Itse olen kaukana ylipainosta: pituutta 170cm ja painoa vajaa 45 kiloa. Olen siis painoindeksitaulukkoa katsottaessa siellä kouluterkkarin mukaan "anoreksian rajoilla".
Kuulun niihin ihmisiin, jotka mättää ruokaa (niin terveellistä kuin sitä rasvaa tihkuvaakin) sisäänsä aivan uskomattomia määriä, en tupakoi, urheilijana olen penkkiurheilija, mutta siltikään paino ei nouse. Verikokeita on otettu, monta putkellista verta tutkittu, mutta missään ei ole mitään vikaa, kaikki arvot on aivan normaalit.
Kaikki sanoo, että hyvähän sun on käydä vaateostoksilla, kun oot pitkä ja hoikka. Mulle vaateostokset on kuitenkin täyttä helvettiä. Housuja joutuu etsimään ihan toden teolla, jos meinaa sopivat löytää. Vyötärö ja lantio kapeat ja jaloissa pituutta - koko kroppa melkein pelkkiä sääriä. Joo, hirveen hienoa olla "mallin mitoissa". Mä en ihan omaisuuksia kuitenkaan henno vaatteisiin aina sijoittaa. Olis kiva joskus löytää sopivat housut ilman, että menee ruokakärrillinen rahaa. Mieluummin nekin rahat käyttäisin ruokaan.
Ja kun amisaikainen terkkari joskus varoitteli, että "ei noin alhaisella painolla välttämättä raskaaksikaan tule" (ja tuolloin painoa oli jokunen kilo enemmän!), niin toisinpa kävi: näissä mitoissa olen raskaaksi tullut kahdesti, ja raskaudet sujuneet ongelmitta, tuloksena täysin normaalipainoiset terveet lapset.
Vaikka yhä vieläkin katkerana muistelen ventovieraiden ääneen lausumia syömishäiriöepäilyjä ja koulukiusausta, niin siltikin olen pikkuhiljaa pääsemässä sinuiksi oman kroppani kanssa, ja sen todellisuuden, etten varmaan koskaan tule olemaan "normaalipainoinen". Onhan mun kroppa sentään pystynyt mahtaviin ihmetekoihin, toisin kuin moni normaalipainoinen: kantamaan yhdeksän kuukautta uutta ihmisen alkua.
Ja lopuksi vielä täytyy ihmetellä, miksi kenenkään paino kuuluu kenellekään muulle? Eikö ole jokaisen oma asia, mikä koko itsestä tuntuu hyvälle? Ja miksi lihavalle ei saa sanoa päin naamaa, että "v**** mikä läski!", mutta hoikalle voi latasta päin naamaa "v**** miten laiha!". Ei, "laiha" ei todellakaan ole kohteliaisuus. Ei ainakaan mulle.
Meitä on monta kokoa ja näköä, onneksi niin. Tuskin tää maailma yhtään sen parempi paikka olisi elää, jos kaikki oltaisiin samasta muotista tehtyjä.