Nyt tuli itku :'( *nolo

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "miu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"miu"

Vieras
Meillä on tässä viime aikoina ollut jonkun verran ylimääräistä stressiä, ja olen aika väsynyt.

Eilen illalla selvis, että miehen pitää olla iltakin pois kotoa ja tulee vasta joskus yöllä, mutta ehtii kuitenkin käydä kotona neljän maissa.

Ja koko päivän mä olen odottanut, että se tulee käymään kotona, että saa edes hetken seuraa, ja saa rauhassa juoda yhden kupin kahvia, vauva kun on kovin takertuvainen.

Pakko myöntää, että purskahdin itkuun, kun mies soittii ettei ehdikään edes pyörähtää kotona.

Kyllä se tästä taas helpottaa, mutta nyt harmittaa ihan älyttömästi sen pienen hengähdys tauon pois jäänti...
 
No höh :( Joskus ihtellänikin ollu samanlainen tilanne ja kurjaltahan se tuntuu... Sitten vielä jos ei miehellä ole aikaa edes puhelimessa jutella paria minuuttia niin kyllon harmittannu.

Mutta kyllä se siitä sitten, loppujen lopuks, päivä sinne tai tänne ilman rauhassa juotua kahvikupposta, nopiasti se unohtuu :>
 
:hug: Onko vauva vielä pieni ja sulla univelkaa? Vai voisko olla jopa lievää masennusta. Ymmärrän hyvin, että kaipaat aikuista seuraa, mutta jos kyse on vain yhdestä illasta... meillä jo leikki-ikäinen senätään, mutta mies on työmatkalla tällä hetkellä, ja poissa kotoa reilusti toista viikkoa.
 
Ei se ole noloa.. ite purskahin täs taannoin itkuun ku mies ilmoitti et lähtee päivää aikaisemmin reissuun, mitä oli alunpitäen puhe!
Joskus vain kuppi vuotaa yli..
 
[QUOTE="miu";21898425]univelka, stressi vilkkaat lapset ja takertuvainen vauva, kaikki yhdessä sai itkun aikaan.
Mut nyt on jo parempi mieli, ajattelin lettuja iltapalaksi paistaa :)[/QUOTE]

Tiedän tuon tunteen. Sen kupin voi saada vuotamaan yli juuri tuollainen asia.. Ja enimmiltään se johtuu tjuuri noista asioista, kun on kuvitellut sinnittelevänsä siihen asti että toinen tulee kotiin ja sit joku muuttuu.

Mutta usko pois kun joskus olet nukkunut univelat ja sinulla itsellä on voimia enemmän niin sitten sitä jaksaa paljon paremmin eikä "maailma romahda" pienemmistä vastoinkäymisistä, mitä se ymmärrettävästi tekee kun ihminen on tiukilla itse.
 
Mä olen yh, mutta muistan kyllä kuinka odotin aina kellon kanssa ikkunassa ystävääni, joka melkein joka päivä kävi meillä kahvilla. :D Lapset oli silloin alle 2v molemmat ja kyllä oli pulaa kavereista. :p Mitään neuvoa en valitettavasti osaa antaa, ymmärrän vain tuon tunteen..
 

Yhteistyössä