Nyt riittää! Jätän mieheni..avautumisvaroitus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Haluan vain avautua. Olen todella, todella pohjalla. Silmäni ovat auenneet hyvän terapeutin myötä ja olen saanut joitakin eväitä vastustaa miestäni, mutta samalla olen tajunnut kuinka vaarallisen ihmisen kanssa olen tekemisissä. Mies on todella hermona, kun olen alkanut kertomaan omia mielipiteitäni ja kertomaan toiveitani ja suunnittelemaan omaan elämääni uusia asioita.

En minä aluksi sitä ymmärtänyt, että mies on sairas, en ihan alkuunkaan. Pidin häntä vain voimakastahtoisena ja itsevarmana ja itse olen ollut aina myötäilevä ja hyväuskoinen.
Sitten tuli henkinen väkivalta, pettäminen, fyysinen väkivalta, uusi pettäminen, uhkailu, eristäminen yms. kaikki perinteiset sairaan suhteen kuviot.

Kaiken tämän keskellä, kun viimein yritän saada ääntä kuuluviin niin mies huutaa minulle että olet narsisti. Siis minä. Vaikka olisinkin, niin aika hirveän pelokas narsisti olenkin, kun en uskalla enää edes mainita, jos joku "väärä"ystävä on ottanut yhteyttä.

Aion nyt erota. Olen pakannut salaa tavaroitani ja kohta on se päivä, kun painan oven täällä viimeisen kerran kiinni perässäni. Toivon, ettei hän tule perääni enää ja jos tulee, niin teen kaikkeni ettei hän enää ikinä vedä minua mukaan tähän hulluun elämään, joka perustuu minun terveydellä leikkimiseen.

Olen hänen tiskirätti, nyrkkeilysäkki, sylkykuppi, seksilelu, taskuraha. Olen ymmärtänyt etten ole mitään muuta kuin väline hänelle joka tyydyttää hänen tarpeensa ja tyynnyttää pahan olon ja että kuka tahansa voisi olla paikallani, joka vain suostuu. Minulla ei ole mitään väliä oikeasti hänelle ja hän on saanut minutkin uskomaan etten ole hyvä ihminen. Mutta, minä paha surkea narsisti aion nyt tehdä palveluksen miehelle ja päästää hänet tästä pinteestä ja poistua hänen elämästä. Varmuuden vuoksi, en tiedä ketä suojellakseni, mutta olen päättänyt etten koskaan enää mene parisuhteeseen. Olen aivan liian rikki.
 
Hankkiudu eroon tuommoisesta miehestä mutta älä nyt yhden mätäpaiseen vuoksi tuomitse koko miessukupuolta.
 
Hankkiudu eroon tuommoisesta miehestä mutta älä nyt yhden mätäpaiseen vuoksi tuomitse koko miessukupuolta.

En saanut sellaista käsitystä ap:sta että näin tekisi. Huonosta suhteesta poistuessa on usein tosi uupunut, ja ensimmäinen ajatus on, että never again suhteeseen.

Onneksi moni löytää hyvän parisuhteen surkean jälkeen.
 

Osaan lukea. Ap ei sanonut että halveksii miehiä.

Jos mieheni kuolisi, en menisi enää parisuhteeseen. Sanon minäkin nyt. 100% varma tuosta asiasta en ole, toivottavasti en koskaan saa varmuuttakaan.

Halveksinko minäkin mielestäsi miehiä?
 
Aloittaja taitaa itse olle pihtaava ja nalkuttava ämmä :poop:

Voi kuule, olenhan minä pihtari nykyään, mutta miksi en olisi? Sinä tunnut olevan samalla tasolla mieheni kanssa. Ihan tosissaan en todellakaan syty siitä, että minulle huudetaan joka päivä ja jos vastaan sanon, niin haukut perään. Tuollaiseksi läjäksi haukkuminen on minulle normaalia arkea.

Olen sairastunut suhteen aikana myös paniikkihäiriöön, joten en ole yrittänyt nalkutuksella haastaa riitaa väkisin.
 
Haluan vain avautua. Olen todella, todella pohjalla. Silmäni ovat auenneet hyvän terapeutin myötä ja olen saanut joitakin eväitä vastustaa miestäni, mutta samalla olen tajunnut kuinka vaarallisen ihmisen kanssa olen tekemisissä. Mies on todella hermona, kun olen alkanut kertomaan omia mielipiteitäni ja kertomaan toiveitani ja suunnittelemaan omaan elämääni uusia asioita.

En minä aluksi sitä ymmärtänyt, että mies on sairas, en ihan alkuunkaan. Pidin häntä vain voimakastahtoisena ja itsevarmana ja itse olen ollut aina myötäilevä ja hyväuskoinen.
Sitten tuli henkinen väkivalta, pettäminen, fyysinen väkivalta, uusi pettäminen, uhkailu, eristäminen yms. kaikki perinteiset sairaan suhteen kuviot.

Kaiken tämän keskellä, kun viimein yritän saada ääntä kuuluviin niin mies huutaa minulle että olet narsisti. Siis minä. Vaikka olisinkin, niin aika hirveän pelokas narsisti olenkin, kun en uskalla enää edes mainita, jos joku "väärä"ystävä on ottanut yhteyttä.

Aion nyt erota. Olen pakannut salaa tavaroitani ja kohta on se päivä, kun painan oven täällä viimeisen kerran kiinni perässäni. Toivon, ettei hän tule perääni enää ja jos tulee, niin teen kaikkeni ettei hän enää ikinä vedä minua mukaan tähän hulluun elämään, joka perustuu minun terveydellä leikkimiseen.

Olen hänen tiskirätti, nyrkkeilysäkki, sylkykuppi, seksilelu, taskuraha. Olen ymmärtänyt etten ole mitään muuta kuin väline hänelle joka tyydyttää hänen tarpeensa ja tyynnyttää pahan olon ja että kuka tahansa voisi olla paikallani, joka vain suostuu. Minulla ei ole mitään väliä oikeasti hänelle ja hän on saanut minutkin uskomaan etten ole hyvä ihminen. Mutta, minä paha surkea narsisti aion nyt tehdä palveluksen miehelle ja päästää hänet tästä pinteestä ja poistua hänen elämästä. Varmuuden vuoksi, en tiedä ketä suojellakseni, mutta olen päättänyt etten koskaan enää mene parisuhteeseen. Olen aivan liian rikki.
Trolli....
 
Niin siis, ehkä sanoin vähän jyrkästi etten mene enää suhteeseen. Olen kuitenkin tällä hetkellä todella huonossa kunnossa ja elämäni ihan uudessa aloituspisteessä, sillä mies on vienyt minulta melkein kaiken. Tai sitten olen antanut sen tapahtua, miten vain, joka tapauksessa olen siellä pohjalla.

En halua uutta suhdetta ensinnäkin siksi, että olen elänyt nyt muutaman vuoden todella kierosti miehen vallan alla. Henkinen tasapainoni ei ole hyvä, en luota kehenkään, säikyn asioita ja ääniä, saan paniikiikohtauksia. En usko että kukaan normaali ihminen nyt alkaisi kanssani olemaan onnellinen, enkä halua myöskään miehestä terapeuttiani. Lisäksi pelkään että vetäisin tilassani puoleeni uusia sekopäitä.

Toisaalta, nautin myös yksinolosta. Tällaisen hullutuksen jälkeen uskon, että minulle luksukseksi riittää pitkäksi aikaa rauhallinen, turvallinen ja ehjä koti ja ne rakkaat vähät ihmiset jotka elämässäni yhä on. Pystyn keskittymään heihinkin.
 
Äh, en ole ja tätä pelkäsinkin että joku sanoo noin. Siitä tulee hirveän paha mieli, että elämäni kuulostaa ihan joltain trollisadulta :(

Ei kannata välittää noista huutelijoista. Se on helppo puskista huudella kun ei aloituksen tekijää tunne. Siskoni myös lähti onnekseen sairaasta parisuhteesta ja nyt on hyvä perhe hänellä. Vaikka alkuun eleli yksin kasaten itseään. Keskity nyt itseesi ja jätä taakse tuo nykyinen. Tulevaisuutta ei liikaa kannata päättää.
 
Hienoa että jätät, siihen on täydet perusteet, ja onnea! Muista hoitaa perusasiat: eli salaiseksi uusi osoite ettei mies ilmesty ovelle, ja salainen puhelinnumero. Kuulostaa sellaiselta äijältä että on hyvi vaarallinen tullessaan jätetyksi.
 
jos miehesi on narsisti, sinä et todellakaan ule pääsemään hänestä eroon noin helposti...

Valmistaudu menettämään kaikki kaverisuhteet, joista miehesi tietää ja valmistaudu myös paskanpuhumiseen, eli siihen,e ttä kohta jo työpaikalla/kaduilla sinua katotaan kuin halpaa makkaraa, etkä ymmärrä syytä.

Ihan varoituksen sanana...
 
Joo, nuo puskista huutelevat pikkupojat ovat samaa kaliiberia kuin kertomasi miesraukka. Voisivat olla hänen kavereitaan. Loukkaantuminen heidän hätäheitoistaan olisi turhaakin turhempaa. Parempi, että yhä useampi suomalainen nainen ymmärtää kiertää nuo alusta lähtien kaukaa. Ei maksa vaivaa yrittää muuttaa epämiehiä, lohduttakoot poikaystävät niitä yhteisellä kalja- ja akkojenhaukkumistreffeillä.
 

Yhteistyössä