Olen kuin uudestisyntynyt! Sen mä tiedän, että musta ei ois kotiäidiksi, ja jos meillä pitää jomman kumman vanhemman jäädä jossain vaiheessa vielä kotiin lasten kanssa, niin se on mies. Mun pää ei vaan kestä sitä kotona oloa. Töissä ollessa alkaa kaivata että ois kiva olla vapaalla, mutta mulle ainakaan ei yli 6 kk menevät kotonaolot tee muuta kuin hallaa
mä palailen myös duuniin, osa-aikaisesti, joulukuun alussa, hoidetaan poikaa vuorotellen... en koe olevani kokonaan kotiäitimatskua, mut varmasti väsyttää aivan eri tavalla sitten parin kk päästä, sairaalassa ja kotona hoidettavaa molemmissa
Mäkin teen lyhennettyä päivää ja hoidetaan lapset vuorotellen sekä mummon avulla, niin ei oo huonoa omaatuntoa lapsistakaan. Ja olen niin paljon paremmalla tuulella töiden jälkeen kuin koko ajan kotona ollessani, jaksan lähteä tekemään kaikkea kivaa lasten kanssa sitten töiden jälkeen. Vaihtelu virkistää! Töissä väsyy aivot ja kotona ruumis, mulla se on siinä mielessä tasapainossa kun pääsee tekemään molempia
Visuaalinen suunnittelija lukee käyntikortissa... Luovaahan se on lasten kanssa kotonakin oleminen, mutta siellä on liian monta päsmäriä (siis ne lapset) ja täällä pääsen toteuttamaan omia ideoitani paremmin
