Nyt hengitä syvään ja laske hitaasti kymmeneen...

[Senni Tonnika]

Tuollaista saan ajatella suurinpiirtein 5 minuutin välein päivittäin nykyään. Syy on 1v10kk vanha kiukkupussi poika, jolla menee hermot ihan sekunnin sadasosassa, jollei kaikki mitä hän haluaa, tapahdu ihan just nyt ja heti paikalla. Ruokapöytäänkin kun tulee ja esim. aamupalalle ja annan jugurttia ja leipää...käännyn poispäin ottaakseni lautasen kaapista, ni johan alkaa huuto ja lusikat ja muut lentelee lattioille. Ja jos siirryn pari askelta, et otan leivän leipälaatikosta sivupöydältä, ni sama homma. Ihan mitä tahansa tapahtuu, mut jollei se tapahdu ihan heti, ni hirvee huuto ja kiukku ja tavarat lentelee... Joka ikinen päivä poika lähtee ruokapöydästä pois, ku pistän sen muualle kiukuttelemaan ja huutamaan...ruokapöydässä kun semmosta en halua kuunnella. Jos haluaa kanssani leikkimään ja tulee kiskomaan kädestä ja sanon, et esim. pitää niistää ensin...odota ihan pikku hetki...ni taas hirvee huuto ja itku ja tavarat lentää... Ei siis kykene odottamaan missään tilanteessa sekuntiakaan, ku kaiken pitäis tapahtua heti kun hän niin haluaa... Ja huutoa kuunnellaan varmaan 95% siitä ajasta, ku kotona yhdessä ollaan...

Mitä tuon kanssa tekis?

 

[Salama McQueen]

Taitaa olla liikkeellä, meillä kanssa 1 v 11 kk vanha raivotar.

Palautusoikeuskin vissiin on jo ummessa?

 

[Senni Tonnika]

Taitaa olla liikkeellä, meillä kanssa 1 v 11 kk vanha raivotar.

Palautusoikeuskin vissiin on jo ummessa?

Joo niin taitaa olla! Voiskohan tuosta vaatia mitään korvauksia, ku on hieman "viallinen"?

 

[Salama McQueen]

Taitaa olla liikkeellä, meillä kanssa 1 v 11 kk vanha raivotar.

Palautusoikeuskin vissiin on jo ummessa?

Joo niin taitaa olla! Voiskohan tuosta vaatia mitään korvauksia, ku on hieman "viallinen"?

Volumenappi on jumissa kaakkoon. :kieh:

Meillä esikoisella oli tuota, kesti muutaman kuukauden ja sitten vähän hälveni puheen oppimisen myötä tuo raivo kunnes nyt on taas helvetti irti (esikoinen kohta 3, mutta enää ei kieritä ja raivota ja heitellä, koska osaa puhua, jankuttaa ja huutaa vaan ). Meidän neiti ei osaa puhua vielä oikeastaaan ollenkaan, joten purkaa sitten tuohon raivoamiseen.

 

[Senni Tonnika]

Meillä tuo poju kyl jo juttelee tosi paljon...yleensä tulee 3 sanan lauseita, mut silti sil menee hermot heti, kun ei vaan kaikki tapahdu ihan heti... o kyllä perinyt isältään hieman tuota tempperamenttia ym, mut ei vaan jaksais kuunnella tuota aamusta alkaen ja heti kun tarhasta kotio tullaan, ni alkaa...ja kun en vahingossakaan anna sit kaikkea just nyt ja heti, ni sitä huutoa sit kuuluu ja kuuluu... huoh

 

[Salama McQueen]

Meillä tuo poju kyl jo juttelee tosi paljon...yleensä tulee 3 sanan lauseita, mut silti sil menee hermot heti, kun ei vaan kaikki tapahdu ihan heti... o kyllä perinyt isältään hieman tuota tempperamenttia ym, mut ei vaan jaksais kuunnella tuota aamusta alkaen ja heti kun tarhasta kotio tullaan, ni alkaa...ja kun en vahingossakaan anna sit kaikkea just nyt ja heti, ni sitä huutoa sit kuuluu ja kuuluu... huoh

Jospa on väsynyt? Ehdittekö touhuta tarpeeksi yhdessä vai voisko olla sitä, että kaipaa extrahuomiotasi?

Mutta muuten, tuo on ihan ikätasoista, niitä vaivaa lähestyvä kaksivuotisuus.

 

[Senni Tonnika]

Meillä tuo poju kyl jo juttelee tosi paljon...yleensä tulee 3 sanan lauseita, mut silti sil menee hermot heti, kun ei vaan kaikki tapahdu ihan heti... o kyllä perinyt isältään hieman tuota tempperamenttia ym, mut ei vaan jaksais kuunnella tuota aamusta alkaen ja heti kun tarhasta kotio tullaan, ni alkaa...ja kun en vahingossakaan anna sit kaikkea just nyt ja heti, ni sitä huutoa sit kuuluu ja kuuluu... huoh

Jospa on väsynyt? Ehdittekö touhuta tarpeeksi yhdessä vai voisko olla sitä, että kaipaa extrahuomiotasi?

Mutta muuten, tuo on ihan ikätasoista, niitä vaivaa lähestyvä kaksivuotisuus.

Tarhasta kun kotio tullaan, ni siitä eteenpäin pitäis ihan koko ilta leikkiä yhdessä...pakko syödä välissä ja koiriakin lenkkeilyttää, mut miehen kans lenkitetään vuorotellen ja toinen on aina muksun kanssa...meille molemmille kiukuttelee ihan samalla lailla koko ajan...nytkin on ollu aamusta asti samaa kiukkua ja huutoa.. äsken sentään ostu hetken rauhassa sylissä kun katsottiin tohtori sykeröä... Ja välillä ajellaan autoilla...

 

[Salama McQueen]

Meillä tuo poju kyl jo juttelee tosi paljon...yleensä tulee 3 sanan lauseita, mut silti sil menee hermot heti, kun ei vaan kaikki tapahdu ihan heti... o kyllä perinyt isältään hieman tuota tempperamenttia ym, mut ei vaan jaksais kuunnella tuota aamusta alkaen ja heti kun tarhasta kotio tullaan, ni alkaa...ja kun en vahingossakaan anna sit kaikkea just nyt ja heti, ni sitä huutoa sit kuuluu ja kuuluu... huoh

Jospa on väsynyt? Ehdittekö touhuta tarpeeksi yhdessä vai voisko olla sitä, että kaipaa extrahuomiotasi?

Mutta muuten, tuo on ihan ikätasoista, niitä vaivaa lähestyvä kaksivuotisuus.

Tarhasta kun kotio tullaan, ni siitä eteenpäin pitäis ihan koko ilta leikkiä yhdessä...pakko syödä välissä ja koiriakin lenkkeilyttää, mut miehen kans lenkitetään vuorotellen ja toinen on aina muksun kanssa...meille molemmille kiukuttelee ihan samalla lailla koko ajan...nytkin on ollu aamusta asti samaa kiukkua ja huutoa.. äsken sentään ostu hetken rauhassa sylissä kun katsottiin tohtori sykeröä... Ja välillä ajellaan autoilla...

Kyllä se siitä tasoittuu, mä lupaan. Tai ainakin muuttaa muotoaan se raivo.

Se on ihan ymmärrettävää, että kotityöt ja ruoat pitää tehdä, tottakai ja lapsi tietysti näkee sen niin, että hän jää paitsioon, koska ei ymmärrä asiaa. En tiedä auttaisiko asiaa, jos vaan huudosta huolimatta "opettaisi" lasta leikkimään hetkittäin ihan yksin, voisi sitten tehokkaammin tehdä kotihommat ja sitten jäisi kaikille enemmän sitä yhteistä aikaa.

Siis tarkoitan, että vaikka 5 minuuttia kerrallaan, sanoa, että "laitan nyt pyykit/ruoan, tulen sitten", ensin tietysti vastustaa, koska luovutetuista eduista ei helpolla luovuta, mutta oppii kyllä.

 

[Senni Tonnika]

Meillä tuo poju kyl jo juttelee tosi paljon...yleensä tulee 3 sanan lauseita, mut silti sil menee hermot heti, kun ei vaan kaikki tapahdu ihan heti... o kyllä perinyt isältään hieman tuota tempperamenttia ym, mut ei vaan jaksais kuunnella tuota aamusta alkaen ja heti kun tarhasta kotio tullaan, ni alkaa...ja kun en vahingossakaan anna sit kaikkea just nyt ja heti, ni sitä huutoa sit kuuluu ja kuuluu... huoh

Jospa on väsynyt? Ehdittekö touhuta tarpeeksi yhdessä vai voisko olla sitä, että kaipaa extrahuomiotasi?

Mutta muuten, tuo on ihan ikätasoista, niitä vaivaa lähestyvä kaksivuotisuus.

Tarhasta kun kotio tullaan, ni siitä eteenpäin pitäis ihan koko ilta leikkiä yhdessä...pakko syödä välissä ja koiriakin lenkkeilyttää, mut miehen kans lenkitetään vuorotellen ja toinen on aina muksun kanssa...meille molemmille kiukuttelee ihan samalla lailla koko ajan...nytkin on ollu aamusta asti samaa kiukkua ja huutoa.. äsken sentään ostu hetken rauhassa sylissä kun katsottiin tohtori sykeröä... Ja välillä ajellaan autoilla...

Kyllä se siitä tasoittuu, mä lupaan. Tai ainakin muuttaa muotoaan se raivo.

Se on ihan ymmärrettävää, että kotityöt ja ruoat pitää tehdä, tottakai ja lapsi tietysti näkee sen niin, että hän jää paitsioon, koska ei ymmärrä asiaa. En tiedä auttaisiko asiaa, jos vaan huudosta huolimatta "opettaisi" lasta leikkimään hetkittäin ihan yksin, voisi sitten tehokkaammin tehdä kotihommat ja sitten jäisi kaikille enemmän sitä yhteistä aikaa.

Siis tarkoitan, että vaikka 5 minuuttia kerrallaan, sanoa, että "laitan nyt pyykit/ruoan, tulen sitten", ensin tietysti vastustaa, koska luovutetuista eduista ei helpolla luovuta, mutta oppii kyllä.

Kyllä se nyt jo leikkii jonkun verran yksinään, kun pakkohan se on... Taitaa ollaa luonteessakin tuo kärsimättömyys nyt läks olkkariin leikimään autoillaan yksin... mut tuo ruokailu on se pahin... ja varsinkin semmoiset tilanteet, et jos hipsin keittiöön tekemään ruoka ja esim. laitan perunat kiehumaan, ni poju kun tulee perässä ja huomaa, et kuorin perunoita, ni haluis heti paikalla niitä ja hirvee huuto, ku laitan kattilaan kiehumaan... Vaikka sitten yhdessä käydään niitä kurkkimassa, et joko on kypsiä, mut kun ei vaan malta odottaa ollenkaan mitään... Joka ikisen ruokailun yhteydessä laitan se pois pöydästäkin varmaan 3-4 kertaa ja sit riittää ku vaan kysyn, et: "Lähdetkö pöydästä?", ni huuto loppuu hetkeks ja vastaa "en" ja sit taas hetken päästä kiukkua ja huutoa, jollei esim. maitolasi täyty uudelleen tarpeeks nopsaan... Toisaalta tuo on huvittavaa, et joka ikisestä asiasta pitää kiukuta ihan älyttömästi, mut tarpeeks kauan kun tuota katselee ja kuuntelee, ni pitää ruveta hengittelemään syvään ja laskeskelemaan kymmeneen... niin ja kyllähän tuo tuosta joskus loppuu...ainakin toivon niin...Mut on vaan turhauttavaa, ku muksu kiukuttelee ihan koko illan siitä lähtien ku kotiin tullaan ja se loppuu siihen ku menee hampaitten pesulle ja nukkumaan...

 

[Salama McQueen]

Meillä tuo poju kyl jo juttelee tosi paljon...yleensä tulee 3 sanan lauseita, mut silti sil menee hermot heti, kun ei vaan kaikki tapahdu ihan heti... o kyllä perinyt isältään hieman tuota tempperamenttia ym, mut ei vaan jaksais kuunnella tuota aamusta alkaen ja heti kun tarhasta kotio tullaan, ni alkaa...ja kun en vahingossakaan anna sit kaikkea just nyt ja heti, ni sitä huutoa sit kuuluu ja kuuluu... huoh

Jospa on väsynyt? Ehdittekö touhuta tarpeeksi yhdessä vai voisko olla sitä, että kaipaa extrahuomiotasi?

Mutta muuten, tuo on ihan ikätasoista, niitä vaivaa lähestyvä kaksivuotisuus.

Tarhasta kun kotio tullaan, ni siitä eteenpäin pitäis ihan koko ilta leikkiä yhdessä...pakko syödä välissä ja koiriakin lenkkeilyttää, mut miehen kans lenkitetään vuorotellen ja toinen on aina muksun kanssa...meille molemmille kiukuttelee ihan samalla lailla koko ajan...nytkin on ollu aamusta asti samaa kiukkua ja huutoa.. äsken sentään ostu hetken rauhassa sylissä kun katsottiin tohtori sykeröä... Ja välillä ajellaan autoilla...

Kyllä se siitä tasoittuu, mä lupaan. Tai ainakin muuttaa muotoaan se raivo.

Se on ihan ymmärrettävää, että kotityöt ja ruoat pitää tehdä, tottakai ja lapsi tietysti näkee sen niin, että hän jää paitsioon, koska ei ymmärrä asiaa. En tiedä auttaisiko asiaa, jos vaan huudosta huolimatta "opettaisi" lasta leikkimään hetkittäin ihan yksin, voisi sitten tehokkaammin tehdä kotihommat ja sitten jäisi kaikille enemmän sitä yhteistä aikaa.

Siis tarkoitan, että vaikka 5 minuuttia kerrallaan, sanoa, että "laitan nyt pyykit/ruoan, tulen sitten", ensin tietysti vastustaa, koska luovutetuista eduista ei helpolla luovuta, mutta oppii kyllä.

Kyllä se nyt jo leikkii jonkun verran yksinään, kun pakkohan se on... Taitaa ollaa luonteessakin tuo kärsimättömyys nyt läks olkkariin leikimään autoillaan yksin... mut tuo ruokailu on se pahin... ja varsinkin semmoiset tilanteet, et jos hipsin keittiöön tekemään ruoka ja esim. laitan perunat kiehumaan, ni poju kun tulee perässä ja huomaa, et kuorin perunoita, ni haluis heti paikalla niitä ja hirvee huuto, ku laitan kattilaan kiehumaan... Vaikka sitten yhdessä käydään niitä kurkkimassa, et joko on kypsiä, mut kun ei vaan malta odottaa ollenkaan mitään... Joka ikisen ruokailun yhteydessä laitan se pois pöydästäkin varmaan 3-4 kertaa ja sit riittää ku vaan kysyn, et: "Lähdetkö pöydästä?", ni huuto loppuu hetkeks ja vastaa "en" ja sit taas hetken päästä kiukkua ja huutoa, jollei esim. maitolasi täyty uudelleen tarpeeks nopsaan... Toisaalta tuo on huvittavaa, et joka ikisestä asiasta pitää kiukuta ihan älyttömästi, mut tarpeeks kauan kun tuota katselee ja kuuntelee, ni pitää ruveta hengittelemään syvään ja laskeskelemaan kymmeneen... niin ja kyllähän tuo tuosta joskus loppuu...ainakin toivon niin...Mut on vaan turhauttavaa, ku muksu kiukuttelee ihan koko illan siitä lähtien ku kotiin tullaan ja se loppuu siihen ku menee hampaitten pesulle ja nukkumaan...

Näinpä. Turhauttavaa se on ja tuon ikäinen ei vielä ymmärräkään sen odottamisen ideaa vaan se maailma on sitä "kaikkimullehetinyt"-meininkiä ja jos on vielä sen luonteinen, tilanne korostuu.

Jaksamisia pikku-uhmiksen kanssa! :flower:

 

[Senni Tonnika]

Meillä tuo poju kyl jo juttelee tosi paljon...yleensä tulee 3 sanan lauseita, mut silti sil menee hermot heti, kun ei vaan kaikki tapahdu ihan heti... o kyllä perinyt isältään hieman tuota tempperamenttia ym, mut ei vaan jaksais kuunnella tuota aamusta alkaen ja heti kun tarhasta kotio tullaan, ni alkaa...ja kun en vahingossakaan anna sit kaikkea just nyt ja heti, ni sitä huutoa sit kuuluu ja kuuluu... huoh

Jospa on väsynyt? Ehdittekö touhuta tarpeeksi yhdessä vai voisko olla sitä, että kaipaa extrahuomiotasi?

Mutta muuten, tuo on ihan ikätasoista, niitä vaivaa lähestyvä kaksivuotisuus.

Tarhasta kun kotio tullaan, ni siitä eteenpäin pitäis ihan koko ilta leikkiä yhdessä...pakko syödä välissä ja koiriakin lenkkeilyttää, mut miehen kans lenkitetään vuorotellen ja toinen on aina muksun kanssa...meille molemmille kiukuttelee ihan samalla lailla koko ajan...nytkin on ollu aamusta asti samaa kiukkua ja huutoa.. äsken sentään ostu hetken rauhassa sylissä kun katsottiin tohtori sykeröä... Ja välillä ajellaan autoilla...

Kyllä se siitä tasoittuu, mä lupaan. Tai ainakin muuttaa muotoaan se raivo.

Se on ihan ymmärrettävää, että kotityöt ja ruoat pitää tehdä, tottakai ja lapsi tietysti näkee sen niin, että hän jää paitsioon, koska ei ymmärrä asiaa. En tiedä auttaisiko asiaa, jos vaan huudosta huolimatta "opettaisi" lasta leikkimään hetkittäin ihan yksin, voisi sitten tehokkaammin tehdä kotihommat ja sitten jäisi kaikille enemmän sitä yhteistä aikaa.

Siis tarkoitan, että vaikka 5 minuuttia kerrallaan, sanoa, että "laitan nyt pyykit/ruoan, tulen sitten", ensin tietysti vastustaa, koska luovutetuista eduista ei helpolla luovuta, mutta oppii kyllä.

Kyllä se nyt jo leikkii jonkun verran yksinään, kun pakkohan se on... Taitaa ollaa luonteessakin tuo kärsimättömyys nyt läks olkkariin leikimään autoillaan yksin... mut tuo ruokailu on se pahin... ja varsinkin semmoiset tilanteet, et jos hipsin keittiöön tekemään ruoka ja esim. laitan perunat kiehumaan, ni poju kun tulee perässä ja huomaa, et kuorin perunoita, ni haluis heti paikalla niitä ja hirvee huuto, ku laitan kattilaan kiehumaan... Vaikka sitten yhdessä käydään niitä kurkkimassa, et joko on kypsiä, mut kun ei vaan malta odottaa ollenkaan mitään... Joka ikisen ruokailun yhteydessä laitan se pois pöydästäkin varmaan 3-4 kertaa ja sit riittää ku vaan kysyn, et: "Lähdetkö pöydästä?", ni huuto loppuu hetkeks ja vastaa "en" ja sit taas hetken päästä kiukkua ja huutoa, jollei esim. maitolasi täyty uudelleen tarpeeks nopsaan... Toisaalta tuo on huvittavaa, et joka ikisestä asiasta pitää kiukuta ihan älyttömästi, mut tarpeeks kauan kun tuota katselee ja kuuntelee, ni pitää ruveta hengittelemään syvään ja laskeskelemaan kymmeneen... niin ja kyllähän tuo tuosta joskus loppuu...ainakin toivon niin...Mut on vaan turhauttavaa, ku muksu kiukuttelee ihan koko illan siitä lähtien ku kotiin tullaan ja se loppuu siihen ku menee hampaitten pesulle ja nukkumaan...

Näinpä. Turhauttavaa se on ja tuon ikäinen ei vielä ymmärräkään sen odottamisen ideaa vaan se maailma on sitä "kaikkimullehetinyt"-meininkiä ja jos on vielä sen luonteinen, tilanne korostuu.

Jaksamisia pikku-uhmiksen kanssa! :flower:

Kiitos =) Kyllähän tuo hermoja vaatii, mut niitä on onneks tullu venyteltyä jo koirien kans ihan tarpeeks...ne kun on semmosia pellejä välillä ja tekevät kiusallaan ihan kaiken just niin ku ei pitäis... Huumorintajua vaativia hukkia... Välil tuntuu, et vois kaivaa kaapista vanhat työssä käytössä olleet radiolliset kuulosuojaimet ja sit tehä kotityöt rauhassa, ku ei pojun huuto kuuluis