Nyt tarttis apua ja mielipiteitä, mulla on tosi hankala tilanne, aiheena appivanhemmat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jadal
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

jadal

Vieras
Mieheni vanhemmat ovat ihan mukavia ihmisiä, joita on kiva silloin tällöin tavata.

Aiemmin meillä olikin tilanne sellainen, että asuivat vähän kauempana ja vierailivat n.kuukauden välein, ja olivat sitten n. viikon kerrallaan. Kesti pitkään, ennen kuin opin oikean tavan suhtautua noihin pitkiin vierailuihin, eikä se tosiaan sujunut kivuttamosti.

Nyt reilu noin pari kuukautta sitten tilanne kuitenkin muuttui, kun miehen vanhemmat muuttivat samalle paikkakunnalle kuin me. Joudun olemaan tekemisissä heidän kanssaan lähes päivittäin, suurimmaksi osaksi omassa kodissani.

En tiedä yhtään mihin pitäisi vetää raja, miten yhdistää lähimmäisen rakkaus ja terve itsekkyys.
Mä kun en osaa touhuta rennosti omia juttujani, kun täällä on muita. Ei minusta ole mukava siivota ja laittaa ruokaa, kun talossa on vieraita. Jos haluaisinkin tehdä lasten kanssa jotain, niin ei onnistu. Eiväthän lapsetkaan malta olla äidin kanssa, joka vetää rajat. Mummo, ja erityisesti pappa kun antaa periksi lähes kaikessa, ja lapset kyllä käyttävät tätä surutta hyväkseen. Kasvatusasioissa meillä on kyllä muutenkin erilaiset näkemykset, ja aika usein olen tunteut itseni ilkiöksi kun joudun kieltämään ja vetämään rajoja. Miehestä nyt on jonkun verran tuossa asiassa apua, mutta ei pajon, sillä hän on töissä suurimman osan vanhempiensa veirailun ajasta.

Mun mielestä olisi mukavaa viettää välillä aikaa rennosti oman perheen parissa, ilman että siinä joku muu häärää ja hössöttää.

Vaikeimmaksi tilanteen tekee se, että appi ja anoppi muuttivat meidän takia paikkakunnalle, eikä heillä hirveästi ole muuta tekemistä päivisin, huolimatta siitä, että aika pian ovat saaneet uusia tuttavia täältä.
Lisäksi tunnen jollain tavoin olevani heitä kohtaan suuressa kiitollisuuden velassa heitä kohtaan, heistä kun on monesti ollut myös suuri apu.

En tiedä saiko tästä sepustuksesta nyt selvää, toivottavasti.
 
Kuitenkin minusta on rikkaus, että lapset saavat touhuta isovanhempien kanssa, ja että ovat läheisiä. Ja muutenkin, tottakai välillä on mukava touhuta yhdessä, eli en tosiaan halua välejä laittaa poikki.
 
Voisiko teidän lapset mennä isovanhemmille mieluummin? Voi ahdistus, kun mietin tilannetta omalle kohdalle. En varmasti tietäis miten sanoa.. Ootteko antaneet heille "vapaat kä'det" tulla ja mennä milloin huvittaa?
 
Voivat toki mennä, ja ovatkin joka viikko siellä. Toisaalta kiva, toisaalta ei, kun saavat siellä niinsanotusti elää kuin pellossa, ei mitään kuria tai rajoja.
Ja minähän se olen, joka tuosta kärsii, ja joutuu palauttamaan lasten mieleen mitä on käytöstavat.

Minulta ei kukaan koskaan ole kysynytkään mielipidettä, ja miestä ei oikeastaan edes häiritse koko tilanne.

Vaikea mennä mitään sanomaan, kun tietää, että loukkaa joka tapauksessa, ja sitä en missään tapauksessa haluaisi tehdä.
 
Jos kerran vierailevat noin tiuhaan, niin mielestäni silloin voit ihan rauhassa siivota, laittaa ruokaa ja touhuta omiasi. Ota vain kaikki hyöty lastenvahdeista ilman omantunnontuskia. Itse en ainakaan heitä vieraina pitäisi, vaan kalustoon kuuluvina, joten jättäisin kaikki ylimääräiset passaukset pois.

Minua kyllä tuollainen ahdistaisi suuresti. Yrittäisin sopia, että pari päivää viikosta rauhoitetaan vain oman perheen päiväksi ja lapset voisivat välillä käydä (vaikka säännöllisestikin) vuorostaan appivanhempien luona.
 
Kamalaa. Mun anoppi käy aika usien täällä, useita kertoja kuukaudessa ja jo se on mulle paljon! Kyllä sun miehen pitöis välittää jos sua häiritsee ja sopia erilaisista vierailuajoista vanhempiensa kanssa. Jollei miehes sano niin voit itse sanoa, mutta jotkut on sellaisia, etteivät ota miniän sanomisia yhtä vakavasti kuin oman lapsen. :/ Mutta kyllä mäkin jo jotain sanoisin, ajan kanssa sä alat vaan inhoon niitä ihmisiä!
 
siis kyllä tää muakin ahdistaa, ei ole mun oma valinta, että kuuluvat kalustoon. Tykkäisin touhuta lasten kanssa ja ottaa heitä mukaan touhuihin, mutta sepä ei onnistukaan enää kuten ennen.
Tavallaan koen toisinaan jääväni ulkopuoliseksi.
 
Kamalaa. Mun anoppi käy aika usien täällä, useita kertoja kuukaudessa ja jo se on mulle paljon! Kyllä sun miehen pitöis välittää jos sua häiritsee ja sopia erilaisista vierailuajoista vanhempiensa kanssa. Jollei miehes sano niin voit itse sanoa, mutta jotkut on sellaisia, etteivät ota miniän sanomisia yhtä vakavasti kuin oman lapsen. :/ Mutta kyllä mäkin jo jotain sanoisin, ajan kanssa sä alat vaan inhoon niitä ihmisiä!

Meillä on itseasiassa juuri näin, kaikelle mitä sanon, pyydetään vahvistus mieheltäni, ja appi (joka on jo vähän latvasta laho) saattaa esittää ettei edes kuule kun sanon jotain.
 
Jospa hankit teille muuta tekem istä kuin kotona olemista. Ilmoitat heille että huomenna me mnnään sinne ja torstaina tänne ja perjantaina olemme siellä ja täällä, nähdään lauantaina. kukaan ei loukkaannu.
 
[QUOTE="vieras";23737493]Jospa hankit teille muuta tekem istä kuin kotona olemista. Ilmoitat heille että huomenna me mnnään sinne ja torstaina tänne ja perjantaina olemme siellä ja täällä, nähdään lauantaina. kukaan ei loukkaannu.[/QUOTE]

Ei tuokaan pidemmän päälle toimi, saattavat hyvinkin tulla meille touhuamaan ja tekemään puita, vaikkemme olisi kotona. Näin tapahtui juuri viikonloppuna, oli puhe, että ilmoitamme kun olemme kotona, kun olivat tulossa grillaamaan. Odottivatkin meitä jo pihassa kun saavuimme kotiin.

Teoriassahan se on helppo sanoa, että muutama kerta viikossa riittää kyläilyjä puolin ja toisin, koska haluamme olla välillä myös omassa rauhassa. Käytännössä ei, sillä tiedän, etteivät he mitään voi ymmärtää sitä, kuinka voisivat muka häiritä millään tavoin.
 
Ilmeisesti olet siis lasten kanssa kotona? Voisko jokin sellainen epävirallinen "hoitoaikataulu" toimia? Sopisitte vaikka etukäteen, että maanantaiaamupäivät lapset olis mummolassa, keskiviikko aamupäivänä mummo ja pappa hoitaisi lapsia teillä, niin sä saisit hoitaa kotia tms. Tai voisko noille appivanhemmille nakittaa jotain lasten kerhoviemisiä, harrastusviemisiä? Jotain mikä tekisi niistä tarpeellisia ja niilläkin olisi sellainen tietty vastuu lapsista. Eli ettei ne olisi vain sellaisia viihdytysautomaatteja.

Jos asiaa lähestyisi jotenkin siten, että susta on ihanaa kun ovat paljon lasten kanssa jne. mutta välillä hankaloittaa teidän elämää, jos tulevat kauhean usein suunnittelemattomasti teille tai jotain? Jotenkin lähestyä asiaa just silleen, että ne appivanhemmat on tosi tarpeellisia teille, mutta...

Äh, vaikeaa!
 
keskimmäisen kerhoon kuskauksen kerran viikossa ovatkin ottaneet hoitaakseen.

Välillä epäilen, että mä olen itse vain turhan pikkumainen kun häiritsee tää tilanne, onhan sitä ennenvanhaankin asuttu perhekunnittain..
 
Vaikeita asioita... Meillä appivanhemmat käy n. kerran kuukaudessa ja viipvät vajaan viikon. Ollaan hyvissä väleissä ja tilanne on ihan ok. Monesti olen miettinyt millaista olisi jos asuisivat lähempänä ja todennut että nykyinen järjestely on varmasti paljon parempi koska helposti menisi samaan kuin teillä on mennyt.

Välillä ahdistaa jo näiden vierailujen aikana se, että kaikki pitää aina tehdä niin yhdessä että hyvä kun vessaan pääsee yksin. Itse kun en näe kimppakaupassa käyntejä mitenkään nautinnollisena kokemuksena ja kotonakin voisi puuhastella niin ettei kaikki ole siinä samaan aikaan häärimässä.

Huh, tsemppiä teille! Harmi etten osaa auttaa... Anoppi ja appiukko tulee muuten ylihuomenna, joten täytyy alkaa henkisesti valmistautumaan :)
 
Välillä epäilen, että mä olen itse vain turhan pikkumainen kun häiritsee tää tilanne, onhan sitä ennenvanhaankin asuttu perhekunnittain..

Mikä ei tietenkään tarkoita, että kaikkien pitäisi tuota elämistapaa sietää... Mutta ovatko teillä siis siten, että syövätkin teille? Tarjoatko ruokaa, kahvia yms.?

Pystyisitkö tekemään niin, että oikeasti hyödyntäisit ITSELLESI nuo ajat, kun appivanhemmat katsoo lasten perään? Kävisit kaupassa rauhassa, urheilisit tms.? Pystyisikö tuota asiaa siis kääntämään hyödyksi ja positiiviseksi? Minkä ikäisiä sun lapset on?
 
keskimmäisen kerhoon kuskauksen kerran viikossa ovatkin ottaneet hoitaakseen.

Välillä epäilen, että mä olen itse vain turhan pikkumainen kun häiritsee tää tilanne, onhan sitä ennenvanhaankin asuttu perhekunnittain..

no joo, mutta ei se helppoa ole ollut ennenvanhaankaan,... ainakin oma äitini on aina sanonut että on hyvä vaan ettei asuta liian lähekkäin (äidin vanhemmat asuivat viereisellä tontilla...).

Meilläkin anoppi visiteeraa tiuhaan ja ymmärrän tunteesi... Laittaisin miehen puhemieheksi, jos sellaiseen pystyisi :D
 
[QUOTE="mie";23737700]
Pystyisitkö tekemään niin, että oikeasti hyödyntäisit ITSELLESI nuo ajat, kun appivanhemmat katsoo lasten perään? Kävisit kaupassa rauhassa, urheilisit tms.? Pystyisikö tuota asiaa siis kääntämään hyödyksi ja positiiviseksi? Minkä ikäisiä sun lapset on?[/QUOTE]

Joo, toi oiskin ihanaa! Mutta jos ovat yhtään samanlaisia kuin meitin appivanhemmat, niin tuskin onnistuu ainakaan ilman pahoja katseita ja ajatuksia. Meillä ainakin on jotenkin vaan täysin käsittämätöntä miksi pitäisi tehdä joku asia yksin, jos sen voi tehdä yhdessäkin - plääh.
 
kyllä ovat syömässä ja kahvilla. tulevat yleensä n. klo 12-14 ja lähtevät sitten klo 17-20 välillä, harvemmin ennen kuutta kuitenkaan. Ovat kyllä kuin kotonaan, lämmittelevät saunaa, keittävät kahvia jne... Ruoan laitosta saan sentäs itse vastata, vaikka anoppi roudaakin evästarpeita tänne mukanaan.


Kyllähän sitten tietenkin käytän hyödyksi, jos on jotain menoja itsellä, tyhmäähän se olis olla käyttämättä tarjolla olevaa apua.
 
kyllä ovat syömässä ja kahvilla. tulevat yleensä n. klo 12-14 ja lähtevät sitten klo 17-20 välillä, harvemmin ennen kuutta kuitenkaan. Ovat kyllä kuin kotonaan, lämmittelevät saunaa, keittävät kahvia jne... Ruoan laitosta saan sentäs itse vastata, vaikka anoppi roudaakin evästarpeita tänne mukanaan.

Toi on jo aika paha! Meinaan että noin kauan teillä pyörivät, huh! Ja siis lähes joka päivä? Nyt menikin vaikeaksi, en kyllä tiedä mitä tekisin. Ainut keino olisi varmaan ihan rehellinen puhuminen, mutta toki siinä on riskinsä, että suuttuvat...
 
Anoppi oli meillä kaikki viikonloput, arkena aamuvuoron jälkeen 14.00- ja iltavuoron jälkeen 22.00-.

Satuttiin asumaan puolivälissä työmatkaa, onneksi muutettiin kauemmaksi, olisi tullut avioero.
 
ja mä oikeasti pelkään, että jos asiasta menen sanomaan, vaikka miten nätisti tahansa, niin ottavat sitten nokkiinsa ja muuttavat takaisin entiselle paikkakunnalle.

Jotain heistä kertonee varmaan se, että loukkaantuivat kun en antanut tulla meille viikonlopuksi, kun olimme miehen kanssa kahdestaan reissussa ja äitini oli vahtimassa lapsia. He eivät oikeasti ymmärrä, että he voisivat häiritä ketään.
Eivät he tee sitä pahalla missään tapauksessa, ovat todella avuliaita ja hyväntahtoisia ihmisiä. Vaikkakin erittäin kovia puuttumaan ja neuvomaan kaikessa.
 
siis joo, lähes joka päivä, lähes kokopäivän.
Nytkin ovat lasten kanssa ulkona, mä yritän täällä selvittää ajatuksia.

Minkäikäisiä ovat? Minkälaisia luonteeltaan? Mikä on todennäköisyys että vetävät herneen nenään, jos asian ottaa esille? Voisiko oikeasti kuitenkin toimia sellainen säännöllinen sovittu kyläilypäivä/päivät?

Minkäikäisiä ne sun lapset olivat? Tuli vain mieleen, että jos kouluikä alkaa jo lähestyä ja itsekin suunnittelut paluuta työelämään, niin sinä tilanteessa noi appivanhemmat taas voisivat olla korvaamaton apu! Siksi mietin, että miten uskaltaisi asiaa lähestyä, etteivät vedä herneitä nenään.
 
Työelämä ei ole edessä ihan lähitulevaisuudessa, meille kun syntyy loppukesästä vauva :)


Luonteeltaan ovat sellaisia "vanhanaikaisia", vaikkei ikää ole kuin 73 ja 63, ellen väärin muista. Todennäköisyys loukkaantumiselle on noin 99%, esitti asian miten päin tahansa : /
 

Yhteistyössä