Nyt se on aika pistää mies vaihtoon :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailijapom
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailijapom

Vieras
Ei voi mitään kun kaikki ottaa päähän ja tunne on varmaan molemminpuolinen. Viisi vuotta on oltu yhdessä eikä riidelty juuri olllenkaan, kaikki ollut hyvin, mutta nyt vaan tuntuu että kai hän on liian väsynyt töittensä kanssa ettei jaksa enää miellyttää ollenkaan. On se silti surullsista...Viikko sitte ån oli sama fiilis, ajattelin antaa mahdollisuuden. Mutta ei se tästä viikossa ole parantunut eikä parane.
 
Mikä se on oikea syy, alkoholismi, pahoinpitely, pettäminen...ei ole mitään tällaista syytä, mutta tunnen selkeästi, että kaikki on taas kääntymässä sellaiseksi kuin mitä oli edellisen miehen kanssa ennen eroa. Silloin katselin liian kauan. Miksi kärsiä kauaa.... Hän ei vaan enää tunnu kiinnostuneelta meistä. Kun täällä on ärsyttävää - lähtee omiin oloihinsa. Palaa kun olettaa kaiken kireyden olevan takanapäin. Uusioperhe siis olemme.
 
No mitä TE olette tehneet sen eteen, että suhde voisi paremmin?
Miehetkään ei ole mitään ajatustenlukijoita..

Olen kyllä yrittänyt keskustella, mutta hän lähtee pois. Kyllä tämä harmittaa kun on ollut todella mukavaa, seesteistä, romanttistakin. Mutta yhä enemmän sellaista että tulee jotain, mitä vaan jäädään murjottaman eikä käsitellä. Hän häipyy ja tulee joskus muutaman päivän päästä.
 
Menkää johonkin parisuhdeneuvojalle tai avioliittoleirille tms? Ne ovat juuri tällaisia tapauksia varten.
Ehkä mä pelkään että paljastuu että mä olen kaikkien ongelmien syy tm. Ehkä mä mieluummin olen vaikka yksin kuin alan tehdä isompia"uhrauksia" muiden hyväksi koska teen jo nyt niin paljon muiden hyväksi että en vaan jaksa yhtään enempää. Ehkä pelkään että joutuisin rehellisesti sanomaan esim että mua vaivaa että hän asuu täysin ilmaiseksi mun luona maksamatta mitään.
 
Ensinnäkin mitä sinä olet tehnyt suhteen eteen?

Taas on kyllä osattu nostaa syyttävä sormi. Mutta peiliin ei osata katsoa. Edellinen liitto jo päättynyt noin, nyt toinen... mitä yhteistä exässä ja nykyisessä miehessä on? Sinä ap, sinä. Voit toki taas vaihtaa. Mutta jos et itse muutu tai löydä syitä itsestäsikin niin seuraavankin miehen kanssa päädyt ihan samaan jamaan.
 
Ensinnäkin mitä sinä olet tehnyt suhteen eteen?

Taas on kyllä osattu nostaa syyttävä sormi. Mutta peiliin ei osata katsoa. Edellinen liitto jo päättynyt noin, nyt toinen... mitä yhteistä exässä ja nykyisessä miehessä on? Sinä ap, sinä. Voit toki taas vaihtaa. Mutta jos et itse muutu tai löydä syitä itsestäsikin niin seuraavankin miehen kanssa päädyt ihan samaan jamaan.
Vähän saman suuntaisia ajatuksia. Jos jo toinen suhde päättyy ihan samalla tavoin, kannattaa harjoittaa pientä itsetutkiskelua; Valitsetko jotenkin väärän tyyppisiä kumppaneita, toistatko itse samoja virheitä, haluatko aina vain sitä rakkauden ensihuumaa (jolloin pitkäaikainen suhde ei tule ikinä onnistumaan) vai missä voisi olla vikaa.
 
Parisuhde miehen kanssa on tuskien taivalta. Se ei ole aina ihanaa. Enimmäkseen kamalaa varsinkin, jos viina on yhtään kuvioissa mukana. Vain sitkeät pystyvät olemaan miehen kanssa pitkässä liitossa. Minulla on yli 20 vuoden liitto takana ja jos/kun tämä päättyy uutta miestä en ota.
 
Ihan varmaan on paljon vikaa itsessä(kin) kuten sanoinkin. Kumminkin yritän puhua. Miehelle kun jostain ihan tavallisesta yrittää sanoa, niin hän on kuin ei kuulisi. Eikä jää asia mieleen eikä välttis tajua mitä tarkoitin mutta ei kysy. Jos sanon samasta uudelleen että kuulitkos tai mitä mieltä itse olet, niin menee ihan lukkoon tai suuttuu tä lähtee kokonaan pois joko ulos tai pois useaksi päiväksi. En siis saisi ollenkaan sanoa esim että älä jätä kahvikuppia valkoisen kangassohvan käsinojalle koska siitä jää rengas. Saati että uskaltaisin ottaa puheeksi isompia mieltäni vaivaavia asioita.
 
Kuule, tarkkailetko miehen ilmeitä ja eleitä ja puheita ja perustat ajattelusi niihin? Vai oletko itse se joka ensimmäisenä esim kotiintullessaan hymyilee ja suukottaa poskelle?

Nimittäin helposti jos on huonoja kokemuksia parisuhteesta, ei ota omaa roolia, vaan käyttää tilanteen TOISEN ihmisen tarkasteluun. Sen sijaan että joka kerta kohdatessa, aamulla silmät avatessa, näyttäisi miten kiitollinen toisesta on, yrittää vaan tulkita toisen ilmettä että mitenkäs se tänään suhtautuu MINUUN. Miten mies tämän sitten kokee? No siten että sinä et ole hänestä kiinnostunut vaan ainoastaan itsestäsi, siitä miten hän reagoi sinuun.

Kannattaa kokeilla yksi päivä niin, että näyttää rakkautensa ja kiitollisuutensa välittämättä yhtään siitä miten toinen niihin vastaa. JOs sen jälkeen vielä tuntuu että oma rakkaus menee hukkaan tämän ihmisen kanssa, ottaa puheeksi että onko hän onnellinen. Suoraan. Paljon vähemmän menetettävää kuin siinä että suunnittelee eroa ja on valmiiksi puolustuskannalla.
 
Kuule, tarkkailetko miehen ilmeitä ja eleitä ja puheita ja perustat ajattelusi niihin? Vai oletko itse se joka ensimmäisenä esim kotiintullessaan hymyilee ja suukottaa poskelle?

Nimittäin helposti jos on huonoja kokemuksia parisuhteesta, ei ota omaa roolia, vaan käyttää tilanteen TOISEN ihmisen tarkasteluun. Sen sijaan että joka kerta kohdatessa, aamulla silmät avatessa, näyttäisi miten kiitollinen toisesta on, yrittää vaan tulkita toisen ilmettä että mitenkäs se tänään suhtautuu MINUUN. Miten mies tämän sitten kokee? No siten että sinä et ole hänestä kiinnostunut vaan ainoastaan itsestäsi, siitä miten hän reagoi sinuun.

Kannattaa kokeilla yksi päivä niin, että näyttää rakkautensa ja kiitollisuutensa välittämättä yhtään siitä miten toinen niihin vastaa. JOs sen jälkeen vielä tuntuu että oma rakkaus menee hukkaan tämän ihmisen kanssa, ottaa puheeksi että onko hän onnellinen. Suoraan. Paljon vähemmän menetettävää kuin siinä että suunnittelee eroa ja on valmiiksi puolustuskannalla.

Varmaankin tässä on sitten se tilanne, että sellaista vuolasta rakkautta ei ole, vaan ollaan enemmänkin vain kumppanit. En ole se joka pussaa töistä tullessa...en edes pidä suutelemisesta.
 

Yhteistyössä