Nyt mä sit romahdin!! (masennus)

Mulla taas pitkään ollu levoton ja pahaolo... johtuu kaikesta stressistä.. mun masennus alkoi odotusaikana 2006 ja jatkui synnytyksenjälkeisenä. oli paniikkikohtaukset, pakkoajatukset, itkua parkua... yms.

kaikki ollu aika ok tähän asti kun lääkkeillä mennään päiviä eteenpäin...Nyt jotenki ollu stressiä, ku miehel alkoi työt ja ostettiin omakotitalo maalta, jota ukko nyt remppaa töittenjälkeen kokoajan..olen paljon kahestaan tytön kanssa, ja ahdistaa ja olen kiukkunen.Eilen oli ihan vitu vaikee olla, itkin ja rintaan koski, väsytti.. tänään aamulla kaikki puhkes, itkin ja itkin vaan.. tuli paniikkikohtaus, joita ei oo ollu yli vuoteen... ahdistava olo rinnassa, itkettää kiukuttaa...tekis mieli olla kuollut, ainakin hetkeksi!

soitin terv.asemal, eihä sielt aikoja saa, joten laitto mut päivystyksen jonoon johon menen sit klo 16.00 jälk.
En tie mitä mul tapahtuu täs elämäs.. mä olen jotenkin poissaoleva...

 

Voimahalaus!
Hienoa, että olet hakenut apua. Toivottavasti pääset vaikka ihan osastolle lepäämään hetkeksi.

Tiesithän, että Äimä Ry:llä (äidit irti synnytysmasennuksesta) on vertaispuhelin, ja toimintaakin ympäri Suomen?

 

Äimällä on myös keskustelupalsta, jossa voit keskustella muiden samassa tilanteessa olevien kanssa:

http://groups.msn.com/AIMA/

 

Joo kiitos voimahaleista!

Juu kyllä kuulun äimään..olen jäsen ollut syksystä 2006, ja kirjoituksiani on julkaistu lehdessäkin...
sain eilen opamoxia rauhoittaviksi.. 3kertaa päiväs, ja jos olot pahenee uusiutuu, niin sitten omalääkäril, ja tsekataan lääketilanne uudelleen, et vaihdetaaks efexor toisiin, ja mitä terapiaa saisin...

kyl tää täst joskus helppaa. =)

 

:hug: Itelki välillä tosi vaikea ollu olla pojan kans kotona pitkiä päiviä kahestaan, kun mies töissä n.07-->17.30, mutta jotenki tässä on kuitenni jaksanu jatkaa. Välillä oli masikseen (keskivaikea masis todettu)lääkitys, mutta nyt ei pysty syömään niitä kun toinen vaavi tulossa ja olokin sen myötä on parempi. Tää saattaa olla vähän pöljä idea, että jos sulla kerta se masennus purkautuu paniikkikohtaukseen niin auttasko se jos koittaisit "ohjelmoida" itseäsi ajattelemaan niin että kohtaus on sinun kehosi keino purkaa paineita ja vähentää taakkaa? Ääh en tiiä...

 

Voi hitsi! Koita jaksaa. Ymmärrän sua IHAN täysin...kokemusta on monen vuoden edestä! Mua on piinannu paniikit ja pakko-oireet oikein rankalla otteella välillä.

Hienoa, et sait hetimiten apuva. Lääkkeet saattaa alussa hieman pahentaa oloa...se on normaalia. Itse käytin rauhoittavia lääkkeen aloituksen aikaan noin 2 vkoa. Helpotti kovasti sivuoireita. Ja liikunta...siitä on ollut paljon iloa pahaan oloon. Nyt porskuttelen lääkkeeni kanssa eteenpäin ja arki sujuu kivasti. Olo on tasapainoinen. Jossakin vaiheessa ajattelin luopua kuuristani..ehkäpä jo parin kk:n päästä. Saa nähdä miten sitten

 

Jaksua kovasti Neiti-nöpönenä :hug: