oikeestiko luovuttaisitte niin helposti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja oikeestiko luovuttaisitte?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

oikeestiko luovuttaisitte?

Vieras
Oon aika uusi palstalla. Mua ihmetyttää sellanen että kun täällä on aika paljon aloituksia hankalasta tilanteesta miehen kans. Aika harvoin kukaan kannustaa ratkomaan ongelmat, vaan päinvastoin neuvotaan pakkaa kassit samoin tein. Miksi näin? Oletteko valmiita tekee suhteen eteen töitä et se pelastuis? Katsomaan peiliin myös itse? Toisen kenkkumaisessa käyttäytymisessä on usein joku muu syy kuin että se on vaan niin huono ihminen. Ainakaan minä en ole täydellinen, teistä muista en tiedä. Vai onko se vaan niin helppoo sanoo toiselle et lähe kävelee? Vai miksi ollaan usein (ei aina) niin ehdottomia?
 
Alkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti;29889396:
nykyihmisillä ei oo kykya, halua, sinniä ratkoa ongelmia. ja kaikesta mahdollisesta kun tehdään vielä ingelma, on helpompi viskata yks ulos ja toinen sisään, ja kun sen kans alkaa joku asia hiertää, niin ei kun ulos vaan ja uus tilalle

Mikä nykyihminen? Olethan sinä, viiskymppinenkin nykyihminen, samoin minun 70-vuotias äitini ja 15-vuotias poikani ja minäkin sentään olen nykyihminen.
 
Yleensä näissä aloituksissa tilanne on jatkunut jo vuosikausia, eikä se siitä ole paremmaksi muuttunut, vaikka on yritetty (yleensä yksipuolisesti) vaikka mitä. Turha sitä on hakata päätään seinään. Monet tilanteet ovat vielä niin pahoja, että varmasti lapsetkin kärsivät tilanteesta, joten parempi on erota. Ei voi sanoa, että olisi liian helpolla luovutettu. Moni on sietänyt toisen moukkamausta ja ala-arvoista jopa vuosikausia. Siinäkin on suurin osa ajasta liikaa.
 
Luulen, että osittain vaikuttaa myös se ettei täällä oikein näe kokonaiskuvaa suhteesta/koe samaa mitä ne itse suhteessa olijat kokee. Me lukijat saadaan herkästi aika yksipuolinen ja teoreettinen kuva siitä suhteesta ja siksi on helppo sanoa "jätä se". Sitten kun alkaa mallaamaan omaan suhteeseen samaa tilannetta niin voi ymmärtää miten vaikeaa se lähteminen olisi vaikka kannattaisikin lähteä tai miten mielummin ehkä kuitenkin yrittäisi vielä antaa uuden mahdollisuuden. Täällä on helppo ajatella mustavalkoisesti.

Toisaalta monesti täällä (jotkut) parisuhdeongelmat tuntuu olevan vähän isompia ja sellaisia mitä itse en henkilökohtaisesti haluaisi omassa suhteessani kokea. Mutta vaikea silti sanoa mitä se olisi jos oikeasti olisi tunteella mukana siinä jutussa kun tajuaakin toisen olevan ihan täysi k**ipää tmv. Pitäisi muistaa vaan miettiä useammalta kantilta niitä juttuja.
 
Yleensä ne tilanteet joissa kehotetaan eroamaan OVAT oikeasti toivottomia. Jos on vaikka vuosia jatkunutta väkivaltaa ja alistamista, räikeää toistuvaa pettämistä, alkoholisti puolisona yms niin useinkaan ei ole muuta realistista tietä kuin erota. Ja kuten joku jo kirjoitti, moni on jo yrittänyt kaikki mahdolliset keinot, mikään ei ole auttanut.
 
Luulen, että osittain vaikuttaa myös se ettei täällä oikein näe kokonaiskuvaa suhteesta/koe samaa mitä ne itse suhteessa olijat kokee. Me lukijat saadaan herkästi aika yksipuolinen ja teoreettinen kuva siitä suhteesta ja siksi on helppo sanoa "jätä se". Sitten kun alkaa mallaamaan omaan suhteeseen samaa tilannetta niin voi ymmärtää miten vaikeaa se lähteminen olisi vaikka kannattaisikin lähteä tai miten mielummin ehkä kuitenkin yrittäisi vielä antaa uuden mahdollisuuden. Täällä on helppo ajatella mustavalkoisesti.

Toisaalta monesti täällä (jotkut) parisuhdeongelmat tuntuu olevan vähän isompia ja sellaisia mitä itse en henkilökohtaisesti haluaisi omassa suhteessani kokea. Mutta vaikea silti sanoa mitä se olisi jos oikeasti olisi tunteella mukana siinä jutussa kun tajuaakin toisen olevan ihan täysi k**ipää tmv. Pitäisi muistaa vaan miettiä useammalta kantilta niitä juttuja.
Mä luulen kanssa näin. Sit lisäksi täällä kuulee vaan toisen osapuolen kannan, ja silloin ei ihan täyttä kokonaiskuvaa asioista saa. Noh mutta eiköhän ihmiset kuitenkin perusta noin isot päätökset ihan muuhun kuin keskustelupalstan kirjoittajien neuvoihin.
 
Ehkä se unelma elämänikäisestä parisuhteesta ei nykyään enää ole niin monelle se kaikista tavoitelluin elämän päämäärä. Ennen toki oli, kun naiset ei juuri itsekseen yhteiskunnassa voineet toimia.
 
Silloin kun parisuhde ei toimi, molemmilta osapuolilta pitää löytyä halua muutokseen. Yksin parisuhdetta ei oikein pysty parantamaan, vaikka toki oman käyttäytymismallien muuttaminen saattaa pakottaa myös vatapuolta muuttamaan omaansa tai vähintään herättä hänet huomaamaan tarpeen siihe että jotain tarvitsisi tehdä.

Kuuntelemisen taito niin parisuhtessa kuin muuallakin tuntuu olevan hukassa ja uhattuna Kuuntelemisen taidot ovat uhattuna, sanoo auttamisen ammattilainen - Terveys - Elämä - Helsingin Sanomat
...mutta vaikeapa ketään on muutokseen pakottaa.
 
Omat kokemukset vaikuttaa. Ite olin alistettuna paskassa liitossa ja samaa luettuani täällä pako on ainoa mihin kehotan. Mieheni oli ennen näitä, joiden mukaan lasten takia voidaan roikkua suhteessa, vaikka muuta yhteistä ei ois. Hänen eksänsä otti eron ja sit mieheni huomas, että hänelle sopiva kumppani on olemassa.
 

Yhteistyössä