Nyt tarviin neuvoja ton 2v yöriehujan kanssa

[chorizo]

En oikeasti tiedä mikä on ja miks lapsi huutaa ja hilluu. Eikä mikään mitä oon yrittäny tehdä, oo auttanut!
Jo nukkumaan meno on hankalaa. Aivan yhtäkkiä lapsi joka ennen meni aivan ongelmitta omaan sänkyyn nukkumaan, taistelee joka ilta 0,5-2h. Ei auta vaikka olisin vieressä.
Sitten kun on muutama tunti nukuttu niin alkaakin kunnon show! Lapsi huutaa, kirkuu sängyssään. Kun otan viereen alkaa hirveä myllääminen ja riehuminen. Jos yritän pitää paikoillaan vaikka kainalossa, huutaa. Lopulta pistän takasin omaan sänkyyn (joka siis mun sängyn vieressä), ja taas huutaa niinku henkee vietäis. Tarjoan vettä (jota ei halua), vaihdan vaipan jos märkä, pidän kädestä kiinni ja silitän, ei vaikutusta. Tää voi toistua yön aikana 2-3 kertaa ja/tai kestää kerrallaan 2-3h.
Mistään kauhukohtauksesta ei oo kyse kun lapseen saa kuitenkin kontaktia. Oon vaan ihan että :O kun ei mulla muitten lasten kanssa oo tällasta ollu koskaan, aina on jollakin keinolla rauhotuttu.

Mistä ihmeestä voi olla kyse? Normaalia voimakkaampaa uhmaa? Kovin kauaa tällasta ei kyllä jaksais

 

[yökukkuja]

hei,oletko kokeillut olla ottamatta kontaktia-kauhukohtauksessahan lapsen itkuun yms ei saa reagoida mitenkään koska kohtaus vain yltyy?

 

[KuutioTasku]

Mä otin meidän kauhukarjujan viereen nukkuun ja nukkuki siinä sitten monta vuotta.Mut muuten ei kukaan meidän talossa nukkunu ku yks vaan karju ja huusi. Jossakin vaiheessa se sit rauhottu.

 

[chorizo]

hei,oletko kokeillut olla ottamatta kontaktia-kauhukohtauksessahan lapsen itkuun yms ei saa reagoida mitenkään koska kohtaus vain yltyy?

En, kun ei se ole kauhukohtaus mun mielestä. Lapsi on täysin hereillä. Mun keskimmäinen joskus sai niitä ja ne kuulosti ja näytti ihan erilaiselle eikä lapsi ollut selvästikään "hereillä".

 

[chorizo]

Mä otin meidän kauhukarjujan viereen nukkuun ja nukkuki siinä sitten monta vuotta.Mut muuten ei kukaan meidän talossa nukkunu ku yks vaan karju ja huusi. Jossakin vaiheessa se sit rauhottu.

Tuo ei nuku vieressä. En oo koskaan saanu häntä nukkumaan vieressä.. Tykkää kai olla ja riehua siinä mut unille ei rauhotu ei sit millään.

 

["hei"]

yksi vinkki täältä,tarkista ettei lasta vaivaa kihomadot! tällä käytöksellä meillä löytyi...
eli kun lapsi nukahtanut niin 15-30 min taijotain sen jälkeen taskulampulla katsoon peppuun onko pieniä valkoisia matoja,jos niin pyrvin kuuri koko perheelle heti seuraavana aamuna.
lääke auttaa kun on kulkenut koko suoliston läpi ja kakka on punaista ja sitten vaan suursiivo vasta seuraavana päivänä.
jos ekana yönä et bongaa katso seuraavana yönä.kutina ja raapiminenkin voi paljastaa mutta meillä näin yöraivareina....

 

[ei turhasta]

Onko lapsi kipuinen? Mielestäni lapsi ei kirku turhasta... Onko yöt siis yht´äkkiä huonontuneet?
Korvat ok?

 

[Vaimo-Rakas]

Jep, kokemusta löytyy. Meillä esikoinen kärsi kauhukohtauksista pienempänä, mutta ne ovat ihan eri lajia kuin tämä 2v7kk lapsen harrastamat ns. yökiukkuilut.
Toisina öinä nukkuu kuin enkeli, menee iloisesti nukkumaan, "lukee kirjaa" vielä sängyssä ja sitten nukahtaa omia aikojaan. Sitten niinä iltoina, jolloin ei haluaisi nukkumaan -> savotta jatkuu yöllä. Eli kun menee huonolla mielellä, itkun kanssa nukkumaan niin herää sitten muutaman tunnin päästä samaan pahaan mieleen. Ei ole siis kauhukohtaus, ymmärtää ja vastaa puheeseen, mutta mikään ei kelpaa. Herää siis omassa sängyssään, kun häntä menee hakemaan viereen niin ei halua syliin, ei halua viereen, ei halua meitä viereen, ei halua että silitetään, ei halua vettä, haluaa vaan räyhätä. Jos jätetään yksin huutamaan, huutaa että "äiti tuuuuuu", mutta kun menee viereen huutaa "äiti pois". Yleensä tämä raivoaminen kestää n. tunnin ja loppuyön nukkuu hyvin, vieressä.
Meillä on käytäntö että omiin sänkyihin mennään nukkumaan mutta yöllä saa tulla viereen jos herää. Yölamput palaa, vettä on tarjolla ja me vanhemmat ollaan lähellä ja jos alkaa itkemään, mennään heti viereen. Kauhukohtaus on ihan erilainen kun ei lapsi silloin ole ns. tajuissaan. Tässä vain on kysymys yöllisestä kiukkuilusta.

Luulen että tämä johtuu valloillaan olevasta uhmakaudesta. Tätä kestänyt nyt n. kuukauden parina yönä viikossa. Sitä ennen ei ole ollut vastaavaa ongelmaa, mutta ei ollut myöskään uhmajaksoa. Puhuin asiasta lasten päiväkodinjohtajan kanssa ja hän sanoi että lapset elävät päivällä sattuneita juttuja yöllä uudelleen ja kun lapsella on uhmakausi, se heijastuu myös yökäytökseen levottomana unena. Jos nukkumaan mennessä on ollu kinaa tai niskoittelua, se tunne tavallaan jatkuu herätessä.
Mä vertaisin siihen miten itselläkin joku vitutus saattaa nousta heti pintaan aamulla jos illalla on keljuttanut....
Uskon että on ohimenevää, eikä mitään vakavaa. Meidän tyttö oikein yöllä vielä rauhoituttuaan halaa ja pyytää anteeksi Nuohan ei juurikaan poikkea tavallisesta päiväuhmailusta, mutta vanhemmista tuntuu 100 kertaa raskaammalle taaplata niitä tilanteita yöllä kun isompi/isommat lapset nukkuvat ja itsellä on uni katkennut.
Tsemppiä, kyllä se ohi menee. Näin me ainakin uskotaan. Kunhan lapsi on muuten normaali ja iloinen niin ei siinä mitään. Toiset uhmaa enemmän, toiset vähemmän, toiset ovat vain ärhäkämpiä.

 

[chorizo]

Jep, kokemusta löytyy. Meillä esikoinen kärsi kauhukohtauksista pienempänä, mutta ne ovat ihan eri lajia kuin tämä 2v7kk lapsen harrastamat ns. yökiukkuilut.
Toisina öinä nukkuu kuin enkeli, menee iloisesti nukkumaan, "lukee kirjaa" vielä sängyssä ja sitten nukahtaa omia aikojaan. Sitten niinä iltoina, jolloin ei haluaisi nukkumaan -> savotta jatkuu yöllä. Eli kun menee huonolla mielellä, itkun kanssa nukkumaan niin herää sitten muutaman tunnin päästä samaan pahaan mieleen. Ei ole siis kauhukohtaus, ymmärtää ja vastaa puheeseen, mutta mikään ei kelpaa. Herää siis omassa sängyssään, kun häntä menee hakemaan viereen niin ei halua syliin, ei halua viereen, ei halua meitä viereen, ei halua että silitetään, ei halua vettä, haluaa vaan räyhätä. Jos jätetään yksin huutamaan, huutaa että "äiti tuuuuuu", mutta kun menee viereen huutaa "äiti pois". Yleensä tämä raivoaminen kestää n. tunnin ja loppuyön nukkuu hyvin, vieressä.
Meillä on käytäntö että omiin sänkyihin mennään nukkumaan mutta yöllä saa tulla viereen jos herää. Yölamput palaa, vettä on tarjolla ja me vanhemmat ollaan lähellä ja jos alkaa itkemään, mennään heti viereen. Kauhukohtaus on ihan erilainen kun ei lapsi silloin ole ns. tajuissaan. Tässä vain on kysymys yöllisestä kiukkuilusta.

Luulen että tämä johtuu valloillaan olevasta uhmakaudesta. Tätä kestänyt nyt n. kuukauden parina yönä viikossa. Sitä ennen ei ole ollut vastaavaa ongelmaa, mutta ei ollut myöskään uhmajaksoa. Puhuin asiasta lasten päiväkodinjohtajan kanssa ja hän sanoi että lapset elävät päivällä sattuneita juttuja yöllä uudelleen ja kun lapsella on uhmakausi, se heijastuu myös yökäytökseen levottomana unena. Jos nukkumaan mennessä on ollu kinaa tai niskoittelua, se tunne tavallaan jatkuu herätessä.
Mä vertaisin siihen miten itselläkin joku vitutus saattaa nousta heti pintaan aamulla jos illalla on keljuttanut....
Uskon että on ohimenevää, eikä mitään vakavaa. Meidän tyttö oikein yöllä vielä rauhoituttuaan halaa ja pyytää anteeksi Nuohan ei juurikaan poikkea tavallisesta päiväuhmailusta, mutta vanhemmista tuntuu 100 kertaa raskaammalle taaplata niitä tilanteita yöllä kun isompi/isommat lapset nukkuvat ja itsellä on uni katkennut.
Tsemppiä, kyllä se ohi menee. Näin me ainakin uskotaan. Kunhan lapsi on muuten normaali ja iloinen niin ei siinä mitään. Toiset uhmaa enemmän, toiset vähemmän, toiset ovat vain ärhäkämpiä.

Meillä on nyt viikko huudettu joka yö : / Mut juu aika järkeenkäypä selitys. Pitää vielä tarkistaa ne kihomadot mitä yllä ehdotettiin, mut epäilen mistä sellasia ois voinu tulla kun ei juurikaan oo ollu kontaktia muihin lapsiin. Ei muutenkaan vaikuta siltä että sattuis mihinkään.
Kai tää tästä .... sitte joskus

Jos joltakin vielä irtois jotain vinkkiä niin otetaan vastaan.