No et varmasti ole tärähtänyt. Ihanaa, kun on olemassa isoja perheitä kun nykyään sellainen individualismi on ihan älyttömyyksiin mennyttä, mikä näkyy minusta useassa tämänkin ketjun kommenteissa. Jokainen tietää oman perheensä voimavarat, ja jos teistä itsestä tuntuu hyvälle saada iso perhe ympärille, niin se on sitten teille sopivaa. Sukupolvi pari taakse päin teidän kokoiset perheet olivat aivan normaaleja perheitä. Nykyään ihmiset vaan eksyy jotenkin tässä yksilöllisyyttä korostavassa maailmassa elämän tärkeimmistä asioista, ja esim. uran korostaminen menee todella monilla ihan liiallisuuksiin. Emme kuitenkaan elä täällä vissiin "uraa" luodaksemme, tai ei kai sellainen voi olla ihmiselon perimmäinen tarkoitus, ainakaan kaikilla. Itse ajattelen aina, että kun katson elämääni taakse päin sitten kuolinvuoteella tai kiikkustuolissa mummona, niin voisin olla elämäni ratkaisuihin ja ajankäyttööni tyytyväinen. Luulenpa, että harva lapsiaan tuossa vaiheessa "katuu"; enempi on varmasti niitä, jotka katuu esim sitä, kuinka paljon tuli tehtyä töitä.