Nyt on sitten "virallisesti" käyty pohjalla...

[vieras]

Alkoi olo olla jo niin paha ja lapset kärsiä, että vihdoin tunnustin masennukseni ja hakeuduin hoitoon. Kävin koulun terkkarilla juttelemassa (lue: itkemässä) ja hän laittoi lähetteen psykologille. Toivottavasti pääsen pian ja pääsen paranemisen tielle. Suunta on nyt ylöspäin.

 

[LisaMarie]

:hug:

 

[vieras..]

onnea ja jaksamista teille..

 

[muikku]

Hieno juttu! Voit onnitella itseäsi. Been there, done that. Ja sitä paitsi, miten niin pohjalla... Aika tavallistahan tuo on. Mitä useammalle asiasta kerrot, sitä enemmän vastaavia juttuja kuulet. Myös sellaisilta ihmisiltä, joista et olisi ikinä uskonut.

 

[LisaMarie]

Hieno juttu! Mitä useammalle asiasta kerrot, sitä enemmän vastaavia juttuja kuulet. Myös sellaisilta ihmisiltä, joista et olisi ikinä uskonut.

Tää on kyllä niin totta!
Ja heti kun asian tunnustaa itselleen ja alkaa hakea apua, olo helpottuu hirveästi. Kokee edes jotenkin hallitsevansa elämää ja voivansa vaikuttaa siihen, kun lakkaa vaan ajelehtimasta ja odottamasta miten alas putoaa.
Mun mielestä siis toi pohjalla tarkottaa juuri sitä pistettä, missä on pakko myöntää, että on voimaton eikä selviydy yksin. Se on synonyymi sen tajuamiselle, että tarttis tehdä jotain.

 

[ap]

Hieno juttu! Mitä useammalle asiasta kerrot, sitä enemmän vastaavia juttuja kuulet. Myös sellaisilta ihmisiltä, joista et olisi ikinä uskonut.

Tää on kyllä niin totta!
Ja heti kun asian tunnustaa itselleen ja alkaa hakea apua, olo helpottuu hirveästi. Kokee edes jotenkin hallitsevansa elämää ja voivansa vaikuttaa siihen, kun lakkaa vaan ajelehtimasta ja odottamasta miten alas putoaa.
Mun mielestä siis toi pohjalla tarkottaa juuri sitä pistettä, missä on pakko myöntää, että on voimaton eikä selviydy yksin. Se on synonyymi sen tajuamiselle, että tarttis tehdä jotain.

Juuri noin tarkoitin. Tajusin, etten enää selviydy tästä yksin enkä parane itsekseni. Olo on jo jonkin verran helpottunut, kun tiedän että apua on tulossa. Mulla on niin järjettömän paha olo lasten takia. En ole jaksanut heitä kunnolla hoitaa enää pitkään aikaan, en ulkoilla, en leikkiä, en lukea iltasatua, tehnyt vaan pakollisen. Kotikin on kuin pommin jäljiltä, ei jaksa siivota. Laskuja pino, ei kiinnosta edes avata niitä. Mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa...