Nyt loppu pompotus =/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lex
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Lex

Aktiivinen jäsen
25.12.2005
6 572
2
36
Istutaan tällä hetkellä pojan kanssa ruokapöydän ääressä ja aikaa on istua iltaan asti tai kunnes lautanen on tyhjä.

Poika on kauhea pompottamaan, terrorisoi ja yrittää manipuloida mua tahtoonsa huutamalla kurkku suorana jne. Joka asiassa (syöminen, pukeminen, pelaaminen, minkä tahansa käskyn noudattaminen) on kokeiltava kaikki keinot tehdä kiusaa ja pompottaa äitiä. Poika on siis 5 vuotias ja yrittää joka kerta samat temput; ei "saa" vaatteita päälle eikä "osaa" käyttää veistä ja haarukkaa.

Nyt hän varta vasten pyysi lempiruokaansa jonka pyhästi lupasi syödä. Tein ruoan, vaikka olisi ollut toista ruokaa valmiina.

Pelkkien kalapuikkojen leikkaamiseen ja muuhun kiukutteluun meni häneltä n. 40 minuuttia ennen kuin oli syönyt palaakaan, ja sitten päätti ettei sittenkään jaksa syödä.

Nyt perkele loppuu tämä pelleily.
Istumme tässä pöydässä tasan niin kauan, kuin se nälkä tulee tai poika tulee vastaan, takarajaksi on asetettu klo 21:30 jolloin isä tulee töistä :whistle:

Mitenkähän tässä mahtaa käydä? :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No tuota.. Miksi alunperinkään teit toista ruokaa jos yksi on jo valmiina?

No siksi kun ajattelin kerrankin olla pojalle mieliksi ja päästä helpolla tämän ainaisen syömistaistelun kanssa. Eipä olis kannattanut.
 
Toi ei ole kyllä hyvä keino. Tehokkaampi keino on ottaa lautanen pois jos temppuilee ruoan kanssa. Ei välipaloja ja seuraavalla ruoalla se samainen annos nenän alle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lex:
Istutaan tällä hetkellä pojan kanssa ruokapöydän ääressä ja aikaa on istua iltaan asti tai kunnes lautanen on tyhjä.

Poika on kauhea pompottamaan, terrorisoi ja yrittää manipuloida mua tahtoonsa huutamalla kurkku suorana jne. Joka asiassa (syöminen, pukeminen, pelaaminen, minkä tahansa käskyn noudattaminen) on kokeiltava kaikki keinot tehdä kiusaa ja pompottaa äitiä. Poika on siis 5 vuotias ja yrittää joka kerta samat temput; ei "saa" vaatteita päälle eikä "osaa" käyttää veistä ja haarukkaa.

Nyt hän varta vasten pyysi lempiruokaansa jonka pyhästi lupasi syödä. Tein ruoan, vaikka olisi ollut toista ruokaa valmiina.

Pelkkien kalapuikkojen leikkaamiseen ja muuhun kiukutteluun meni häneltä n. 40 minuuttia ennen kuin oli syönyt palaakaan, ja sitten päätti ettei sittenkään jaksa syödä.

Nyt perkele loppuu tämä pelleily.
Istumme tässä pöydässä tasan niin kauan, kuin se nälkä tulee tai poika tulee vastaan, takarajaksi on asetettu klo 21:30 jolloin isä tulee töistä :whistle:

Mitenkähän tässä mahtaa käydä? :/

Jos se on yhtäjäärä kun minä olen ollut niin ei syö. Mulle oli aivan turhaa mikään tollanen systeemi.
 
Tässä ei nyt ole kysymys syömisestä, vaan periaatteesta.
Lapsi ei voi pompottaa mielensä mukaan, tilailla ruokaa kuin ravintolassa ja sitten jättää kiusallaan syömättä vaikka on oikeasti nälkäinen.

Samoin olisi jos kyse olisi vaikka pukemisesta, istuisimme sitten siinä eteisen lattialla vaikka huomiseen asti tai kunnes se sukka menee jalkaan.
 
Tiedän tunteen niin hyvin (((halaus)))

Mutta älä nyt silti ryhdy tuolle linjalle! Ole aikuinen, vaikka kuinka suututtaisi (minäkään en osaa aina olla, mutta jälkeenpäin sitä tajuaa kuinka typerästi tuli tehtyä )! Laita ruoka pois ja tarjoa välipalaa sitten kun on sen aika. Mutta vain pieni välipala. Päivällisellä sitten sitä mitä te muutkin syötte, älä tuota samaa sinne säästä.

Yrittäkää päästä pois taisteluasemista. Tee selkeät säännöt kuinka ruokapöydässä käyttäydytään ja mitä siitä seuraa, ja anna myös aikaraja koska pitää olla syönyt (esim. puoli tuntia). Jos lapsi temppuilee, älä näytä hermostumistasi! Ei hän jaksa kauan temppuilla jos ei saakaan sillä teiltä odottamaansa reaktiota.

Tsemppiä!
 
Joillakin lapsilla "uhmaikä" on todella hankala. Uhmaikä on siis ikä jolloin lapsi itse ahdistuu siitä, kun ei ole enää pieni, muttei isokaan ja kokee turvattomuutta ja ahdistusta muutoksesta, ja purkaa sen vanhempiinsa odottaen jämäkän turvallista rajoittamista ja sääntöjen noudattamista. Tällaisen lapsen on todella vaikea käsitellä valtaa ja sitä tunnetta, että itse ohjaa tilanteita, ja kun tällainen tilanne tulee, lapsi ahdistuu ja kiukkuaa. Sinuna jättäisin lempiruoat tekemättä ja tarjoaisin sitä ruokaa mitä oli tarkoituskin. Pöydässä istuttaminen ei uhmaan auta, tosin jos olet sen jo uhannut tehdä täytyisi varmaan toimia uhkauksen mukaan. Jaksamista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Tiedän tunteen niin hyvin (((halaus)))

Mutta älä nyt silti ryhdy tuolle linjalle! Ole aikuinen, vaikka kuinka suututtaisi (minäkään en osaa aina olla, mutta jälkeenpäin sitä tajuaa kuinka typerästi tuli tehtyä )! Laita ruoka pois ja tarjoa välipalaa sitten kun on sen aika. Mutta vain pieni välipala. Päivällisellä sitten sitä mitä te muutkin syötte, älä tuota samaa sinne säästä.

Yrittäkää päästä pois taisteluasemista. Tee selkeät säännöt kuinka ruokapöydässä käyttäydytään ja mitä siitä seuraa, ja anna myös aikaraja koska pitää olla syönyt (esim. puoli tuntia). Jos lapsi temppuilee, älä näytä hermostumistasi! Ei hän jaksa kauan temppuilla jos ei saakaan sillä teiltä odottamaansa reaktiota.

Tsemppiä!

Näin meillä tehdään ja lapsikin tietää mikä on homman nimi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toi ei ole kyllä hyvä keino. Tehokkaampi keino on ottaa lautanen pois jos temppuilee ruoan kanssa. Ei välipaloja ja seuraavalla ruoalla se samainen annos nenän alle.

Meillä kans 5-vuotias. On tähän asti menty tolla tyylillä, että lautanen syödään tyhjäksi tai ainakin siihen asti kunnes vanhemmat antaa luvan nousta. Nyt kerran sit on kokeiltu niin päin, että ruoka lähtee pois, jos temppuilee. Esim. jos lähtee pöydästä "käymään jossain" kesken kaiken. Kauhee huuto siitä nousi kun tajusi, ettei saakaan ees jälkkäriä. Tiedä sit oppiko vielä tosta, mutta ainakin pari kertaa on nyt mennyt paremmin :)
 
Meillä lähtee ruoka pois, jos temppuillaan. Sitä ruokaa syödään, mitä on tarjolla eikä tehdä jotain muuta. Ja todella seuraava ruoka vasta silloin, kun sen aika, esim. välipala.
 
Meillä lähtee ruoka pois, jos temppuillaan. Sitä ruokaa syödään, mitä on tarjolla eikä tehdä jotain muuta. Ja todella seuraava ruoka vasta silloin, kun sen aika, esim. välipala.
 
Kuulostaapa tutulta..
Meillä esikoinen täyttää pian 5v. ja vänkyttää vastaan millon mistäkin. Ruokahommista esim. jos kysyn että syötkö eilistä ruokaa niin saattaa sanoa joo, mutta kun saan ruuan lämmitettyä niin voikin tulla ja sanoa että tuo on pahaa en syö.
Sitten jos sanon että justiinsahan sie sanoit että haluat syödä niin sanoo ettei enää jaksakaan ja pyytää jälkkäriä tms. (jota ei tosiaan saa ennen kuin on syöty ruoka)

Tänään on taas tommoinen tilanne, että edellistä ruokaa on, mutta ei tarpeeks kaikille eli pitää uuttakin tehdä..arvo sitten tuon kans mitä hän haluaa syödä ja mitä ei..huoh.

Ja pukeminen, turvavöiden laitto jne. on kans niitä kiukun paikkoja. Ei olevinaan osaakaan vaikka on onnistunut ties miten pitkään jo.

Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
Meillä lähtee ruoka pois, jos temppuillaan. Sitä ruokaa syödään, mitä on tarjolla eikä tehdä jotain muuta. Ja todella seuraava ruoka vasta silloin, kun sen aika, esim. välipala.

Peesi tähän.
Istuttaminen lautasen ääressä on turhaa ja turhauttavaa (kaikille)! Lapsi testailee sitä kuuluisaa kaapin paikkaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja IhanaValo:
Kuulostaapa tutulta..
Meillä esikoinen täyttää pian 5v. ja vänkyttää vastaan millon mistäkin. Ruokahommista esim. jos kysyn että syötkö eilistä ruokaa niin saattaa sanoa joo, mutta kun saan ruuan lämmitettyä niin voikin tulla ja sanoa että tuo on pahaa en syö.
Sitten jos sanon että justiinsahan sie sanoit että haluat syödä niin sanoo ettei enää jaksakaan ja pyytää jälkkäriä tms. (jota ei tosiaan saa ennen kuin on syöty ruoka)

Miksi ihmeessä kysyt lapselta syötkö tätä ruokaa? Ei kannata kysellä, jos siitä tulee vain ongelmia. Joillekin lapsille voi kyllä antaa valinnanvaraa, mutta ei todellakaan kaikille.
 

Similar threads

S
Viestiä
27
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Tästä tarinasta
T

Yhteistyössä