Arjesta.
En ole kirjailija, mutta kirjoittaja ja vaikka ne tarinat joista pääleipäni saan ovat kaikkea muuta kuin realistisia niin miljööt, dialogi jne saa kyllä innoitusta arjesta.
Voin istua turtuneena koulun vanhempainyhdistyksen myyjäisissä ja lähinnä itsekseni jupista, jotta ensi vuonna jonkun toisen vuoro, miksi aina minä, olen jo osani tehnyt ja muutakin hommaa olisi jne.
Ja sitten parin päivän päästä hoksaan että wordiin on syntynyt runko viihdenovelliin, jossa yksinhuoltajaäiti tapaa unelmiensa prinssin juuri lapsensa koulun myyjäisissä. Koska kirjoitan aika simppeleitä juttuja julkaiseviin lehtiin, minulla nuo kaksi tapaamisen jälkeen joutuvat "somuun" joka sitten sivulla 18-22 selviää ja kaikki päättyy onnellisesti.
Jos kirjoittaisin vakavampaa niin happy end saattaisi olla jotain muuta kuin se että pariskunta "saa toisensa" ja dilemmatkin monimutkaisempia. Silti perusinnoitus olisi ihan tylsästä arkisesta kokemuksesta.