Nyt pitäs kaiken olla hyvin mut mua alkaa kalvaa katkeruus

["suru puserossa"]

Tuntuu että kaikki on pielessä vaikka mulla on tossa ihana ja terve vauva. Sain hänet vihdoinkin jokin aika sitten kotiin kuukauden sairaalassa olon jälkeen. Hän kun "syntyi" hätäsektiolla 2kk ennen aikojaan.

Olen pettynyt kun en saanu synnyttää, menetin ensimmäiset viikot vauvan kanssa ja kaiken päälle en pysty imettämään vaikka kuinka haluaisin (maitoa ei tule pumppaamalla ja vauva ei jaksa imeä, maidontuotanto onkin siksi jo lähes täysin loppunut). En jaksaisi juosta lämmittämässä yötä myöten tuttipulloja, kiroan mielessäni (välillä kyllä ääneenkin) kun niihin tarvii edes koskea. Tunnen syyllisyyttä kun annan vauvalleni korviketta, ja olen itkenyt silmät päästäni ihmisten kommenttien takia (esim. "miten on mahdollista ettei maitoa muka tule??ei se lopu jos vaan pumppaa!" tai se silminnähtävä kauhistus siitä kun kuulee lapsen elävän korvikkeella..).

Tiedän, pitäs olla tyytyväinen jo pelkästään siitä et ollaan hengissä. Tossa kun kävi hengenlähtö molemmilla lähellä. En vaan pääse noista pettymyksen tunteista eroon ja itken ja suren (ja kiukuttelen) vaan joka päivä näistä.. Ahdistaa niin ettei henkeä meinaa saada. Nyt menee alun lisäksi vielä tämäkin aika pilalle. En vaan näköjään osaa tehdä mitään ikinä oikein.

 

["Lissu"]

Puhu noista tuntemuksistasi neuvolassa ja pyydä lähete vaikka psykologille. Ettei tule synnytyksenjälkeinen masennus.

Kaikki ei vaan heru pumpulle. Älä siitä syyllisyyttä pode. Sä olet sentään imettänyt jonkin aikaa, se on enemmän kuin monilla. Ja se ihan alkuaikojen maito on se suurin vasta-ainepommi vauvalle.

Sektiota ei kannata jäädä suremaan, itsellänikin on niitä kaksi takana. Jos se on turvallisin vaihtoehto äidille ja vauvalle, niin sitten se on hyvä vaihtoehto. Synnytys ei ole äitiyden mitta, se on vaan äitiyttä edeltävä toimenpide. Ja imetys vaan pieni osa koko vauva-aikaa. Keskity teidän hyviin juttuihin nyt, niitä on vielä paljon edessä.

 

[Madicken04]

:hug: Eiköhän nuo ole ihan normaaleja tunteita, heti kun se välitön pelko vauvan voinnista alkaa hälvetä ja stressi pääsee laukeamaan. Voisi kuitenkin olla hyvä puhua vaikka jonkun psykologin kanssa että pääsisi heti käymnään nuo ajatukset läpi kunnolla, ettei tarvi piilotella niitä eikä jäädä niistä vaivaantuneeksi.

 

["suski"]

Toi on täysin normaalia. Kamalin stressi on ohi ja nyt voit taas keskittyä itseesi ja hoitaa ne surut, joita et aiemmin saanut käsiteltyä. Hyväksy tunteesi ja koita päästä niistä yli kieltämättä niiden olemassaoloa.

Ensinnäkin: synnytys on kokemus sinänsä, mutta ei mikään maailmaa avartava. Itse olen unohtanut suurimman osan omastani. Sen muistan, että supistukset sattuivat, mutta en todellakaan sitä, että millä tavalla jne.

Toiseksi: ensimmäiset viikot vauvan kanssa eivät loppupeleissä ole kovin ihmeellisiä. Silloin lähinnä vain ihastellaan vauvaa, mutta muuten et ole menettänyt mitään. Sulla on vielä vaikka kuinka paljon vauva-aikaa jäljellä.

Kolmanneksi: korvikkeella ruokkimista ei kannata selittää tai perustella ellei joku ole niin tahditon, että kysyy. Ja jos kysyy, niin sanot "terveydellisistä syistä" ja jos vielä utelee, niin sanot, että se on henkilökohtaista.

Neljänneksi: älä sure korvikeruokintaa, ihmisiä korvikevauvoistakin tulee. Mulla on kotona lapsi, joka ei ole saanut elämänsä aikana pisaraakaan ihmisen maitoa ja hän on täysin kelpo yksilö .

Viidenneksi: oletko saanut terapiaa? Hengenvaarassa oleminen on traumatisoivaa ja sulla oli lisäksi lapsen menetys lähellä. Lisäksi on mahdollisuus synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Se hyvä puoli korvikeruokinnassa on, että voit tarvittaessa aloittaa juuri sopivan masennuslääkityksen eikä tarvitse ottaa huomioon imettämistä .

 

[Mep]

syökää sitä omega3:sta hyvät ihmiset...kalaöljyä kitusiin, niin saa mielen raiteilleen paremmin.

A.p:n juttu on kuin omani ja masennushan siitä iski. Keskusteluterapia oli paras lääke, ne muut ei käyneet ollenkaan. Olisimpa tiennyt silloin kalaöljyjen merkityksestä.

Vauvan aivojen kehitys imee kaiken omega3:n äidin kehosta, jo odottaessa pitäisi ottaa sitä kapseleista/ pullosta. Näin voitaisiin ehkäistä synnytyksen jälkeistä masennusta merkittävästi.

Kyllä sä parjäät, a.p. Mäkin pärjäsin ja terve poika 5v. on nyt.

 

[a.p.]

Kiitos vastauksistanne. En jää odottelemaan masennusta vaan järjestän itselleni keskusteluapua. Ehkä tämä tästä sitten ja alkaa sitä valoakin näkymään..

 

[muuumimamma vm78]

et todellakaan ole millään tavoin epäonnistunut äiti. raskaudet ja synnytykset on vaan erilaiset kaikilla. sille ei mahda mitään. ajattele positiivisesti...esim. kun et synnyttäny alakautta, et löystyny ja kun et imetä, rinnat ei rupee roikkumaan...eli kaikes on hyvät ja huonot puolensa. niin se vaan on. minäki olisin halunnu ekan synnyttää alakautta mut oliki liian iso ja jouduin just siihen hätäsektioon. se harmitti mut aika parantaa haavoja. tokaa yritin synnyttää ns. normaalisti mut rakas vauvani juuttui synnytys kanavaan ja oli ihan lähellä kuolla hapen puutteeseen... tästä jäi sellanen et vieläki pelottaa lapseni kehitys, vaikka on jo 5v. hän kun oli ilman happee hetken... kolmas vauvelini on ainoo, joka on syntyny ns. ihan norm. ja kaikki ok. näinkin erilaisia voi olla saman äidin synnytykset. imetys mulla ei oo sujunu kunnolla oikein koskaan ja kuopukselle oon antanu korviketta melkein alusta alkaen. kyllähän jotku tutut äidit ja muut on yrittäny syyllistää tästä ja kaikesta muustakin...mut mä oon sellanen oman tie kulkija ollut aina et en jaksa välittää kovinkaan paljon siitä, mitä muut minusta ajattelee. mä oon vaan aina yrittäny löytää oman tien olla äiti ja vasta tän 3:n lapsen kohdalla se on löytyny. aikas pitkä tie onkin pitäny kulkee... kaikkee hyvää ja kaunista sulle ja perheelles!!! oo rohkee ja hae kaikki mahd. apu, mitä saat, jos tuntuu et ei millään jaksa, vaikka kuinka yrittää... puhuminen luotettavan ihmisen kanssa tekee ihmeen hyvää.

 

["vieras"]

Ihmiset on niin hem...in ajattelemattomia, kun kommentoivat kaikkea esim. maitoasioihin, tajuamatta millaista henkistä syyllisyyttä ja pahoinvointia aiheuttavat monissa, jotka haluaisivat esim. imettää, synnyttää alateitse jne.

 

[Madicken04]

Kiitos vastauksistanne. En jää odottelemaan masennusta vaan järjestän itselleni keskusteluapua. Ehkä tämä tästä sitten ja alkaa sitä valoakin näkymään..

Hyvä asenne! =) Onnittelut vielä vauvasta ja rauhallisempaa jatkoa teille toivottelen! :flower: