Nyt tuntuu siltä, että haluan työpaikan ja vien lapset hoitoon!

Mikä päivä. Oikeen kotiäidin unelma. Ja loppuhuipennus oli, kun päästiin pihalle ja alkoi se kiukuttelu ja huuto. Muutaman kerran kysyin että sisällekö mennään kun ei vinkuna lopu. No eihän se loppunu ja sisälle lähdettiin. Raahasin kaks penskaa kolmanteen kerrokseen, vuorotellen aina vähän matkaa kun en jaksanut kantaa yhtäaikaa rimpuilevia lapsia. Rappukäytävä raikui. Nyt tässä odottelen milloin sossun tädit tulee, ihme jos kukaan ei ole soittanut.

 

Onneksi mun kotivuodet ovat taakse jäänyttä elämää =)
Paljon helpommalla pääsee, kun lapset hoidossa ja itse koulun penkillä. *saa kivittää*

 

No tuon takia mä olen töissä, ei mulla pää kestä kotona.

 

voi noita hetkiä tulee ja menee harva se päivä

 

Nina Mikkonen ei enää pidä sinusta.

 

:wave: :kieh:
Mulla ollut tänään poikkeuksellisesti sama fiilis.
Kaikki taas niin vaikeeta tänään.

 

minä olen oikein tyytyväinen 3-vuorotyössäni. Kotona olin 3v ja se riitti.

 

Nina Mikkonen ei enää pidä sinusta.

 

Joo noita tulee joka saakelin päivä. Mutta oli liikaa se, että piti raahata karjuvat pennut sisään. Ja se häpeän määrä, just oltiin vartti sitä ennen kolisteltu alas. Täällä sit itkettiin yhdessä ennen ku jaksoin alkaa selvittämään asiaa. Nyt on sit puhuttu että äitiä totellaan aina. Ja että äiti rakastaa vaikka suuttuukin välillä pahasti. Huhhuh.

Nina mikkosen mielipide minusta ei onneksi liikuta millin vertaa

Enkä mä oikeasti töihin halua. Kai.