Nyt mä teen sen...etsin käsiini isosiskoni jota en ole koskaan tavannut.

Katton parhaillaan tuota ohjelmaa jossa etsitään kadonneita ihmisiä ja siinä se siskoaan etsivät nainen sanoi, että ois tän voinut tehdä aikaisemminkin. Ikää hällä siis jo 40-50v.

Jotta maanantaina soitan maistraattiin ja kysyn saako sieltä sellaisia virkatodistuksia joihin on merkattu sisaret, jotta saan hänen nimensä selville.

Ja sitten toivon että numerotiedustelu vie sen jälkeen eteenpäin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huspati Huta:
Tiedätkö tietääkö hän sinusta?
En tiedä.

Soitin 10v sitten hänen äidilleen ja pyysin välittämään viestin että haluaisin olla jonkinmoisessa yhteydessä edes kerran...mutta en tiedä toimittiko hän viestiä perille.

Kovin oli vastahakoisen okuuloinen, vaikka lupasikin viestin toimittaa ja jopa vihaisen oloinen...ei siis suoraan minulle vaan hampaankolossa iso pala isääni kohtaan ja sitä kautta ei liiemmin ollut yhteydenotostani innoissaan :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja JosSanon:
Ja ihmisistä löytyy yllättävän paljon tietoa kuin googlettaa.. sitten kun saat nimen selville!
Onnea etsintään! :)
Tiedän jo etunimen ja tyttönimen, mutta niillä Google ei antanut osumia. Kuulin että ois vissiin mennyt naimisiin ja sitä kautta muuttanut sukunimensä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Alkuperäinen kirjoittaja Huspati Huta:
Tiedätkö tietääkö hän sinusta?
En tiedä.

Soitin 10v sitten hänen äidilleen ja pyysin välittämään viestin että haluaisin olla jonkinmoisessa yhteydessä edes kerran...mutta en tiedä toimittiko hän viestiä perille.

Kovin oli vastahakoisen okuuloinen, vaikka lupasikin viestin toimittaa ja jopa vihaisen oloinen...ei siis suoraan minulle vaan hampaankolossa iso pala isääni kohtaan ja sitä kautta ei liiemmin ollut yhteydenotostani innoissaan :/
Niin ollen suosittelen tuumimaan mikä olisi paras yhteydenottotapa, soittaminen, kirjoittaminen. Tuumi sitä, miten itse haluaisit vastaavassa tilanteessa otettavan yhteyttä ja miettivän, millaisia muita tapoja voi olla. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kowalski:
Hieno homma :)

Mulla olis kaksi mulle tuntematonta serkkua, äitini edesmenneen isosiskon lapset. Pitäisiköhän...?
No mä olen tosiaan nyt 10v asiaa pohtinut ja tänään sitten vaan tuli se lopullinen niitti, että mun ainakin pitää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja adoptiolapsi:
jos haluat sellasen ns. laajennetun virkatodistuksen sukututkimusta varten, niin se maksaa väh. 11 ? . voi maksaa enemmänkin.
Mä tilasin vastaavanlaisen virkatodistuksen jokunen aika sitten ja maksoi 4,50?. Mutta vaikka se maksais 50?, niin sellaisen tilaan koska haluan saada siskooni yhteyden.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huspati Huta:
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Alkuperäinen kirjoittaja Huspati Huta:
Tiedätkö tietääkö hän sinusta?
En tiedä.

Soitin 10v sitten hänen äidilleen ja pyysin välittämään viestin että haluaisin olla jonkinmoisessa yhteydessä edes kerran...mutta en tiedä toimittiko hän viestiä perille.

Kovin oli vastahakoisen okuuloinen, vaikka lupasikin viestin toimittaa ja jopa vihaisen oloinen...ei siis suoraan minulle vaan hampaankolossa iso pala isääni kohtaan ja sitä kautta ei liiemmin ollut yhteydenotostani innoissaan :/
Niin ollen suosittelen tuumimaan mikä olisi paras yhteydenottotapa, soittaminen, kirjoittaminen. Tuumi sitä, miten itse haluaisit vastaavassa tilanteessa otettavan yhteyttä ja miettivän, millaisia muita tapoja voi olla. :)
Ainoat tavat mitkä mulle "kelpaa" on sellaiset joissa tiedän varmaksi hänen saavan sanan. Eli joko tapaamalla kasvotusten tai soittamalla.

Jos lähetän kirjeen, eikä siihen tule vastausta mietin lopun elämääni että jättikö hän tahallaan vastaamatta vai kävikö niin, ettei kirje tavoittanut häntä.

Yhtäkkiä työpaikalle/kotiin laukkaamisen sijaan pidän sitä soittoa parempana vaihtoehtona.
 
nn.
Löysin pari vuotta sitten isoveljen, mahtavin juttu pitkään aikaan. Sisarusrakkaus syttyi heti, samasta puusta ollaan kyllä veistetty, monet itkut ja naurut jo läpikäyty. Toisinkin olisi voinut käydä, onneksi näin. Facebookista oli hyvä ensin vähän vakoilla että mikä tyyppi tää on, ennen kuin uskalsin ottaa yhteyttä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nn.:
Löysin pari vuotta sitten isoveljen, mahtavin juttu pitkään aikaan. Sisarusrakkaus syttyi heti, samasta puusta ollaan kyllä veistetty, monet itkut ja naurut jo läpikäyty. Toisinkin olisi voinut käydä, onneksi näin. Facebookista oli hyvä ensin vähän vakoilla että mikä tyyppi tää on, ennen kuin uskalsin ottaa yhteyttä.
Tällainen ois tietty ihan unelmajuttu, mutta en nosta turhaan toiveita noin korkealle :/
 

Yhteistyössä