Nyt musta tuntuu etten vaan jaksa tätä arkea.

[luunappi]

Pää leviää, ja miljoona asiaa kerrallaan putoaa päälle, seinät kaatuu ja vastuu kuristaa ja ties mitä. Saisko parhaita vinkkejä kehiin nyt, millä pääsee eroon tästä akuutista arjensietokyvyn ylittymisestä. Mies on mun mielestä ihan v*ttupää, lapset riehuu, kotona on sekaista, en jaksa meteliä, en jaksa tätä jatkuvaa siivoamista, en jaksa helvetin pyykkejä ja kaupparallia, ja oon ihan lähellä sitä että haistatan pomolle pitkät paskat ja käsken sen työntää tän työn hanuriin, ystävistä ei ole nyt apua, paras ystävä on taas uuden poikaystävän huumassa ja toiseksi paras ystävä ei jaksa muuta kuin piikitellä. Oikeasti minun tekee mieli vain astua ulos ovesta, kotona ja töissä, lähteä eikä tulla takaisin. Olen koko päivän joko raivon, itkun tai hermoromahduksen partaalla, välillä kaikkea yhtä aikaa.

Apua. Vinkkejä otetaan vastaan. Loma ei käy, en pääse täältä irtautumaan, en ainakaan usko niin.

 

[HETI]

lääkäriin ja s-lomalle, kodinhoitaja avuksi!

 

[vink]

1. hanki siivooja, maksoi mitä maksoi.
2. hanki lastenhoitaja
3. nuku hyvin
4. nuku hyvin kaksin miehen kanssa
-nuo auttaa...

 

[luunappi]

lääkäriin ja s-lomalle, kodinhoitaja avuksi!

en voi jäädä sairaslomalle töistä, en nyt, ehkä viikon päästä kylläkin jos saan sairaslomaa. Tämä typerä vastuuntunto ja syyllisyys estää, vaikka tajuan että minulla on nyt liikaa vastuuta ja työtä työpaikalla

Mutta onhan se viikon päästäkin parempi kuin ei mitään. Voin vaikka laskea päiviä siihen. Kylllä kai viikon kestää, olen minä tähänkin päivään kestänyt.

 

[luunappi]

En nuku kunnolla, en vaan saa unta. Olen ihan väsynyt, mutta valvon yöllä enkä pysty nukahtamaan. Elimistöni käy öisin ylikierroksilla. Kun sitten olen nukahtanut joskus kolmen aikaan, heräilen monta kertaa ennen kuin on jo aamu ja pitää nousta.

 

["hmm"]

En nuku kunnolla, en vaan saa unta. Olen ihan väsynyt, mutta valvon yöllä enkä pysty nukahtamaan. Elimistöni käy öisin ylikierroksilla. Kun sitten olen nukahtanut joskus kolmen aikaan, heräilen monta kertaa ennen kuin on jo aamu ja pitää nousta.

Toi nyt johtuu stressistä kuten tiedät, mutta pystytkö vikat pari tuntia ennen nukkumaanmenoa vain rentoutumaan? Katsot jotain rauhallista ohjelmaa, juot kofeiinitonta lämmintä juomaa ym.

 

["xxx"]

Soita lääkärille aika, et saat lääkityksen. En nukkuis mäkään ilman lääkkeitä, niin monta kertaa turhaan yrittänyt. Kun saat unta jaksat päivät paremmin. Ootteko ulkoillut lasten kanssa? Se näkyy riehumisena jos lapset ei saa ulkoilla, itsekin voisit paremmin. Mua on aina ärsyttänyt tälläset puheet, mutta se on kuitenkin totta!

 

[a]

Riittävä uni on melkeinpä tärkeintä. Mene lääkäriin ja kerro huolesi.

 

[luunappi]

[QUOTE="xxx";21930410]Soita lääkärille aika, et saat lääkityksen. En nukkuis mäkään ilman lääkkeitä, niin monta kertaa turhaan yrittänyt. Kun saat unta jaksat päivät paremmin. Ootteko ulkoillut lasten kanssa? Se näkyy riehumisena jos lapset ei saa ulkoilla, itsekin voisit paremmin. Mua on aina ärsyttänyt tälläset puheet, mutta se on kuitenkin totta![/QUOTE]

Lapset on päivät tarhassa/koulussa, sen jälkeen ulkoilua vielä 1-3 tuntia, eli ulkoilua tulee kyllä paljon. En mä edes tiedä riehuuko ne paljon, mun sietokynnys on vaan todella alhainen. Kyllä mä senkin tiedän, ettei mun mies oikeasti ole v*ttupää, mutta nyt olisin ihan valmis heittämään koko urpon pihalle tuosta vaan.

 

[luunappi]

[QUOTE="hmm";21930402]Toi nyt johtuu stressistä kuten tiedät, mutta pystytkö vikat pari tuntia ennen nukkumaanmenoa vain rentoutumaan? Katsot jotain rauhallista ohjelmaa, juot kofeiinitonta lämmintä juomaa ym.[/QUOTE]

En yleensä, teen työjuttuja ja jos en tee niitä niin mietin niitä. En jaksa katsoa telkkaria, luen sängyssä jotain joka ilta ja olen väsynyt, mutta kun valot sammuu niin päässä alkaa soida ja olen kuin viulukieli. Aamuisin herään väsyneenä ja joka paikkaan sattuu.

 

[Itsensä piiskuri]

Mulla välillä samanlaisia tunteita. Ja johtunut ihan stressistä. Ihminen on liian vastuuntuntoinen ja kaikkeen pitäis riittää aika ja tehdä kaikki.
Yritä ottaa välillä rennommin ja hae sitä saikkua, joku muu kyllä tekee työt työpaikalla; kukaan ei ole siellä korvaamaton. Sinä sen sijaan olet lapsillesi korvaamaton ja sun täytyy huolehtia omasta jaksamisestasi niiden takia! Joten hae sitä saikkua ja älä koko ajan ole suorittamassa jotain. Juttutuokio rakentavassa mielessä miehesi kanssa voisi myös olla paikallaan liittyen jaksamiseen?

 

["drphil"]

ei jumalauta. täällä mammat heti on lääkärille passittamassa jos ei jaksa. ihan kuin se pillereillä kummenis miksikään. pahenee vain.
otat itseäsi niskasta kiinni, pistät kodin kuntoon (ota vaikka joku avuksi), otat omaa aikaa: käyt pitkillä lenkeillä, kuntosalilla, leffassa (ei alkoholia!) ja järjestät lapsivapaan päivän/yön/viikonlopun jolloin saat vain levähtää. levänneenä mietit sitten arjen kuviot uusiksi ja alat tekemään hommat niin ettei stressiä ja v*tutusta enää tule.
ei siihen mitään lääkäriä ja pillereitä tarvi.

 

[luunappi]

[QUOTE="drphil";21930879]otat itseäsi niskasta kiinni, pistät kodin kuntoon (ota vaikka joku avuksi), otat omaa aikaa: käyt pitkillä lenkeillä, kuntosalilla, leffassa (ei alkoholia!) ja järjestät lapsivapaan päivän/yön/viikonlopun jolloin saat vain levähtää. levänneenä mietit sitten arjen kuviot uusiksi ja alat tekemään hommat niin ettei stressiä ja v*tutusta enää tule.
ei siihen mitään lääkäriä ja pillereitä tarvi.[/QUOTE]

Ei ole ketään avuksi, tietysti voisi ostaa apua, jos olisi varaa laittaa siihen nyt rahaa, mutta ei ole. Työhön käytän joka päivä noin 10 tuntia, ja siihen päälle yöllä tapahtuva mietiskely, siivoan ja pyykkään ja laitan tiskejä, ei oo kyse siitä että täällä kotona ei tapahtuis mitään vaan siitä, että mulla on kädet koko ajan täynnä sitä työtä!!! Ja olen kurkkuani myöten täynnä sitä, kotitöitä ja lastenhoitoa ja omaa työtäni ja puolisoani ja kaikkea!

Alkoholia en juo, eikä mulla ole nyt mahdollisuutta ottaa sitä lapsivapaata päivää saati viikonloppua, enkä voi töistä tällä hetkellä irtautua niin että vapaapäivät olis mahdollisia. Tää on paska tilanne, työtä paljon koko ajan, eikä siitä nyt vaan ole mahdollista päästä irti tässä vaiheessa, edes lomalle, ei mulla ole ketään kelle delegoida nää työjutut.