nyt mä sen sitten tein

voi surku.. nyt sain sitten sanotuksi lapsen isälle että jatketaan molemmat omia elämiämme että se on varmasti paras ratkasu.. ei olla koko raskausaikana seurusteltu mutta sitä ennen seukattiin noin 3 vuotta... halusin kovasti palata tulevan isän kanssa yhteen mutta hän sanoi ettei juuri tällä hetkellä halua seurustella kenenkään kanssa, mutta sen ei kuullemma tarvi olla lopullinen päätös.. mielestäni siis kuullosti siltä että hän olisi valmis palaamaan yhteen esim. sen jälkeen ku vaavi syntyy ja saisi nyt elää omaa "villiä" elämäänsä.. tyydyin siihen ja itkin hänen peräänsä.. mutta nyt päätin päästä totaalisesti irti hänestä tällä tunne tasolla ja ilmoitin asian.. olen löytänyt itselleni uuden poikaystävä kokelaan ja hänen takiaankin haluan päästä eroon koko jutusta.. taidan olla vähän pimee jollain tasolla.. halusin vaan kirjottaa tän

 

No hyvä kuitenkin jos asiat alkavat pikkuhiljaa järjestyä

 

kyllä se siitä *halaa* :hug:

 

voimia sulle ja kaikkea hyvää! löydät varmaan lapsellesi vielä KUNNOLLISEN isän. :hug:

 

:hug:

 

Hyvä kun sait asiat eteen päin. Olet vahva nainen, itse tuskin olisin samaan pystynyt! Muista, että lapselle ei kannata esitellä jokaista pikaystävää "isinä". ite olen yksinhuoltajan lapsi, ja erittäin onnellinen siitä, ettei äiti sekoittanut maailmankuvaani koko ajan vaihtuvilla miesystävillä. jos hänellä niitä oli, niin eipä tuonut kotiin silloin kun minä olin kotona.

Onnea ja voimia elämään!

P.S. olen muuten aika kade pienokasestasi. Minäkin olen vm -86 ja kuumeillaan puoliskon kanssa lapsesta, mutta molemmat jänistää sen verran, että koitetaan saada miehen opinnot ensin valmiiksi... Voisinpa jo itsekin liittyä tänne ihan oikeana plussalaisena!

 

mun mielestä teit ihan oikein! äiti tarvitsee tukea myös raskausaikana joten ei minusta ole oikein jos toinen elää omaa villiä elämäänsä ja palaa sit muina miehinä takasin kuvioihin! olen varma että pärjäät itsekkin jos et tässä vaiheessa sitä oikeaa löydä! totta puhuu toi toinen kirjottelija... nimee en muista enkä nyt nää tästä, että tosi rohkeat olet mutta ollaan sun puolella ja hyvin kaikki menee. ite äiti vuosimallia -85 ja munkin mies oli aluks sellanen et olis vaan menny mut onneks tajus ajois mist ois jääny paitsi jos ois häipyny! voimia!!

 

Teit varmasti oikean päätöksen.Mitä sitä p.askalla jollei oo peltookaan.
:hug:

 

 

Oikean ratkaisun teit! Voin tietysti olla väärässä, mutta mielestäni kuulostaa että isä haluaisi palata yhteen pelkästään lapsen takia? (korjaa jos erehdyn!)
Lapsen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että äiti on onnellinen, ja jos mies ei tee sinua onnelliseksi, niin turhaa sitä nurkissasi pidät norkoilemassa
Isähän voi osallistua lapsen elämään monella tapaa, vaikka ette seurustelisikaan!
Voimia sinne, sekä sinä ja tuleva lapsesi ansaitsette olla onnellisia! :heart:

 

Välikuulumisia elämästäni
nyt on sitten niin että sain sen äijänreppanan tunnustamaan sen että tämä "kaveri" tyttö onkin TYTTÖYSTÄVÄ.. heh.. voi ku mua nauratti.. itse olen tavannut aivan ihanan pojan nykyinen poikaystäväni ja hänen kanssaan on asioita tehty selväksi etten minä eikä hänkään pidä itseään lapsen "isänä" sillä lapsella on jo yksi isä... nyt tämä oikea isi potee sitten vissiin jotain omantunnon tuskia kun hyvää hyvyyttään lupautui pinniksen ja vaunut ostamaan kun tietää ettei oma rahatilanteeni olekkaan paras mahdollinen.. mutta nytpähän tiedän minkälainen valehtelija hän on Tunne-elämässä... ja vastaus yhteen kysymykseen yhdessä kommentissa.. kyllä hän ilmeisesti palaisi yhteen ainoastaan lapsen takia...

 

:hug:

 

Hienoa, että olet vihdoinkin saanut elämäsi järjestykseen.
Ja ennenkaikkea on hienoa, että olet löytänyt vierellesi miehen, joka ei pelkää tulevaa ja on valmis olemaan sinun kanssasi siitäkin huolimatta, että lasta toiselle miehelle odotat. Ihailtavaa, että hän sinun, ilmeisesti hänelle erittäin rakkaan ihmisen takia on valmis tällaiseen uhraukseen.
Ja hienoa tässä ex-miehessäsi on se, että kaikista valheista huolimatta hän haluaa kuitenkin ottaa lapsestaan jonkinlaisen vastuun - jos ei muuten, niin edes rahallisesti. Kyllähän ne pinnikset ja vaunut lapselle erittäin tärkeitä ovat ja kalliitakin vielä, joten hienoa että hän uhrautuu teidän takianne näin
Tulehan ilmoittelemaan millainen pakkaus sieltä sitten aikanaan maailmaan saapuu.. :hug:

 

:hug:

 

B) On noissa uimareissa jotain viehättävää eiköstä juu?

 

\

B) On noissa uimareissa jotain viehättävää eiköstä juu?

sinähän sen sanoit siskoseni

 

Kyllä asiat siitä järjestyy. :hug:

 

On kyllä minun mielestäni aika paljon vaadittu, että noin 18-19-vuotias "ryhtyisi" lapselle isäksi ja alkaisi elämään perhe-elämää. Sen ikäinen on kuitenkin vielä sen verran nuori... Parempi varmasti ettei ala "leikkimään perhettä" ennen kuin siihen henkisesti valmis, tulee muuten vain pahaa mieltä kaikille. Lapsellekin parempi, ettei isi sitten yhtäkkiä häivy kun kiinnostus lopahtaa(?) ja se villi elämä alkaa taas kutsua.

Itse sain by the way ensimmäiseni 17-vuotiaana (nyt olen 22), lapsen isä oli kyllä paljon vanhempi. Mutta eipä sekään hirveästi auttanut, erottiin lopullisesti (=muutettiin erilleen) kun tyttö oli 1,5v. Olisi ollut vaan parempi ettei olisi yrittänyt "ottaa vastuuta" kun oikeasti kiinnosti enemmän baarissa juoksentelu. Vaikeampi oli jo lapsen synnyttyä lähteä kuin jos olisi alunperinkin ollut yksin. Nyt menee onneksi hyvin, eletään onnellista uusperhe-elämää tytön (4,5v.), pojan (9kk) ja avomieheni kanssa, ensi kesänä naimisiin. Tsemppiä teille !

 

\

On kyllä minun mielestäni aika paljon vaadittu, että noin 18-19-vuotias "ryhtyisi" lapselle isäksi ja alkaisi elämään perhe-elämää. Sen ikäinen on kuitenkin vielä sen verran nuori... Parempi varmasti ettei ala "leikkimään perhettä" ennen kuin siihen henkisesti valmis, tulee muuten vain pahaa mieltä kaikille. Lapsellekin parempi, ettei isi sitten yhtäkkiä häivy kun kiinnostus lopahtaa(?) ja se villi elämä alkaa taas kutsua.

Itse sain by the way ensimmäiseni 17-vuotiaana (nyt olen 22), lapsen isä oli kyllä paljon vanhempi. Mutta eipä sekään hirveästi auttanut, erottiin lopullisesti (=muutettiin erilleen) kun tyttö oli 1,5v. Olisi ollut vaan parempi ettei olisi yrittänyt "ottaa vastuuta" kun oikeasti kiinnosti enemmän baarissa juoksentelu. Vaikeampi oli jo lapsen synnyttyä lähteä kuin jos olisi alunperinkin ollut yksin. Nyt menee onneksi hyvin, eletään onnellista uusperhe-elämää tytön (4,5v.), pojan (9kk) ja avomieheni kanssa, ensi kesänä naimisiin. Tsemppiä teille !

osaltaan sun teksti on täyttä totta, mut toisaalta, miten niin isänä oleminen on 18-19 vuotiaalta paljon vaadittu? eikö äitinä oleminen ole, vai onko se itsestään selvyys että nainen kantaa vastuunsa, vaikka miestä ei kiinnostaisikaan?

 

\

\

On kyllä minun mielestäni aika paljon vaadittu, että noin 18-19-vuotias "ryhtyisi" lapselle isäksi ja alkaisi elämään perhe-elämää. Sen ikäinen on kuitenkin vielä sen verran nuori... Parempi varmasti ettei ala "leikkimään perhettä" ennen kuin siihen henkisesti valmis, tulee muuten vain pahaa mieltä kaikille. Lapsellekin parempi, ettei isi sitten yhtäkkiä häivy kun kiinnostus lopahtaa(?) ja se villi elämä alkaa taas kutsua.

Itse sain by the way ensimmäiseni 17-vuotiaana (nyt olen 22), lapsen isä oli kyllä paljon vanhempi. Mutta eipä sekään hirveästi auttanut, erottiin lopullisesti (=muutettiin erilleen) kun tyttö oli 1,5v. Olisi ollut vaan parempi ettei olisi yrittänyt "ottaa vastuuta" kun oikeasti kiinnosti enemmän baarissa juoksentelu. Vaikeampi oli jo lapsen synnyttyä lähteä kuin jos olisi alunperinkin ollut yksin. Nyt menee onneksi hyvin, eletään onnellista uusperhe-elämää tytön (4,5v.), pojan (9kk) ja avomieheni kanssa, ensi kesänä naimisiin. Tsemppiä teille !

osaltaan sun teksti on täyttä totta, mut toisaalta, miten niin isänä oleminen on 18-19 vuotiaalta paljon vaadittu? eikö äitinä oleminen ole, vai onko se itsestään selvyys että nainen kantaa vastuunsa, vaikka miestä ei kiinnostaisikaan?

Itse olen sen yhdeksäntoista ja alkuvuodesta 20v ja lapsen isä on kaksi vuotta vanhempi eli on jo yli kakskymppinen eli ei 18-19v jos sen käsityksen aikasemmista teksteistä sai...

 

Tuosta iästä vielä... En oikein osannut ilmeisesti kirjoittaa, mutta pääpointti oli se, että parempi varmaan ettei lapsen isä väkisin yritä elää perhe-elämää jos se ei oikeasti kiinnosta. Ja sitten jossain vaiheessa alkaa elämään "menetettyä nuoruuttaan", ja huitelemaan ties missä. Mutta en yritä sillä tavalla neuvoa, kerroin vaan mielipiteeni. Itsehän ne päätökset pitää tehdä, ja sinähän ilmeisesti olet niin jo tehnytkin .

 

\

Tuosta iästä vielä... En oikein osannut ilmeisesti kirjoittaa, mutta pääpointti oli se, että parempi varmaan ettei lapsen isä väkisin yritä elää perhe-elämää jos se ei oikeasti kiinnosta. Ja sitten jossain vaiheessa alkaa elämään "menetettyä nuoruuttaan", ja huitelemaan ties missä. Mutta en yritä sillä tavalla neuvoa, kerroin vaan mielipiteeni. Itsehän ne päätökset pitää tehdä, ja sinähän ilmeisesti olet niin jo tehnytkin .

ymmärsin kyllä sen tekstin pointin ja kiitos tuesta.. nyt menee jo aikas hyvinkin rv34+1 ja maha-asukkia kovasti odottelen