Nyt mäkin juoruan naapureista, kerrankin! Hah!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmittaa.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmittaa.

Vieras
Säälittää tuo naapurin muksu, samassa kerrostalossa asutaan. On kuulemma noin 3-vuotias, asuu äitinsä kanssa kaksin. Äiti ilmeisesti jotenkin sosiaalisesti "rajoittunut", ei halua sanoa hei, ei edes yleensä katso päälle, vaikka hissin ovilla törmättäisiin. Ei siis vaan halua ketään naapureitaan mitenkään tuntea. No, tässä pihassa on muitakin lapsia, mutta tämä pieni tyttö ei pääse koskaan leikkimään ulos muiden kanssa. Kun johonkin lähtevät, äiti istuttaa lapsen tiukasti rattaisiin, ja kärrää pois. Joskus, kun jostain reissusta tulevat, tyttö luultavasti pyytää äidiltä päästä hetkeksi pihalle leikkimään. Äiti nostaa tytön rattaista ja tyttö juoksee riemusta kiljuen esim. keinuun. Äitinsä kävelee perässä ja on kuin olisivat hyvinkin jäämässä leikkimään. Yhtäkkiä kuitenkin äiti ottaa lasta käsivarresta kiinni ja lähtee taluttamaan kotiovea kohti. Silloin tyttö harmistuu ja alkaa rimpuilla ja kiemurrella, alkaa itkeä. Yleensä äiti raahaa tytön kädestä sisälle sanomatta sanaakaan. Tämä pieni käyttää myös vaippoja ja syö tuttia. :(
 
Surullisen kuuloista mutta jos äidillä tosiaan joku rajoite, niin hänkin varmaan kantaa aikamoista taakkaa harteillaan ja tuskastelee miksei voi olla samanlainen kun muutkin, että uskaltaisi mennä ulos muiden äitien seuraan ym. :(
 
äiti voi olla väsynyt tai muuten vain liian syvällä omassa ahdistuksessa eikä osaa hakea apua, jos heille sitä tarjottaisiin voisi tilanne muuttua. Monissa kunnissa ja kaupungeissa on nykyään perhetyöntekijä.. voi olla että tarjoaisivat vaikka apua ja se olisi äidille kuin lottovoitto.
 
Mitä jos tämä äiti on arka ja peittää arkuutensa tuon kovan kuoren alle.

Ensi kerralla kun lapsi tulee keinumaan äitinsä kanssa, te äidit siellä pihalla voisitte tulla juttelemaan tälle äidille. Tulla hänen luokseen ja avata keskustelu.
Jos se siitä pikkuhiljaa.
Jos se muiden äitien muuri siellä rivissä istumassa jännitää.

Ja pyydätte lapsianne menemään juttelemaan tälle lapselle.

Otatte sen aloitteentekijän roolin
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kowalski:
Toivon, että ne leikkii muualla.

Esim. jossain leikkipuistossa.

Ei kaikki halua tai uskalla tulla kerrostalon leikkipihaan, jossa pitäisi olla sosiaalinen.

Näin minäkin toivon. Ja voihan hyvin olla, että leikkivätkin. :)
 
Minäki kärrään poikani 3v. joka päivä pois pihasta tai no yleensä pyörän päälle istutaan ja poistutaan. Ei tosin tässä kerrostalon pihassa paljon lapsia näykään, mutta vaikka lapsia olisikin, silti kärräisin kauemmas. Tässä lähistöllä on kaksi ihanaa puistoa, joissa meidän aika kuluu paljon paremmin mitä tuossa kerrostalojen keskellä olevalla pihalla.
 
no enn minäkään jaksa äitien juorupiirejä! Mieluummin menen kaemmas puistoonn leikkimäänn, jossa outoja äitejä ja lapsia. Enn halua ja jaksa jakaa elämääni naapureiden kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
no enn minäkään jaksa äitien juorupiirejä! Mieluummin menen kaemmas puistoonn leikkimäänn, jossa outoja äitejä ja lapsia. Enn halua ja jaksa jakaa elämääni naapureiden kanssa.

just näin. Ap:stakin oikein "hyvyys" hohkaa kauas. voin kuvitella ajattelemassa paskaa toisten juoruakkojenkanssa.

jos oikeasti lapsen takia harmittaisi, menisit juttelmeaan sille äidille ja lapselle reippaasti ja sanoisit että jääkää tekin tänne.

nyt katsot toisten äitien kanssa miten joku ei uskalla jäädä eikä tulla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna:
Mitä jos tämä äiti on arka ja peittää arkuutensa tuon kovan kuoren alle.

Ensi kerralla kun lapsi tulee keinumaan äitinsä kanssa, te äidit siellä pihalla voisitte tulla juttelemaan tälle äidille. Tulla hänen luokseen ja avata keskustelu.
Jos se siitä pikkuhiljaa.
Jos se muiden äitien muuri siellä rivissä istumassa jännitää.

Ja pyydätte lapsianne menemään juttelemaan tälle lapselle.

Otatte sen aloitteentekijän roolin

Äiti ei koskaan tule silloin pihalle, kun siellä on muita. Satun näkemään heidät yleensä, kun itse tulen vaunulenkiltä tai kun olen parvekkeella. Tyttö tuli kerran isänsä (luultavasti oli tytön isä) kanssa pihalle kun itse olin siinä. Tyttö juoksi meidän pallon kimppuun, kuin itsellään ei olisi palloa ollenkaan. Alkoi leikkiä sillä, kunnes isä tuli ja kysyi "tiedätkö kenen pallo se on?". Tyttö ujona siinä seisoi pallo halauksessaan. Sanoin, että "se on meidän pallo, mutta sillä saa kyllä leikkiä". Tyttö tuli sitten meidän taaperon perään ja yritin olla ystävällinen, hymyillä jne, mutten oikein itsekään tiennyt miten olisi pitänyt olla, kun vanhemmat ei välttämättä olisi tykännyt, jos olisin lapselle alkanut jutella..
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
no enn minäkään jaksa äitien juorupiirejä! Mieluummin menen kaemmas puistoonn leikkimäänn, jossa outoja äitejä ja lapsia. Enn halua ja jaksa jakaa elämääni naapureiden kanssa.

Tajuan tunteen - vaikka rakastankin naapureitani ja viihdyn heidän seurassaan.
Joskus tulee silti kausia, jolloin ei jaksa olla sosiaalinen, vaan menee mielummin metsäkävelylle ja kauemmas puistoon.
Silloin yleensä alkaa kiertää huhu, jonka mukaan olemme muuttaneet :D
 
Jätän omaan arvoonsa nuo "haistattelut", mitkä on minulle tarkoitettu. En itsekään ole kovin kauan uskaltanut mennä pihalle muiden tuijotuksen kohteeksi. Mutta tykkään kyllä ihan jutella vieraiden kanssa. Toisten asiat ja omat ajatukseni pidän yleensä omana tietonani, ei ole tapana juoruilla. Täällä käy leikkimässä kaksi äitiä lastensa kanssa minun lisäkseni, ei täällä mitään juorupiirejä ole. Lähinnä harmittaa vain se, kun lapsi haluaisi kotipihaan leikkimään, mutta äiti ei koskaan anna tytön siinä leikkiä. Voihan toki olla, että käyvät muualla. Paitsi, että meidän alueella ei ole yhtään leikkipuistoa.
 
Meidän ihanassa pihapiirissä taasen on aina kaksi poikaa,ei vielä tarhaikäisiäkään jotka ei muuta osaa hokea kun "perseen näköstä" ja "paska"-sanaa. En kovin mielelläni jää siihen leikkimään, tosin tuollaista voi olla jokapuolella muuallakin,mutta ei se kovin hauskaa oo joka päivä samaa kuunnella tässä pihalla joten poistun yleensä ihan muualle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minerva McGarmiwa:
Jospas he ovat todenneet et helpommalla pääsee kun ei tutustu naapureihin ja joudu kertomaan koko elämäntarinaansa ympäriinsä?

Just näin. Nykymaailma on jotenki kauhean raadollinen ja luokitteleva. Mitäs sä teet, mikä olet ammatiltas, missä olet töissä jne. Ja jos saattuukin olemaan työtön vaikkei tahdo, on todella raastavaa ja vittumaista selittää jokaiselle naapurilleen elämäntarinaansa. huoh.
 
Ja tuokin että tuijotentaan mitä kukanenkin tekee ja käykö toisten kanssa juttusille. mitä helvettiä se kenellekään kuuluu.
ei vaan enenen vanhaan omassa lapsuudessa ainakaan naapurti juorunneet koskaan keskennään. kaikki pysyivät sisällä ja tekivät kotitöitä tai lepäsivät työpäivän jälkeen.
 
Niin ja lisään että nämä pojat heittelevät kiviä autoihin ja talvella laskivat pulkkamäkeä yhden auton katolta tuulilasia pitkin eikä vanhemmat tehneet mitään. Mun mies on kerran pojille ärähtänyt oikeen kunnolla että nyt loppuu se, mutta nää ei ota kuuleviin korviinsa. Noh, poikien äiti tossa yksi päivä sai oikein kunnon megaraivarit, otti pojan fillarin,nosti sen päänsä päälle ja heitti suoraan täydellä voimalla roskisastioita päin.. Ei taida olla poikien kasvatusmetoditkaan sun muut esimerkit siellä kohillaan. Yksi toinenkin äiti häipyy pois sieltä kun nää pojat ilmestyy tai kun meno alkaa mennä hurjaksi ja huom!! Tää äiti jolla pojat kuuluu just näihin "hiekkisterroristeihin", eli juorupiiriin..
 
Ällöttää kaikenlaiset juorukerhot. Yhdelläkään hiekkiksellä ei kukaan mene juttelemaan sille joka tulee yksin. lapsille jo opetetaan että jotakin pitää aina syrjiä.
 
Mä asuisin kaikista mielummin OMAKOTITALOSSA, jossa lapset sais omalla pihalla leikkiä rauhassa. Mutta kun kaikilla ei ole mahdollisuutta....silti mitkään äitiringit ei nappaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Jätän omaan arvoonsa nuo "haistattelut", mitkä on minulle tarkoitettu. En itsekään ole kovin kauan uskaltanut mennä pihalle muiden tuijotuksen kohteeksi. Mutta tykkään kyllä ihan jutella vieraiden kanssa. Toisten asiat ja omat ajatukseni pidän yleensä omana tietonani, ei ole tapana juoruilla. Täällä käy leikkimässä kaksi äitiä lastensa kanssa minun lisäkseni, ei täällä mitään juorupiirejä ole. Lähinnä harmittaa vain se, kun lapsi haluaisi kotipihaan leikkimään, mutta äiti ei koskaan anna tytön siinä leikkiä. Voihan toki olla, että käyvät muualla. Paitsi, että meidän alueella ei ole yhtään leikkipuistoa.

jaa, no 3 ämmää riittää ihan hyvin juoruamaan. 2 naista riittää perustamaan juorukerhon.

ja ei aloituksen otsikosta harmistus tule ilmi vaan sinun halu tuijottaa ja juoruta perheestä, jossa äiti on niukkasanainen ja asuu yksin lapsensa kanssa.

jos oikeasti kiinnostaa lapsi tai perhe, voi mennä juttelemaan ja soittaa ovikelloa ja kutsua käymään tai pihalle.
 

Yhteistyössä