Mulla todettiin c-hepatiitti raskauden aikana ja sain sen ihan sillä todennäköisimmällä tavalla.
Alkushokki oli ihan hirveä, vaikka toki olin asiaa aavistellutkin.
Lapsi syntyi normaalilla tavalla, mutta jouduin synnyttämään sairaalassa jossain infektiohuoneessa ja asuin myös "infektiohuoneessa" pahinta oli se, että hoitajat saivat käsitellä lastani vain hanskat kädessä...
Lapsi testattiin kolme kertaa eri ikäkausina ja hän on terve.
Itse sitten lapsen syntymän jälkeen sairastuin tämän hepatiitin takia henkisesti. Yhdessä vaiheessa en uskaltanut edes koskea lapseeni, koska pelkäsin tartuttavani taudin. Olin aivan hysteerinen, vaikka tiesin, että normaalissa arkielämässä tauti ei tartu. Tämä järkyttävä pelko kuitenkin hallitsi elämääni liian kauan.
Fyysisesti olin koko ajan terve ja maksa-arvot olivat normaalit. Raskauden aikana myös virusarvot olivat olleet nollassa, joten synnytyksessä tauti eii edes olisi voinut tarttua (tätä minulle ei kuitenkaan tuolloin kerrottu).
Elin paniikissa pari vuotta, kunnes sitten hakeuduin interferonihoitoon. Mutta kuinkas sitten kävikään... Tapaaminen infektiolääkärin kanssa osoittautui elämäni onnellisimmaksi päiväksi. Lääkärin mukaan nollassa olleet virusarvot viittasivat siihen, että tauti on parantunut itsestään. Testejä otettiin tämän käynnin jälkeen parin vuoden ajan ja virukset pysyivät poissa, samoi HcvRna testi (joka mittaa taudin aktiivisuutta oli koko ajan negatiivinen). Sain terveen paperit.
Nyt olemme uuden mieheni kanssa lapsettomuushoidoissa ja meidän hoitopaikassa ivf- hoitoja ei missään nimessä tehdä, jos naisella on c-hepatiitti. Olen siis taas rampannut testeissä ja koska ne ovat edelleen puhtaat pääsimme jopa näihin hoitoihin.
On siis ihan puppua, että c-hepa ei koskaan parantuisi!!!! Jopa 20 % tartunnan saaneista parantuu sponaanisti ja vaikka noin ei kävisikään ovat hoitotulokset (viruksen genotyypistä riippuen) nykyään hyvät. Suomessa yleisin genotyyppi 3 parantuu lähes 100 %.n varmuudella.
Vasta-aineet eivät verestä (nykytiedon mukaan) häviä, mutta niillä ei ole mitään tekemistä sairauden aktiivisuuden kanssa. Ne vain ilmoittavat, että tauti on joskus sairastettu. Ainoastaan noilla virus- ja aktiivisuustesteillä voidaan tauti varmistaa.
Onko ap.lle tehty nuo testit?
Ja vaikka tauti ei parantuisikaan on terveet elämäntavat omaavalla täysin sama eliniän ennuste kuin muillakin. Tietysti hepatiitti altistaa maksakirroosille ja maksasyövälle, mutta kun on tutkittu 1970-luvulla c-hepatitin (verensiirron tms kautta) saaneita jotain tuhatta naista ei ole voitu huomata tässä ryhmässä vakavien sairauksein lisääntyneen. Oisko noista joku yksi sairastunut maksasyöpään.
Leimaava tauti toki on, enkä itsekään sitä julkisesti huutele. Perusterveydenhoidossa ei tauti ole noussut yhtä kertaa lukuunottamatta esiin. Tuo ainutkerta oli hammaslääkärissä, johon menin jo parantumistiedon saatuani. Hammashoitaja oli silti aivan paniikissa ja meni minun hoitoni jälkeen kaikkiin mahdollisiin testeihin (sain tiedon, koska jouduin testeihin tämän takia itsekkin....).
Tsemppiä sulle ap! Ihan varmasti tämä asia selviää, eikä c-hepatiitti ole lainkaan maineensa veroinen tappava tauti. Tietenkään asiaa ei sovi vähätellä, mutta olen ihan varma, että tästä selviät!!!! Älä anna asian hallita elämääsi.
mitä mä voin tehdä.
