Nyt on totaalisen paskamutsi tilanne päällä, että antaa tulla vaan.

Mä en niinku tiedä enää mitä mä ton kersan kanssa teen |O
Alusta asti moon sitä koittanu ruokapöydässä kouluttaa, mutta ei.. ja nyt kun tuo 1½v ei suostu syömään jos ei itse saa syödä niin argh. Söiskin itse, mutta ei ku heittelee vaan ruoat ympäri keittiötä ja lautasen lattialle ja sitä rataa. Leivästäkään se ei syö ku ne mitä on leivän päällä, sitä leipää ei ollenkaan.
Ja sitten ollaan syömättä, ku mie sen nostan tonne pinnikseen sitten tyhjällä mahalla vähäksi aikaa että saan "rauhottua" hetken.

Tuleepa sekavaa tekstiä, mutta pointti lienee se että miten helvetissä te saatte muksunne käyttäytymään ruokapöydässä kun tämän meidän uhmailemaan alkavan kanssa se ei onnistu alkuunkaan :headwall:
Ei syö ja sylkee päälle ja huoh, nälkäkuolema koittaa toisella kohta |O

 

Jos alkaa ruuat lentelee lattialle, niin poika lähtee pinnikseen rauhottuu
Ja sitten kokeillaan uudestaan

Ja jos ei vieläkään suju, niin sitten saa olla syömättä
Yleensä ei montaa ateriaa jaksa pelleillä

 

Meilläkin 1v3kk on aloittanut saman pelin. Koiralle viskelee ruokansa ja leivästä syö vain päälliset, sitten heittää leivän lattialle ja osoittelee että haluaa lisää leipää. Hankalaa on, mutta en tiedä mitä sille tekisi.

 

Onko sillä sitten oikeesti nälkä, kuitenkaan? :ashamed: Meillä ei nuorempi suostunu syotettäväks samanikäisenä kun isoveli jo söi ite. Mutta söi kuitenkin, ainaki jotenkin.

 

kokeile jäähytuolia ja 1,5 minuutin aikaa niin monesti peräjälkeen kun tarvii.

 

Minä kyllästyin siihen temppuiluun niin, etten enää jaksanut kiinnittää siihen huomiota, söin itse samaan aikaan ja siivosin vain jälkeenpäin sotkut. Aikansa sotkettuaan muksut yks kerrallaan huomanneet, että kannattaa syödä silloin ku ruokaa on tai jää nälkäiseksi, tylsää riehua ku ei saa huomiota.

 

no meillä vedän ruokailuvehkeet pois kun alkaa pelleily.tosin poju syö huonosti ite joten loput syötän ja sehän jätkälle sopii.mutta siis homma seis jos alkaa pelleily.
niin ja pidensin ruokailuvälejä,sekin auttoi.

 

Tässä se on nyt se, että rauhotutaan ja koitetaan syödä sitten kun on seuraava ruoka.
Eli tämä ateria jäi nyt nauttimatta. Herra osaa kyllä syödä itse, mutta ei malta olla pelleilemättä |O

 

Kyllä mä luulen, ettei suomessa lapset nälkään kuole... Sitten kun on tarpeeksi nälkä niin luulis alkavan maistua, koitapa pitää pidempi tauko syömisten välillä?

Meilläkin aikoinaan oli vähän tuollaista, mutta sitten pidensin ruokailuvälejä radikaalisti, ja jätin yhden välipalan pois, ja johan taas alkoi maistua. :hug:

 

jos ei ala meneen prille, että ruokaa ei heitetä, ni ist vaan taukoa ruuan kans..ei se ihan hetkessä ehi nälkään kuolla!! vaikka seuraavalla aterialla taas varovasti yrittäisit sitä ruokaa tarjota..ja iiihan pikkuhippunen vaan kerralla! :hug:

 

Onko sillä sitten oikeesti nälkä, kuitenkaan? :ashamed: Meillä ei nuorempi suostunu syotettäväks samanikäisenä kun isoveli jo söi ite. Mutta söi kuitenkin, ainaki jotenkin.

Kyllä se tajuaa, kun kysyy että onko nälkä ja jos on niin se menee odottamaan että nostetaan syöttötuoliin. Niin kauan ku se ei siihen mene, oletan että ei ole vielä nälkä.

 

En osaa kyl mitenkään auttaa, vaik meil on samaa ollutkin. Pojan bravuuri samassa iässä oli 2 viikon ajan kumota tarhassa aamusin puurot vierustoverin päähän ja nauraa räkäsesti :ashamed:

 

Mua alko vaan naurattaa, kun luin. Ei sillä, että siinä mitään naurettavaa olisi, kun se sitten on tilanne päällä, vaan pystyin niin sieluni silmin tilanteet näkemään.

Meillä siis lähestulkoon sama tilanne kohta 1v2kk kanssa (nyt siis nukkumassa, ehkä siks jakso naurattaa...). Mutta lähes joka ruualla alkaa ruuan viskominen lautaselta lattialle, samoin leivän tiputtaminen ym. Ja tosiaan leivästä syödään ensin vaan juusto, sitten leipä, jos syödään. Väillä neiti syö tosi hyvin ite, kun laittaa annoksen lusikkaan. Ja jos tekee niin, niin sitten taputetaan ja hurrataan (koitan tällä saada sen innostumaan syömään nätisti). Mutta lähes joka kerta kuin salaman iskusta päättää taas rueta heittelemään lusikkaa ja ruokaa pitkin lattioita. En sitten yritä väkisin tuputtaa. Toki tarjoan vielä muutaman kerran, ja toivon, että seuraavalla ruualla taas maistuisi paremmin, huoh. Ja välillä palaa pinna niin, että huudan lapselle, että meillä ei ruokaa heitetä lattialle :ashamed:

Niin, minulla ei ollut mitään ratkaisua asiaan, sympatiat on teidän puolella!

 

Ei niitä saakkaan, meidän 1,5v nousee seisomaan syöttötuolissa ja kiipeää pöydälle jos selkäni sekunniksikin käännän. Heittää maitomukin lattialle ja possuilee. Ehkä tuokin vielä oppii että lautasta ei nuolla ruokapöydässä.

 

No ei se nälkään kuole jos ruokaa tarjotaan. Miedän poika lakkoili uhmassa yli viikon, mutta kummasti sitten alkoi ruoka maistumaan... Kyllä se siitä, pääasia että vanhemmat pitää pintansa ja on johdonmukaisia!

 

Minä kyllästyin siihen temppuiluun niin, etten enää jaksanut kiinnittää siihen huomiota, söin itse samaan aikaan ja siivosin vain jälkeenpäin sotkut. Aikansa sotkettuaan muksut yks kerrallaan huomanneet, että kannattaa syödä silloin ku ruokaa on tai jää nälkäiseksi, tylsää riehua ku ei saa huomiota.

Mä teen ihan samalla tavalla. Syön itse rauhassa ja vedän ruuat häneltä kauemmas, jos näen, että ne lentäis kuitenkin lattialle. Sit ku on siinä vähän rauhoittunu, niin annan uudelleen. Istuu koko ajan syöttötuolissa. Monesti ehtii jo heittää ruuat pitkin seiniä, mutta olen kuin viilipytty, ei saa mun huomiota niin. Tämä mun mielestä vähän niin kuin kuuluu asiaan, eikä puolitoistavuotias ymmärrä tekevänsä nyt niin väärin. Ruokailuhetki on meillä sellainen, että mä en räjähdä enkä huuda enkä vie arestiin. Jos ruuat lentää sit ne lentää. Fine. Mä siivoon sit perästä. Yleensä leikkii jollain ja itse syötän lusikalla. Monesti lapsella on myös oma lusikka kädessä ja voi harjoitella. Mutta jos tulee "raivareita" keskeytetään syöminen niin, että itse siinä jotain syön ja annan lapsen riehuu siinä syöttötuolissa. Jos ruoka ei maistu ja lentää useista kokeiluista, sit otan pois kokonaan ja unohdetaan koko ruokailu.

 

Meillä annan pojalle itelle lusikan käteen ja sit sillä yrittää lätkyttää ruokaa,pidän vaan lautasesta ite kii ja toisella kädellä lapan sille ruokaa suuhun....Onhan tuo väliin aika sotkua mutta eiköhän toi ohi mene

 

Kuulostaa ihan meijän 1v.2kk neidin käyttäytymiseltä ruokapöydässä.."ihana" kuulla etten oo ainut kellä meinaa hermo mennä kun se temppuilu alkaa.
Käsin syö enimmäkseen,mut sitten kun temppuilee niin ruuat nostelee pöydälle lautasen viereen,yrittää syöttää kissalle tms. tai sitten koittaa vaan kaataa lautasen sisällön pöydälle/lattialle. :headwall:
Mie joko nostan lautasen ja muut ruokailuvälineet pois,yleensä siinä vaiheessa alkaa jo ölinä,et haluaa ne takasi.Sitten kokeillaan uudelleen,jos ei onnistu niin taas pois.

 

Yrittäkää olla hermostumatta. Alle 2 vuotiaiden ruokailu nyt tuppaa olee tuollaista. Sotkua tulee ja välistä ruuat lentää. Se kuuluu asiaan eikä niitä saa välttämättä mitenkään heti kitkettyä pois. Kun lapsi kasvaa, niin se ruokailu helpottuu. Ruokailun pitäisi olla mukava hetki, joten kestäkää tuota vaihetta vain.

 

Sanotaanhan sitä että ""Ei terve koira nälkään kuole". Pätee myös mukuloihin!

Nii-in.. sillä mä en muksulle räjähdäkään. Mie vaan koitan ja jos ei niin ei sitten, sitten kihisen itsekseni ja vien sen hetkeksi sänkyynsä että siivoan ja hengähdän. Pirullista vaan kasailla voimia ruokailusta ruokailuun, mutta minkäs teet.

 

Yrittäkää olla hermostumatta. Alle 2 vuotiaiden ruokailu nyt tuppaa olee tuollaista. Sotkua tulee ja välistä ruuat lentää. Se kuuluu asiaan eikä niitä saa välttämättä mitenkään heti kitkettyä pois. Kun lapsi kasvaa, niin se ruokailu helpottuu. Ruokailun pitäisi olla mukava hetki, joten kestäkää tuota vaihetta vain.

Mie oon kestäny kaiken, kun oon ajatellut että se menee ohi, kestän mie tämänkin.. kuuluuhan uhmailu ja ruokasotkut asiaan
Joskin jokin helpotus tohon ruokailuun ois ihan suotavaa

 

Meillä on yksinkertaisesti niin että jos 2 varoituksen jälkeen vielä pelleilee niin se on armotta pois pöydästä ja ruoka jää syömättä. Ruokailuhetket ovat sellaisia joista en anna periksi milliäkään, kyllä meillä syödäänkin kiltisti. Jos ei ole nälkä osaavat itse sanoa ettei nyt maistu ja poistuvat pöydästä. Helpolla ei tähän olla päästy vaan on sitä meilläkin itkua väännetty...

 

Meillä on aina jostain syystä ruokailut sujuneet tosi siististi tuon 1v 7kk kanssa.Vasta viime aikoina on alkanut isälleen osoittamaan pöydässä mieltä ja koittaa viskata lautasta lattialle.Alusta asti on tehty selväksi että pöydässä syödään eikä temppuilla mitään ylimääräisiä, itse on saanut syödä siitä asti kun se on kiinnostanut ja syötän loput jos mielenkiinto loppuu.
Meilläkin menee leivän päältä vain leikkeleet ja juustot, joskus harvoin syö leipää (lähinnä kahviloissa) mutta en näe sitä minään ongelmana.
Sanoisin että nostat lapsen pois pöydästä heti kun temppuolu alkaa etkä kiinnitä mitään huomiota epätoivottuun käyttäytymiseen.Useita mahdollisuuksia täytyy tietysti tuon ikäiselle antaa mutta silti menettelyn täytyy olla johdonmukaista.
Paremmin en osaa neuvoa .

 

pari juttua:
1) sänky ei saisi koskaan olla arestipaikka
2) ton ikäsen lapsen voi aivan hyvin syöttää kokonaan, ei sen tartte ite osata syödä
3) elä laita voita leivälle
4) suosittelen sua lukemaan jonkun kasvatusoppaan, jossa kerrotaa lapsen temperamentista ja ihan kasvatuksen perusasioista: rakkaus, kuri ja johdonmukaisuus

 

Ma olen varmaan ollu ihan natsi. Ruoka lähti kerta viskomisesta pois ja sitte vartoiltiin seuraavaan ruokaan. En edes koittanu toista kertaa :snotty: