Nyt on pakko jo myöntää, että taloudellinen stressi alkaa painaa

[JONSERED Karhunkantaja]

Äijähän oli vuodeosastopotilaana kesä-heinäkuun vaihteessa. Ensin oli odotettu erästä hommaa alkavaksi ja se lykkääntyi ja lykkääntyi, mutta muita hommia ei voinut ottaa, sillä tuo homma olisi ollut hemmetin hyvä ja mielenkiintoinen ja sen aikataulu siirtyi tyyliin "alkaa ensi viikolla, alkaa kahden viikon kuluttua".

Äijähän yritti sairaana saada homman tehtyä, vaan puihin (ja sairaalaan) meni. Kun äijä toipui ja sai muutaman muun duunin tehtyä, henkilö, joka kuittaa laskumme osatajan puolella, joutui sairaalaan ja sairauslomalle. Eli eivät ole maksut vieläkään tilille kilahtaneet...

Alkavat sekä henkiset että taloudelliset voimavarat olla vähissä. Hekan synttärit ylihuomenna, tarjottavatkin pitäisi kehittää jostain, laskuja maksaa ja lapsille hankkia vaatteita. Laskujen eräpäiviä on jo siirretty ja verot on PAKKO maksaa, oli tuloja tai ei. Ruokakin olisi kiva juttu. No, sitä sentään on, mutta jotain "ekstraa" jo kaipaa.

Eikä auta mennä mistään apua pyytämään: yrittäjälle ei anneta. Ja vanhemmilta tai muilta ei voi lainata.

No, pahimmillaan tämä tilanne kestänee maanantaihin saakka. Eiköhän sen vielä voi sietää.

Kiitos taas palstatilasta ja mahdollisuudesta tuulettaa ajatuksia. :flower:

 

[Kiraki]

:hug:

 

[Jätkä]

Yrittäjyys on,, noh ei nyt persauksesta, mutta tuossa tilanteessa aika syvältä. :hug:

 

[Peppari]

Kuulostaa anaalisdepressiiviseltä tilanteelta, eli perseestä ja tosi syvältä. Tsemiä!

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Anaalisdepressiivinen tilanne...

Mahtava termi!

Ja yrittäjyys ON Suomessakin hankalaa, vaan minkäs teet. Yrität ja valitat.

Minusta ei ole toisen alaiseksi ja äijällä alkaa olla ikää ja ylpeyttä sen verran, että haluaa valita, mitä tekee. Eikä meidän elämäntyylimme onnistu kovin helpolla, ellei satu ihmeellisen ymmärtäväinen pomo.