V
"vaimo"
Vieras
Minulla on ihana ja kiltti mies, joka tosin on kotoansa saanut matkaevääksi huonohkon itsetunnon. Mies on joskus vähän liiankin kiltti, mutta sitten suuttuessaan todella tulinen ja ei aina osaa itseään hillitä, vaan helposti menee ns. överiks ja tämä sama piirre on hänen muillakin sisaruksillaan.
Ei siis aina niin helppoa hänen kanssaan kuitenkaan.
Mutta sitten asiaan.
Olemme olleet naimisissa toista kymmentä vuotta ja aina olemme asuneet lähempänä minun sukulaisiani ja olleet enemmän heidän kanssaan tekemisissä, kuin mieheni sukulaisten, jotka ovat jääneet vieraammiksi.
Miehen kiltteys on aina ollut se miehen "valttikortti" ja hänen äitinsä ja sisaruksensa muistavat mieheni vain suloisena ja kilttinä poikana.
En ole itse koskaan päässyt mieheni sukulaisia lähelle ja minua ei taida kukaan heistä tuntea sen enempiä. Mies lähinnä pitää yhteyttä, harvakseltaan.
Itse olen aina tykännyt mieheni sukulaisista ja halunnut olla enemmän tekemisissä, mutta jostain syystä tämän lähemmäs ei olla päästy.
Mies on antanut sukulaisilleen vuosien aikana sen käsityksen, että hän saa tehdä meidän perheessä toooooodella paljon kaikkea ja vaimo on vähän vaikea.
Olen aina ollut "vähän ärtsy" ja se meidän perheen "peräseinä", ihan vain siitä johtuen, että olen voimakasluontoisempi, pitkäjänteisempi ja minut on kasvatettu ns. kunnollisuuteen. Mies ei sitä kasvatusta ole saanut, heillä on aina enemmän "lilluttu päivästä toiseen" ja selkeitä rajoja ei ole ollut.
En kuitenkaan halua lintata miestäni, vaan olen aina nähnyt hänen herkkyytensä ja kiltteytensä ja koittanut elää toista polkematta.
Joskus tosin menee ns. järki ja en varmasti ole silloin yhtään suloinen vaimo.
En tosin satuta ketään, mutta joskus mieheni saa kuulla kunniansa ja siitä sitten saan tietysti morkkiksen ja harmittaa sairaasti, etten aina jaksa olla kärsivällinen.
Lyhyesti sanottuna mieheni on vähän kuin yksi lapsista. Vaikka toisaalta tajuttoman ihana mies, osaa olla romanttinen ja ajattelevainenkin.
Miehen sukulaiset uskovat ihan sokeasti kaiken, mitä mieheni heille kertoilee, vaikka nämä jutut tulevat mieheltäni monesti juuri silloin, kun on joku "tilanne päällä" ja näin ollen voi puhua aika paksujakin, ärsyyntyneenä.
Tätä hänen sukulaisensa eivät huomioi, vaan uskovat aina kaiken sellaisenaan ja mikä pahinta, kun ovat kovia juoruamaan, pistävät sitten eteenpäin ja minusta onkin näiden vuosien aikana puhuttu sanattoman paljon paskaa -eikä loppua näy. Mies ei tunnu tajuavan, kuinka "vakavan muodon" nämä hänen kiukkuiset ja satunnaiset höpinänsä saavat aina lopulta.
Mieheni sukulaisilla on aivan karmea käsitys minusta ja se on 95%sti täyttä paskaa. Olen itsekin kiltinluontoinen, en mikään päänaukoja ja aina olen vain koittanut sietää tätä, uskoen, että oikeus aina voittaa...en ole jaksanut lähteä oikomaan näitä juttuja, koska mielestäni se olisi mieheni tehtävä oikoa puheensa.
Olen se, joka tätä perhettä pääasiassa pyörittää, se jonka tehtävä on aina muistaa kaikki ja huolehtia, että kaikki tapahtuu ajallaan.
Mies on täydellisen mahtava kaveri tässä hommassa, mutta korostan tuota kaveri-sanaa. Jos mies jää tähän lasten kanssa yksin, niinku vasta oli viikon, täällä odottaa minua täydellinen kaaos, tosin kaikki ovat hengissä ja se on toki mukava asia! Mutta tämän perheen pyörittäjäksi hänestä ei mitenkään yksin ole. Yhdessä tosin olemme loistava tiimi.<3
Kaikkien näiden paskapuheiden vuoksi tilanne on se, etten ole missään tekemisissä miehen sukulaisten kanssa ja se harmittaa minua joka päivä.
Jos he olisivat fiksuja, tilannehan ei olisi tämä, koska fiksut ei puhu paskaa toisista, eikä usko kuulopuheita. Tykkään heistä ihmisinä kuitenkin, vaikka eivät hirmu fiksuja olekaan.
Olen voimaton näiden paskajuttujen edessä, enkä tiedä mitä tehdä.
Jos parkasen, että perse soikoon, ottakaa asioista ensin selvää ja puhukaa sitten! Juttu vaan paisuu ja puhutaan, et "se varmaan sekoaa kohta, noin kamala se on aina ollut, voi mies parkaa..." jne.
Yhdesti olen tuon tehnyt anopilleni ja näinhän siinäkin kävi. Mies on se "parka, joka saa pyörittää kaiken yksin ja vaimo vielä noin kamala rääkyjä, on siinä kestämistä"...ja juttu paisuu ja kulkee.
Kysymys kuuluu: mitä tehdä?
Mies ei kestä kritiikkiä ja on huono puhumaan asioista, koita sitten tätäkin selvittää.
Ei siis aina niin helppoa hänen kanssaan kuitenkaan.
Mutta sitten asiaan.
Olemme olleet naimisissa toista kymmentä vuotta ja aina olemme asuneet lähempänä minun sukulaisiani ja olleet enemmän heidän kanssaan tekemisissä, kuin mieheni sukulaisten, jotka ovat jääneet vieraammiksi.
Miehen kiltteys on aina ollut se miehen "valttikortti" ja hänen äitinsä ja sisaruksensa muistavat mieheni vain suloisena ja kilttinä poikana.
En ole itse koskaan päässyt mieheni sukulaisia lähelle ja minua ei taida kukaan heistä tuntea sen enempiä. Mies lähinnä pitää yhteyttä, harvakseltaan.
Itse olen aina tykännyt mieheni sukulaisista ja halunnut olla enemmän tekemisissä, mutta jostain syystä tämän lähemmäs ei olla päästy.
Mies on antanut sukulaisilleen vuosien aikana sen käsityksen, että hän saa tehdä meidän perheessä toooooodella paljon kaikkea ja vaimo on vähän vaikea.
Olen aina ollut "vähän ärtsy" ja se meidän perheen "peräseinä", ihan vain siitä johtuen, että olen voimakasluontoisempi, pitkäjänteisempi ja minut on kasvatettu ns. kunnollisuuteen. Mies ei sitä kasvatusta ole saanut, heillä on aina enemmän "lilluttu päivästä toiseen" ja selkeitä rajoja ei ole ollut.
En kuitenkaan halua lintata miestäni, vaan olen aina nähnyt hänen herkkyytensä ja kiltteytensä ja koittanut elää toista polkematta.
Joskus tosin menee ns. järki ja en varmasti ole silloin yhtään suloinen vaimo.
En tosin satuta ketään, mutta joskus mieheni saa kuulla kunniansa ja siitä sitten saan tietysti morkkiksen ja harmittaa sairaasti, etten aina jaksa olla kärsivällinen.
Lyhyesti sanottuna mieheni on vähän kuin yksi lapsista. Vaikka toisaalta tajuttoman ihana mies, osaa olla romanttinen ja ajattelevainenkin.
Miehen sukulaiset uskovat ihan sokeasti kaiken, mitä mieheni heille kertoilee, vaikka nämä jutut tulevat mieheltäni monesti juuri silloin, kun on joku "tilanne päällä" ja näin ollen voi puhua aika paksujakin, ärsyyntyneenä.
Tätä hänen sukulaisensa eivät huomioi, vaan uskovat aina kaiken sellaisenaan ja mikä pahinta, kun ovat kovia juoruamaan, pistävät sitten eteenpäin ja minusta onkin näiden vuosien aikana puhuttu sanattoman paljon paskaa -eikä loppua näy. Mies ei tunnu tajuavan, kuinka "vakavan muodon" nämä hänen kiukkuiset ja satunnaiset höpinänsä saavat aina lopulta.
Mieheni sukulaisilla on aivan karmea käsitys minusta ja se on 95%sti täyttä paskaa. Olen itsekin kiltinluontoinen, en mikään päänaukoja ja aina olen vain koittanut sietää tätä, uskoen, että oikeus aina voittaa...en ole jaksanut lähteä oikomaan näitä juttuja, koska mielestäni se olisi mieheni tehtävä oikoa puheensa.
Olen se, joka tätä perhettä pääasiassa pyörittää, se jonka tehtävä on aina muistaa kaikki ja huolehtia, että kaikki tapahtuu ajallaan.
Mies on täydellisen mahtava kaveri tässä hommassa, mutta korostan tuota kaveri-sanaa. Jos mies jää tähän lasten kanssa yksin, niinku vasta oli viikon, täällä odottaa minua täydellinen kaaos, tosin kaikki ovat hengissä ja se on toki mukava asia! Mutta tämän perheen pyörittäjäksi hänestä ei mitenkään yksin ole. Yhdessä tosin olemme loistava tiimi.<3
Kaikkien näiden paskapuheiden vuoksi tilanne on se, etten ole missään tekemisissä miehen sukulaisten kanssa ja se harmittaa minua joka päivä.
Jos he olisivat fiksuja, tilannehan ei olisi tämä, koska fiksut ei puhu paskaa toisista, eikä usko kuulopuheita. Tykkään heistä ihmisinä kuitenkin, vaikka eivät hirmu fiksuja olekaan.
Olen voimaton näiden paskajuttujen edessä, enkä tiedä mitä tehdä.
Jos parkasen, että perse soikoon, ottakaa asioista ensin selvää ja puhukaa sitten! Juttu vaan paisuu ja puhutaan, et "se varmaan sekoaa kohta, noin kamala se on aina ollut, voi mies parkaa..." jne.
Yhdesti olen tuon tehnyt anopilleni ja näinhän siinäkin kävi. Mies on se "parka, joka saa pyörittää kaiken yksin ja vaimo vielä noin kamala rääkyjä, on siinä kestämistä"...ja juttu paisuu ja kulkee.
Kysymys kuuluu: mitä tehdä?
Mies ei kestä kritiikkiä ja on huono puhumaan asioista, koita sitten tätäkin selvittää.
Ja vaimo ei kuulemma tee mitään, vaan miehen pitää hoitaa kaikki kotityöt 
