita noudatetaan. Kun menee hyvin saa kehua ja huomiota, kun huonosti tulee rangaistus eikä saa huomiota. Liikennevalot hyvä apu, hyvä käytös vihreä, eka huomautus keltainen valo ja jos ei vieläkään usko tulee punainen ja jäähy.
Heti tuskin tuloksia tulee ja sittenkin kun tuloksia alkaa näkyä, tulee takapakkia. Täytyy vaan sitkeesti jaksaa (joo vaikeeta on) ja pysyä menetelmässä.
VOIMIA!
 
Meillä käytösongelmat katoavat nopeammin sylillä ja haliajalla kuin huutamisella ja jäähyllä. Olen kyllä kieltänyt ja kasvattanut lapsiani, mutta siis lähtökohtaisesti, jos jompi kumpi oikuttelee, otan aikaa kahden, juttellaan ja lapsi saa olla sylissä. Toimii meillä myös ennaltaehkäisevästi.
 
Lapsi siis hallitsee perheessä nuilla tempuillaan eikä aikuinen?

Ympäristö pitää olla selkeä ja rauhallinen ja muutamat lelut riittävät. Mä en esimerkiksi käy lastenhuoneessa kuin siivoamassa. Sillä--->kokemuksen syvällä rinta-äänellä voin kertoa, että mitä enemmän aikuinen leikkii lapsen leluilla ts. lapsen kanssa niin sen vähemmän lapsi enää haluaa leikkiä niillä omilla jutuillaan, koska lapselle ei jää omaa tilaa silloin ja tästä seuraa turhautuminen lapselle. Vaikka moni vanhempi kokee olevansa hyvä viettäessään aikaa lastenhuoneessa leikkien lapsen kanssa niin se ei ole lapselle hyväksi koska leikki on nimenomaan lasten tehtävä ei aikuisten. Aikuisen tehtävä on vain mahdollistaa tuo leikkisisen onnistuminen tarkoituksellisilla tiloilla ja välineillä ja antaa loppu lasten mielikuvituksen huoleksi.
Älkää nyt hyvät äidit leikkikö itse niillä lapsen leluilla. Mutta jos vanhemmat joutuvat vierestä seuraamaan ja opettamaan kuinka leluilla leikitään niin silloin ne lapsen lelut eivät ole ikätasoa vastaavia sillä lelut ovat tarkoituksenmukaisia vain silloin kun lapsi kykenee niitä itsenäisesti käyttämään ilman aikuisen apua!

Toivottavasti mahdollisimman moni ymmärsi yskän?
 
Tarviiko ihan kaikesta tapella? Tarkoitan, ei se kasvatus ja rajojen asettaminen mene pilalle jos on näkemättä joitain juttuja. Meillä tuohon sängyssä potkimiseen kun luettiin iltasatua, oli meinaan todellinen ongelma, itkun ja hampaiden kiristyksen aiheuttaja, niin auttoi lopulta se, että en huomannut koko asiaa. Siis keskityin vaan enemmän siihen lukemiseen enkä kiinnittänyt potkimiseen mitään huomiota, vaan aloin lukea tosi innostuneella äänellä ja kysyin kuvista jotain, eli kiinnitin huomion ihan muuhun. Ja lapsi lopetti potkimisen. Eikä asiasta tarvinnut enää tapella, ei lapsen itkeä itseään uneen. Eikä se ole enää yli puoleen vuoteen potkinut ollenkaan. Eikä mun "auktoriteetti" ole siitä millään tavoin kärsinyt.

Ehdotan myös et vähäksi aikaa höllää. Eli päätät pari asiaa josta AINA pidät kiinni, ne tärkeimmät, ja vähän aikaa annat luistaa muista hommista. Kokeile jos se toimisi. Toi miten nyt toimitte, eli joka asiasta tapellaan ihan jatkuvasti, ei selvästikään toimi!!! Tuskin sä itsekään nautit tilanteesta kovin paljon ja se paha olo taas aiheuttaa sen et sitä käytöstä on entistä vaikeampi sietää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Neith:
no niin se on aina mennyt.. tuo on ihan uskomattoman huonouninen ollut ja edelleen on noita huonoja öitä
kauhukohtauksia ( ja alkuvuodesat oli ihan hirveitä yöhuutokohtauksia joista ei rauhottunut millään.. huusi 35min-2 tuntia paniikkihuutoa)
mutta enpä mä silloin mistään mitään apua saanut ja meni itekseen ohi
Click to expand...

meillä samanlainen huonouninen tapaus,likka on 2v5kk heräilee jopa 3-4kertaa yössä ei meinaa millään rauhoittua.
univajetta on jo koko perheellä :(
 
Meiltä löytyy myös 3-vuotta pian täyttävä temperamenttinen pikkumies. Samanlaista rajojen ja äidin hermojen kestävyyden testaamista täälläkin. Meillä parhaiten on auttanut ennakointi, eli tiedän jo etukäteen ne hankalat tilanteet ja varaudun niihin. Joskus auttaa laskeminen: "äiti laskee nyt kolmeen ja jos ei siinä ajassa ole takki päällä, äiti pukee sen". Joskus taas kiukku ja törttöily vähenee kun jututan lasta samalla kun tehdään ne hankalat rutiinit: "hei, arvaas minkä äiti näki tänään tuolla pihalla...".

Sitten on tietyt jutut, joissa meillä ei pelleillä ja niistä on aina seuraamuksensa. Pikkuveljen potkimisesta tai tönimisestä seuraa puhuttelu ja poika joutuu pyytämään anteeksi. Jos kiusaaminen vielä jatkuu, seuraavaksi mennäänkin sitten jäähylle. Samoin ruokapöydässä ei hölmöillä. Tänä aamuna lapsi kiukutteli ruokapöydässä ja kiukunpuuskassaan tönäisi lautasta niin, että se meinasi tippua lattialle. Välittömästi lapsi pois pöydästä ja aamupala loppui hänen osaltaan siihen. Vaikka oli syönyt puuroa vasta 2 lusikallista, sillä sai luvan pärjätä lounaaseen asti. Näissä jutuissa olen tiukka ja lapsi tietää sen.

Joskus meillä otetaan "voimahali" kun näen, että lasta potuttaa ja kiukkukohtaus on pian lähellä. Silloin otan lapsen hetkeksi syliin ja rutistan oikein kunnolla. Saatetaan jutellakin hetki, että mikä kiukuttaa ja miten saataisiin parempi mieli.

Mutta noista ap:n tilanteista. Auttaisko se, että lukisitte iltasadun vaikka sohvalla ja lapsi tiukasti kainalossa, jolloin ei pääse niin helposti potkimaan. Tai jos luette siellä sängyssä, jää itse sen verran kauemmaksi, että lapsi ei pääse potkimaan. Sanot, että äiti joutuu menemään kauemmaksi jos potkii, koska se sattuu ja ei ole kivaa.Jos lapsi osaa olla nätisti, sitten voit taas kokeilla olla lähempänä.
 
mie koitan pitää jonkun sortin kuria ja järjestystä yllä kun tuo on vilkas ja teloo itseään aika paljon.. eli kiellän tekemästä tiettyjä juttuja ja niistä käydään vääntöä.. eli kun homma loppuu vasta kolmannella karjaisulla kun olen jo menossa lasta kohti
esimerkiksi tälläinen: pojan mielestä oli todella hauska leikki, sohva oli laiva minkä reunalla se istui (selkänojalla) se veti päähänsä kissankuljetus kopan (mikä lie kypärä olikaan) ja sitten se läks konttaamaan sitä selkänojaa pitkinkun se olikin yht äkkiä kissa..
näin äitinä mä näen tuossa melkoisen itsensä telomisen vaaran: se konttaa sokkona selkänojalla kissankoppa päässä.. taistelu käydään siis asiasta, selkänojalla ei kikkailla ja kissankoppa ei ole lelu, käskin siis pois kikkailemasta ja kehoitin palauttamaan kissankopan takaisin eteiseen.. ja siitä syntyi vääntö joka päätyi siihen että poika tömisti karjuen portaan yläkertaan omaan huoneeseen jäähylle (heiteltyään protestiksi kissankoppaa ympäri olohuonetta)

eli siis nää konfliktit syntyy tollasista asioista, sen lisäksi että on ne ihan normi jutut, koskee asioihin mihin ei saa, tekee jotain tuhmaatai väittää vastaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja lemontoea:
Tarviiko ihan kaikesta tapella? Tarkoitan, ei se kasvatus ja rajojen asettaminen mene pilalle jos on näkemättä joitain juttuja. Meillä tuohon sängyssä potkimiseen kun luettiin iltasatua, oli meinaan todellinen ongelma, itkun ja hampaiden kiristyksen aiheuttaja, niin auttoi lopulta se, että en huomannut koko asiaa. Siis keskityin vaan enemmän siihen lukemiseen enkä kiinnittänyt potkimiseen mitään huomiota, vaan aloin lukea tosi innostuneella äänellä ja kysyin kuvista jotain, eli kiinnitin huomion ihan muuhun. Ja lapsi lopetti potkimisen. Eikä asiasta tarvinnut enää tapella, ei lapsen itkeä itseään uneen. Eikä se ole enää yli puoleen vuoteen potkinut ollenkaan. Eikä mun "auktoriteetti" ole siitä millään tavoin kärsinyt.

Ehdotan myös et vähäksi aikaa höllää. Eli päätät pari asiaa josta AINA pidät kiinni, ne tärkeimmät, ja vähän aikaa annat luistaa muista hommista. Kokeile jos se toimisi. Toi miten nyt toimitte, eli joka asiasta tapellaan ihan jatkuvasti, ei selvästikään toimi!!! Tuskin sä itsekään nautit tilanteesta kovin paljon ja se paha olo taas aiheuttaa sen et sitä käytöstä on entistä vaikeampi sietää.
Click to expand...

Meillä ei voi jättää potkimista huomiotta, poika potkii niin lujaa että se sattuu ja oikeasti. Ei lapsi saa satuttaa toista iltasadun hinnalla. Se satu menetetään jos tehään tyhmyyksiä.
 
[QUOTE="äitix4";22166453]Lapsi siis hallitsee perheessä nuilla tempuillaan eikä aikuinen?

Ympäristö pitää olla selkeä ja rauhallinen ja muutamat lelut riittävät. Mä en esimerkiksi käy lastenhuoneessa kuin siivoamassa. Sillä--->kokemuksen syvällä rinta-äänellä voin kertoa, että mitä enemmän aikuinen leikkii lapsen leluilla ts. lapsen kanssa niin sen vähemmän lapsi enää haluaa leikkiä niillä omilla jutuillaan, koska lapselle ei jää omaa tilaa silloin ja tästä seuraa turhautuminen lapselle. Vaikka moni vanhempi kokee olevansa hyvä viettäessään aikaa lastenhuoneessa leikkien lapsen kanssa niin se ei ole lapselle hyväksi koska leikki on nimenomaan lasten tehtävä ei aikuisten. Aikuisen tehtävä on vain mahdollistaa tuo leikkisisen onnistuminen tarkoituksellisilla tiloilla ja välineillä ja antaa loppu lasten mielikuvituksen huoleksi.
Älkää nyt hyvät äidit leikkikö itse niillä lapsen leluilla. Mutta jos vanhemmat joutuvat vierestä seuraamaan ja opettamaan kuinka leluilla leikitään niin silloin ne lapsen lelut eivät ole ikätasoa vastaavia sillä lelut ovat tarkoituksenmukaisia vain silloin kun lapsi kykenee niitä itsenäisesti käyttämään ilman aikuisen apua!

Toivottavasti mahdollisimman moni ymmärsi yskän?[/QUOTE]

Mä en ymmärrä. Aikunenkin voi leikkiä kunhan ei oo sellanen automaatti joka ei anna tilaa lapselle. Meidän kanssa on leikitty, me osattiin leikkiä itsekin, mun pojan kanssa leikin leluilla ja se osaa myöskin itse leikkiä.
 
[QUOTE="neith";22168062]mie koitan pitää jonkun sortin kuria ja järjestystä yllä kun tuo on vilkas ja teloo itseään aika paljon.. eli kiellän tekemästä tiettyjä juttuja ja niistä käydään vääntöä.. eli kun homma loppuu vasta kolmannella karjaisulla kun olen jo menossa lasta kohti
esimerkiksi tälläinen: pojan mielestä oli todella hauska leikki, sohva oli laiva minkä reunalla se istui (selkänojalla) se veti päähänsä kissankuljetus kopan (mikä lie kypärä olikaan) ja sitten se läks konttaamaan sitä selkänojaa pitkinkun se olikin yht äkkiä kissa..
näin äitinä mä näen tuossa melkoisen itsensä telomisen vaaran: se konttaa sokkona selkänojalla kissankoppa päässä.. taistelu käydään siis asiasta, selkänojalla ei kikkailla ja kissankoppa ei ole lelu, käskin siis pois kikkailemasta ja kehoitin palauttamaan kissankopan takaisin eteiseen.. ja siitä syntyi vääntö joka päätyi siihen että poika tömisti karjuen portaan yläkertaan omaan huoneeseen jäähylle (heiteltyään protestiksi kissankoppaa ympäri olohuonetta)

eli siis nää konfliktit syntyy tollasista asioista, sen lisäksi että on ne ihan normi jutut, koskee asioihin mihin ei saa, tekee jotain tuhmaatai väittää vastaan[/QUOTE]

Niin no mikset sä voi nyt kokeilla sellaista, et esim tuossa tilanteessa, olisit kiinnittänyt huomion johonkin muuhun leikkiin tai liittynyt leikkiin mukaan ja samalla pitänyt lapsesta kiinni tms ja itse vaivihkaa siirtänyt kopan muualla tms. Siis ihan vaan sen takia et pääsette molemmat välillä rauhottumaan et aina ei tarvi tappelun kautta näitä käydä. Usko tai älä, niin löysäämällä sitä kuria saat todennäköisesti lapsen paremmin kuriin. Just niinku täällä on monta kertaa jo sanottu, kun EI sanaa toistaa tarpeeksi, ei se tehoa enää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
Meillä ei voi jättää potkimista huomiotta, poika potkii niin lujaa että se sattuu ja oikeasti. Ei lapsi saa satuttaa toista iltasadun hinnalla. Se satu menetetään jos tehään tyhmyyksiä.
Click to expand...

No miksei voi itse siirtyä kauemmaksi? Siinä vaiheessa kun on niin kaukana et lapsi ei näe enää kuvia, todennäköisesti loppuu potkiminen. Ilman sitä itkua, tappelua ja huutoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lasta pitäisi kieltää yhdestä asiasta kolmesti ja sitten tehdä "rangaistus". Eli esim iltasadun aikana potkiminen, kiellä yhdesti ja kerro, että satu loppuu, jos vielä potkii. Toka kielto ja kolmannesta loppuu satu. Ja ihan oikeesti loppuu, vaikka lapsi vannois kuinka olevansa nyt kiltti, sillä niinhän ne aina tekee ja kietoo lopulta sut pikkusormensa ympärille. Ja tota kolmen sääntöä ihan joka asiassa kannattaa noudattaa.
Click to expand...

Mitä järkeä tässä on? Lapsihan oppii, että aina voi tehdä kiusaa sen kolme kertaa ennen kuin vanhemmat ovat tosissaan. Kerrasta poikkihan sen pitäisi olla, että oppii kiellon tosiaan olevan kielto eikä mitään pelleilyä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lemonteas:
Niin no mikset sä voi nyt kokeilla sellaista, et esim tuossa tilanteessa, olisit kiinnittänyt huomion johonkin muuhun leikkiin tai liittynyt leikkiin mukaan ja samalla pitänyt lapsesta kiinni tms ja itse vaivihkaa siirtänyt kopan muualla tms. Siis ihan vaan sen takia et pääsette molemmat välillä rauhottumaan et aina ei tarvi tappelun kautta näitä käydä. Usko tai älä, niin löysäämällä sitä kuria saat todennäköisesti lapsen paremmin kuriin. Just niinku täällä on monta kertaa jo sanottu, kun EI sanaa toistaa tarpeeksi, ei se tehoa enää.
Click to expand...

no kyllähän mä koitan ensin saada tilanteen loppumaan mukavalla keinolla, se vaan ei toimi..
lisäksi en mä voi aina jättää muitakaan hommia kesken sen takai että lapsi ei ole yhteistyökykyinen..
se on melkoista sumplimista aina välillä, kenkien laitto saattaa mennä ihan hirveäksi taisteluksi, missä mä en voi antaa periksi kun sitten mä myöhästyn esim töistä (tai muulloin lapsi saa tahtonsa läpi) kun tuo lapsi muuttaa mieltänsä kesken kaiken niin on hyvin vaika selvitä tilanteesta ilman sitä tappelua
 
Alkuperäinen kirjoittaja lemontasd:
No miksei voi itse siirtyä kauemmaksi? Siinä vaiheessa kun on niin kaukana et lapsi ei näe enää kuvia, todennäköisesti loppuu potkiminen. Ilman sitä itkua, tappelua ja huutoa.
Click to expand...

Ei lopu ton kohdalla. Se alkaa seuraavana kiukuta ja nyyhätä lähemmäs potkimaan. Käytyään arestissa se lopettaa ja sen jälkeen nähään voidaanko lukea satu loppuun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lemontasd:
No miksei voi itse siirtyä kauemmaksi? Siinä vaiheessa kun on niin kaukana et lapsi ei näe enää kuvia, todennäköisesti loppuu potkiminen. Ilman sitä itkua, tappelua ja huutoa.
Click to expand...

no ensinnäkin tuo potkiminen alkaa siinä vaiheessa kun puetaan vaippaa tai yökkäriä, tai mä laulan..
lisäksi, enkös mä siirtymällä anna sille luvan potkia kunhan se ei osu muhun, huitoo siis jaloillaan ilmaa ja seinää..
mä lopetan sadun kylmästi kesken jos se kikkailee jotain muuta siinä samalla, samaten laulut
mä pistän sen pois sylistä jos se alkaa tahalleen kiemurtelemaan,sätkimään ja huitomaan niin että muhun sattuu (varoitan kyllä kerran asiasta)
asioista kyllä keskustellaan, asioita selitetään että miksi näin tehdään tai miksi jotain ei saa tehdä.. selitetään helppotajuisesti ja rajusti yksinkertaistaen, poika sanoo ymmärtävänsä ja sitten se tekee asian kiusallaan uudestaan..
se vänkää vastaan about kaikessa, inttää ja jankkaa, kärsivällisyys sillä on magnustin tasoa jen

ja jottei nyt ihan väärää kuvaa synny niin on se puolet ajasta ihan sopuisa, ihana, rauhallinen jne :)
 
[QUOTE="vieras";22168148]Mitä järkeä tässä on? Lapsihan oppii, että aina voi tehdä kiusaa sen kolme kertaa ennen kuin vanhemmat ovat tosissaan. Kerrasta poikkihan sen pitäisi olla, että oppii kiellon tosiaan olevan kielto eikä mitään pelleilyä.[/QUOTE]

Pitäs kuitenkin antaa varotus jotta lapsi voi korjata tekemisensä. Meillä on asiat joista tulee varotus ja ne joista ei tule vaan päätyy suoraan arestiin. Kyl sekin on toiminut ja usein lapsi itseään muistuttaa ettei saa ja lopettaa. Ennenkun ehdin sanomaan mitään. Esim toisen satuttaminen johtaa oikopäätä arestiin. Usein riittää se varoitus ja homma loppuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
Pitäs kuitenkin antaa varotus jotta lapsi voi korjata tekemisensä. Meillä on asiat joista tulee varotus ja ne joista ei tule vaan päätyy suoraan arestiin. Kyl sekin on toiminut ja usein lapsi itseään muistuttaa ettei saa ja lopettaa. Ennenkun ehdin sanomaan mitään. Esim toisen satuttaminen johtaa oikopäätä arestiin. Usein riittää se varoitus ja homma loppuu.
Click to expand...

Tuon kyllä ymmärrän, mutta en sitä, ensimmäisen varoituksen jälkeen annetaan vielä toinenkin ja vasta kolmannella vihelletään peli oikeasti poikki. Samaten jos asiasta on puhuttu sen sata kertaa, voi mielestäni unohtaa 101:llä kerralla sen ensimmäisen varoituksenkin.
 
Kokeile joskus opettaa poikaa vetoamalla hänen empatiaansa.. eli alat itkemään kun potku sattuu oikeasti.. ja sitten selität kyynelehtien hänelle miksi ei saa potkia.
 
[QUOTE="vieras";22168293]Kokeile joskus opettaa poikaa vetoamalla hänen empatiaansa.. eli alat itkemään kun potku sattuu oikeasti.. ja sitten selität kyynelehtien hänelle miksi ei saa potkia.[/QUOTE]

se lopettaa kun sanon että sattuu, pyytää anteeksi ja sitten se tekee sen uudestaan hetkenpäästä tai viimeistään seuraavana päivänä/iltana
siis se ei ole sellaista _tarkoitukseni on nyt sinua potkia_ juttu vaan se potkii/huitoo ilmaa ja siinä sivussa se osuu muhun/seinään/kissaan/mieheen jne

eli tahallaan tuo lapsi ei satuta mutta se toimii niin että siinä sattuu..
osittain tuo käytös johtuu innostumisesta, osittain väsymyksestä, osittain energisyydestä
 
[QUOTE="vieras";22168285]Tuon kyllä ymmärrän, mutta en sitä, ensimmäisen varoituksen jälkeen annetaan vielä toinenkin ja vasta kolmannella vihelletään peli oikeasti poikki. Samaten jos asiasta on puhuttu sen sata kertaa, voi mielestäni unohtaa 101:llä kerralla sen ensimmäisen varoituksenkin.[/QUOTE]

Niimpä. Eipä se auta jos vaan varottelee ja toinen jatkaa hillumistaan.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa