Nyt minä sen tein!

[naisena täysi kymppi]

Ryhdyin elämään kaksoiselämää! Enkä osaa oikein tuntea mistään huonoa omaatuntoa. Olen melkein neljäkymmentä, lapseni ovat isoja, puolison työ ja harrastukset vievät aikaa joten kun tuota perhe- ja kotielämää on tullut elettyä parisenkymmentä vuotta niin ajattelin, että nyt on mun aikani. Joo ikävämpi kuvio asiassa on, että kun ei yhteiskunta eikä omat läheisenikään ymmärrä pointtiani niin joudun olemaan salassa rakastajani kanssa. Haluaisin elää polyamorisesti, samoin rakastajani, mutta partnerimme eivät ole yhtä edistyksellisiä. Miten se keneltäkään on pois jos toisinaan haluaa jotain muuta. Viime yö oli aivan mahtava. Seksiä ja hellyyttä hotellihuoneessa, vain minä ja hän ja vartalomme, ei mitään asiaa jota olisi pakko tehdä tai suorittaa ennen tai jälkeen rakastelun. Enkä tarkoita ettenkö saisi samaa kotoa, mutta kun kotona on aina jotakin vastuuta jostakin ja kiire jonnekin ja kuvioita sovitetaan yhteen joskus paremmalla ja joskus huonommalla menestyksellä. Unohtakaa nyt kuviosta se asia, että olen pettäjä ja sanokaa eikö pako arjesta houkuttele muita naisia, rehellisesti? Ja luulenpa, että otan vielä toisenkin rakastajan. Nykyajan hektisessä maailmassa ei saa vaatia yhdeltä ihmiseltä kaikkea. Ja ihmiset tarjoavat eri asioita, miksi on väärin ottaa toiselta toista ja toiselta jotain muuta? Eipä tarvitse valittaa omalle puolisolle, että mikset sinä... kun ei hänenkään tarvitse.

 

["vieras"]

Kun olemma erilaisia......

 

[Onnea!]

Minä olen elänyt noin jo 1,5 vuotta, ja olen todell onnellinen!

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";26238651]Kun olemma erilaisia......[/QUOTE]

Niin eihän asioita tarvitse tehdä samalla tavalla, mutta kun vaihtoehtoina ei oikeen nykyään tunnu olevan kuin eroaminen ja sinkkuelämän hienoudet vastaan onnellinen parisuhde. Miksi ei voi muka olla molempia, koska nyt kun löysin samanhenkisen ihmisen itselleni niin minusta tämän luonnollisempaa ei olekaan! Olen hämmästynyt hiukan itsekin, tunnen siis onnellisuutta nyt enkä yhtään mitään negatiivista ajatusta asian suhteen.

 

[ap.]

Minä olen elänyt noin jo 1,5 vuotta, ja olen todell onnellinen!

Oletko sä avoimesti polyamorinen vai joudutko elämään salasuhteessa?

 

[waninka]

Niin eihän asioita tarvitse tehdä samalla tavalla, mutta kun vaihtoehtoina ei oikeen nykyään tunnu olevan kuin eroaminen ja sinkkuelämän hienoudet vastaan onnellinen parisuhde. Miksi ei voi muka olla molempia, koska nyt kun löysin samanhenkisen ihmisen itselleni niin minusta tämän luonnollisempaa ei olekaan! Olen hämmästynyt hiukan itsekin, tunnen siis onnellisuutta nyt enkä yhtään mitään negatiivista ajatusta asian suhteen.

Tunteeko sun miehes onnellisuutta? Vai eikö se tiedä? Mun mielestä on jotenkin sairasta jos jatkuvasti valehtelee ja salaa noin isoa asiaa ja tuntee siitä onnellisuutta.

 

[Onnea!]

Oletko sä avoimesti polyamorinen vai joudutko elämään salasuhteessa?

Suurimmaksi osaksi salasuhteesa. Mieheni on kyllä tietoinen minun haluista mutta ei osaa/ halua hyväksyä polyamoriaa, joten olen jättänyt kertomatta suuren osan.
Alkuun olin avoimempi, mutta tajusin melko nopeasti että pilaan helposti onnellisen avioliiton olemalla liian avoin.

 

[ap.]

Tunteeko sun miehes onnellisuutta? Vai eikö se tiedä? Mun mielestä on jotenkin sairasta jos jatkuvasti valehtelee ja salaa noin isoa asiaa ja tuntee siitä onnellisuutta.

Tällä hetkellä ei tiedä. Mutta tietää toki millaisia ajatuksia minulla on ja millainen ihminen olen. Itse kun ei vaan opi millään ajattelemaan samoin, vaikka ollaan kyllä keskusteltu. Just vietin mieheni kanssa myös miniloman ja keskusteltiin näistäkin asioista, mutta hän on sellainen omistushaluinen ihminen. Mieheni on onnellinen mun käsittääkseni minun kanssani, minäkin olen, mutta mun onneni vaatii myös muuta. Hiukan vaikeaa joo, minunhan ei varmaan monenkaan mielestä kuuluisi edes olla parisuhteessa tällaisten ajatusten kanssa, mutta kun joskus sitä siihen jo ryhtyi parisenkymmentä vuotta sitten niin ei sellaista aikaa halua poiskaan heittää kuitenkaan.

 

[Onnea!]

Tällä hetkellä ei tiedä. Mutta tietää toki millaisia ajatuksia minulla on ja millainen ihminen olen. Itse kun ei vaan opi millään ajattelemaan samoin, vaikka ollaan kyllä keskusteltu. Just vietin mieheni kanssa myös miniloman ja keskusteltiin näistäkin asioista, mutta hän on sellainen omistushaluinen ihminen. Mieheni on onnellinen mun käsittääkseni minun kanssani, minäkin olen, mutta mun onneni vaatii myös muuta. Hiukan vaikeaa joo, minunhan ei varmaan monenkaan mielestä kuuluisi edes olla parisuhteessa tällaisten ajatusten kanssa, mutta kun joskus sitä siihen jo ryhtyi parisenkymmentä vuotta sitten niin ei sellaista aikaa halua poiskaan heittää kuitenkaan.

Tuo teksti on kun suoraan minun näppikseltäni

 

[no ku]

puoliso ON sitä varten, että sille valitetaan mikset sinä... Siinä opitaan paremmiksi ihmisiksi kumpikin jos hyvin käy.

Jos tarpeet tyydytetään muualla ja yhdessä ollessakaan ei tarvitse rutista mistään kun mieli leijuu hotelliyön ihanuuksissa, se on elämän sivuraiteelle työntävä huume siinä kuin mikä tahansa muu. Ihan pelkän kämppäkaveruuden takia en viitsisi naimisissa olla.

 

[ap.]

puoliso ON sitä varten, että sille valitetaan mikset sinä... Siinä opitaan paremmiksi ihmisiksi kumpikin jos hyvin käy.

Jos tarpeet tyydytetään muualla ja yhdessä ollessakaan ei tarvitse rutista mistään kun mieli leijuu hotelliyön ihanuuksissa, se on elämän sivuraiteelle työntävä huume siinä kuin mikä tahansa muu. Ihan pelkän kämppäkaveruuden takia en viitsisi naimisissa olla.

En mä kaikkia tarpeita tyydytä muualla, joskus tyydytän ne myös kotona! Tätä on vaikea selittää..

 

[ap.]

Voisin vielä järkyttää elämäänne hiukan. Olen siis ollut melko euforisessa tilassa koko päivän, koska olen niin onnellinen. Ja nyt siirrän onnellisuuteni täällä kotona ympärilläni oleviin ihmisiin. Olen keimaillut koko päivän miehelleni ja mielelläni olen hänen kainalossaan tänään kun eilen sain olla toisen ihanan rakkaani kanssa hänen sylissään ja käsivarsillaan. Minä pystyn rakastamaan montaa miestä samaan aikaan, en mitenkään pysty käsittämään miten se voisi olla likaista ja pahaa. Joo ja kohta joku sanoo, että on kun kaikki ei tiedä kaikkea, mutta kuten sanoin, puolisoni ei ajattele samoin joten miksi loukata toista turhaan kun voin vaihtoehtoisesti kääntää tilanteen positiiviseksi! Olen kyllä elämässäni saanut niin paljon rakkautta, etten voi olla kuin tyytyväinen, tuskin kaikki ovat yhtä onnekkaita. Olen miettinyt, että vanhana haluan sanoa, että 'Minä rakastin ja minua rakastettiin ja siitä olen tyytyväinen jos en mitään muuta aikaiseksi saanut'

 

["jeps"]

Sun topic on huonosti otsikoitu, kun näin vähän kiinnittänyt huomiota

Onnea. Kauhea tapa elää ja en ymmärrä, miten voit salata rakastamaltasi ihmiseltä tuollaisen asian. Et tunne huonoa omaa tuntoa nyt, mutta entäs jos miehesi saa tietää? Mitä sitten tapahtuu tuolle ihanalle 20 vuoden suhteelle ja toimivalle avioliitolle?

Mut toivottavasti ei saa tietää. Olette molemmat + lapset (?) ansainneet onnenne jos kerta tämä asia sydämelläsi voit onnea tuntea..

 

["laila"]

huoraamistahan tuo on..