Oheishuoltajuudesta?

Elikkäs, joku joka tietää ihan faktaa. Voisiko kertoa mistä oheishuoltajuutta haetaan, mitkä seikat vaikuttavat puoltavasti ja onko jotain mitä erityisesti pitää muistaa haettaessa?

Joskus aiemmin olisin kuullut, että oheishuoltajuutta ei kuulu edes hakea lastenvalvojan kautta, mutta jos jollain olisi ensikäden tietoa niin ottaisin mielelläni vastaan.

Kiitoksia paljon vaivaa nähneille :flower:

 

\

Elikkäs, joku joka tietää ihan faktaa. Voisiko kertoa mistä oheishuoltajuutta haetaan, mitkä seikat vaikuttavat puoltavasti ja onko jotain mitä erityisesti pitää muistaa haettaessa?

Joskus aiemmin olisin kuullut, että oheishuoltajuutta ei kuulu edes hakea lastenvalvojan kautta, mutta jos jollain olisi ensikäden tietoa niin ottaisin mielelläni vastaan.

Kiitoksia paljon vaivaa nähneille :flower:

Sen voi määrätä ainoastaan käräjäoikeus. Vaaditaan kirjallinen hakemus sekä oheishuoltajaksi hakevan henkilön suostumus myös kirjallisena. Meille tuli myöntävä päätös reilussa viikossa.
Meidän tapauksessa asiaa puolsivat ennenkaikkea se että biologinen isä on kuollut sekä uuden mieheni kanssa oleva yhteinen lapsi.

Myös toisen vanhemman suostumus tarvitaan jos on elossa ja hän voi sen kieltää vaikka ei olisi vuosikausiin tavannut lasta. (Ystäväni tapauksessa).

Me haimme sen ennenkaikkea sen vuoksi että jos minä satun kuolemaan niin lapsiani ei eroteta vaan mieheni huolehtii myös vanhemmasta lapsestani joka tosin on jo 14 vuotias. Eikä oheishuoltaja ole elatusvelvollinen vaikka ero tulisi.


Tsemppiä!

 

Kiitoksia paljon.


Meillä tilanne on se, että yhteinen lapsi nykyisen kanssa ja esikoispoikani omaa toisen isän. Isä ei kuitenkaan ole halunnut pitää mitään yhteyttä ja lastenvalvojallakin sanoi 3 vuotta sitten, ettei halua koskaan nähdä poikaa. Kuitenkin kyllä isä on elossa, epäilisin kuitenkin ettei hän laittaisi hanttiin vaikka joutuisi nimen paperiin laittamaankin.
Mietin sitä vielä, että jos lähden hakemaan sitä kärjäoikeudesta niin pitääkö minun itse lähetellä exälle jotain papereita vai tekeekö sen käräjäoikeus?

Mieluiten tekisin sen tietenkin itse, että voisin liittää mukaan kirjeen missä kertoisin syyt ratkaisulleni. En myöskään haluaisi, että lapset joutusivat eroon toisistaan jos minulle sattuisi joskus jotain käymään ja kun joskus kysyin lastenvalvojalta ns. "Huoltajuustestamentista" niin lastenvalvoja sanoi, että usea yh-äiti sen tekee, mutta loppupeleissä jos oikeuteen asti mennään niin sillä paperilla ei ole minkäänlaista lainvoimaista oikeutta, joten näen sen vaihtoehdon aika turhaksi.

Kiitoksia paljon

 

\

Kiitoksia paljon.


Meillä tilanne on se, että yhteinen lapsi nykyisen kanssa ja esikoispoikani omaa toisen isän. Isä ei kuitenkaan ole halunnut pitää mitään yhteyttä ja lastenvalvojallakin sanoi 3 vuotta sitten, ettei halua koskaan nähdä poikaa. Kuitenkin kyllä isä on elossa, epäilisin kuitenkin ettei hän laittaisi hanttiin vaikka joutuisi nimen paperiin laittamaankin.
Mietin sitä vielä, että jos lähden hakemaan sitä kärjäoikeudesta niin pitääkö minun itse lähetellä exälle jotain papereita vai tekeekö sen käräjäoikeus?

Mieluiten tekisin sen tietenkin itse, että voisin liittää mukaan kirjeen missä kertoisin syyt ratkaisulleni. En myöskään haluaisi, että lapset joutusivat eroon toisistaan jos minulle sattuisi joskus jotain käymään ja kun joskus kysyin lastenvalvojalta ns. "Huoltajuustestamentista" niin lastenvalvoja sanoi, että usea yh-äiti sen tekee, mutta loppupeleissä jos oikeuteen asti mennään niin sillä paperilla ei ole minkäänlaista lainvoimaista oikeutta, joten näen sen vaihtoehdon aika turhaksi.

Kiitoksia paljon

Voit pyytää esikoisesi isää kirjoittamaa ihan vapaamuotoisesti että suostuu siihen että "herra huttunen" nimetään oheishuoltajaksi. Näin se käy vaivattomimmin. Toivottavasti saat hänet vakuuttuneeksi siitä että se on lapsen edun mukaista jos hän ei kerran halua olla lapsen elämässä mukana.
Toisaalta jos niin kävisi että jotain ikävää sinulle tapahtuisi niin biologinen isä on kuitenkin se joka saisi lapsen huollettavakseen. Paitsi jos hän siitä sitten kieltäytyisi niin sitten olisi miehesi hänen ainoa huoltajansa. Oheishuoltajuus kannattaa lähinnä silloin kun toista vanhempaa ei ole.
Teidän tapauksessa paras ratkaisu olisi ehkä adoptio. Mutta se tarkoittaisi myös perintöoikeutta lapsellesi ja elatusvelvollisuutta miehellesi mahdollisen eron tapahtuessa.
Nämä ovat ikäviä asioita miettiä, mutta toivottavasti löydätte parhaan ratkaisun. Voithan kysyä lastenvalvojalta että mitä hän suosittelisi ja paljonhan riippuu siitä mihin asti exäsi on valmis tulemaan vastaan.

 

Kiitoksia paljon vastauksestasi.

Epäilen, ettei exäni missään oloissa haluaisi poikaa itselleen, toki ihmismieli on kummallinen eikä sitä pysty koskaan ennustamaan.

Adoptiotakin olemme miettineet, vaan kun siihenkin vaaditaan se avioliitto. Minä taas jotenkin kammoksun ajatusta meneväni naimisiin vain siksi, että mies voisi adoptoida lapseni. Siihen tarvitaan paljon muutakin. Itse taas olen kerran ollut aviossa ja ikävä kyllä sen liiton jälkeen tulin siihen tulokseen, että avioliitto on vain instituutio joka on kärsinyt aika pahan inflaation. Eli minun mielestäni kaksi ihmistä voi rakastaa toisiaan ilman papin aamentakin tai nimiä paperissa.
Tokikaan tuo asia ei muuten tähän kuulu, mutta adptoitihan ei onnistu ilman sitä.

Tarvii nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja miettiä mikä on paras vaihtoehto.
Kiitos kuitenkin vastauksistasi, koska niistä jo on ollut minulle apua

Ajatushan on kuitenkin se että lapsi ei kärsisi ja saisi jatkaa elämäänsä sisaruksensa kanssa, jos minulle jotain sattuisikin joskus.