nyt auttakaa ja neuvokaa. uhmaikäinen ja äidin hermot?

tuntuu välillä et mä en tee mitään muuta kun huudan lapselle ja sit on mulla pahamieli ja pyydän lapselta anteeksi :'( miten te muut saatte uhmaikäisen tottelemaan jne. haluan kytkeä itsestäni huutamisen pois.

 

ei se kiljuminen ja huutaminen kadonnut ku vasta lapsen kasvaessa...nykyään tulee raakalla kädellä arestia ja se toimii...ainakin nyt vielä!!!!

 

Meillä toimi parhaiten se, kun antoi (antaa) sällin riehua rauhassa. Jos esim. rupes äkkäilemään, että ei pese käsiä ennen ruokailua tai kerää leluja ennen uloslähtöä, niin selvä, olepa pesemättä, mutta ruokaa ei tule ennen kuin kädet on puhtaat, minä menen syömään tai että selvä, älä kerää leluja, mutta ulos ei lähdetä ennen kuin huone on siisti.

Aina pysyttelen kuitenkin näkö- tai vähintään kuuloetäisyydellä lapsesta, ettei vallan tunne oloaan hylätyksi.

Mulla auttaa rauhallisenapysymisessä se, kun miettii asiaa lapsen kannalta: sillä uhmalla on vissi tehtävä kehityksen kannalta, ei lapsi sitä ilkeyttään tee - vaikka toki tahallaan rajojaan koetteleekin.

 

Mitähän tarkoitat uhmaikäisellä? Toivottavasti et huuda ainakaan alle 3-vuotiaalle, koska sen ikäisellä ei ole oikeasti mitään uhmaikää. Isommalle lapselle on eduksi jos näkee muidenkin lasten tekevän samoin kuin häntä käsketään tehdä. Otapa lapsi vain syliin ja kuiskaa hymyillen ohje seuraavalla kerralla. Äidin tunnetilan pysyminen vakaana rauhoittaa lapsen parhaiten, siis kun uhmailu ei näytä vaikuttavan äidin toimintaan mitenkään, vaan äiti on vakaa ja varma kuin kallio. Vaikea antaa kommentteja, kun ei tiedä tilannetta tarkemmin.

 

Mitähän tarkoitat uhmaikäisellä? Toivottavasti et huuda ainakaan alle 3-vuotiaalle, koska sen ikäisellä ei ole oikeasti mitään uhmaikää. Isommalle lapselle on eduksi jos näkee muidenkin lasten tekevän samoin kuin häntä käsketään tehdä. Otapa lapsi vain syliin ja kuiskaa hymyillen ohje seuraavalla kerralla. Äidin tunnetilan pysyminen vakaana rauhoittaa lapsen parhaiten, siis kun uhmailu ei näytä vaikuttavan äidin toimintaan mitenkään, vaan äiti on vakaa ja varma kuin kallio. Vaikea antaa kommentteja, kun ei tiedä tilannetta tarkemmin.

Kyllä meidän 2-vuotias on uhmannut ihan synttäreistään lähtien . Ja selkeää "minä itse"-touhua ollut tämän ajan myös- eikö tuo muka sovi uhmaan??

 

Mitähän tarkoitat uhmaikäisellä? Toivottavasti et huuda ainakaan alle 3-vuotiaalle, koska sen ikäisellä ei ole oikeasti mitään uhmaikää. Isommalle lapselle on eduksi jos näkee muidenkin lasten tekevän samoin kuin häntä käsketään tehdä. Otapa lapsi vain syliin ja kuiskaa hymyillen ohje seuraavalla kerralla. Äidin tunnetilan pysyminen vakaana rauhoittaa lapsen parhaiten, siis kun uhmailu ei näytä vaikuttavan äidin toimintaan mitenkään, vaan äiti on vakaa ja varma kuin kallio. Vaikea antaa kommentteja, kun ei tiedä tilannetta tarkemmin.

Äiti kun huutaa, mesoaa, menettää hermonsa niin mitäs muuta voi odottaa lapseltakaan.
3-vuotiaan kaverina vielä keräillään leluja, annetaan mallia. Pestään yhdessä kädet, raivataan vuode nukkumista varten.

 

Mitähän tarkoitat uhmaikäisellä? Toivottavasti et huuda ainakaan alle 3-vuotiaalle, koska sen ikäisellä ei ole oikeasti mitään uhmaikää. Isommalle lapselle on eduksi jos näkee muidenkin lasten tekevän samoin kuin häntä käsketään tehdä. Otapa lapsi vain syliin ja kuiskaa hymyillen ohje seuraavalla kerralla. Äidin tunnetilan pysyminen vakaana rauhoittaa lapsen parhaiten, siis kun uhmailu ei näytä vaikuttavan äidin toimintaan mitenkään, vaan äiti on vakaa ja varma kuin kallio. Vaikea antaa kommentteja, kun ei tiedä tilannetta tarkemmin.

Kyllä meidän 2-vuotias on uhmannut ihan synttäreistään lähtien . Ja selkeää "minä itse"-touhua ollut tämän ajan myös- eikö tuo muka sovi uhmaan??

"Minä itse" ei ole mitään uhmaa, vaan normaalia kokeilunhalua, osata tehdä itse. Tämäkö teistä oikeasti on uhmaa? Ei ihme jos uhmaa on jatkuvasti, puheista päätellen. Lapsen ei anneta oppia itse koska se hitaampaa, sotkuisempaa. Täytyisi olla valmista heti kun äiti tahtoo.

 

Mitähän tarkoitat uhmaikäisellä? Toivottavasti et huuda ainakaan alle 3-vuotiaalle, koska sen ikäisellä ei ole oikeasti mitään uhmaikää. Isommalle lapselle on eduksi jos näkee muidenkin lasten tekevän samoin kuin häntä käsketään tehdä. Otapa lapsi vain syliin ja kuiskaa hymyillen ohje seuraavalla kerralla. Äidin tunnetilan pysyminen vakaana rauhoittaa lapsen parhaiten, siis kun uhmailu ei näytä vaikuttavan äidin toimintaan mitenkään, vaan äiti on vakaa ja varma kuin kallio. Vaikea antaa kommentteja, kun ei tiedä tilannetta tarkemmin.

Kyllä meidän 2-vuotias on uhmannut ihan synttäreistään lähtien . Ja selkeää "minä itse"-touhua ollut tämän ajan myös- eikö tuo muka sovi uhmaan??

"Minä itse" ei ole mitään uhmaa, vaan normaalia kokeilunhalua, osata tehdä itse. Tämäkö teistä oikeasti on uhmaa? Ei ihme jos uhmaa on jatkuvasti, puheista päätellen. Lapsen ei anneta oppia itse koska se hitaampaa, sotkuisempaa. Täytyisi olla valmista heti kun äiti tahtoo.

Älä höpise! Tuo minä itse on nimenomaan uhmaa, mikä nyt tosin on ihan normaalia kokeilun -ja rajojen hakua. Lapset on erilaisia. Ei kaikkien lasten uhmaikä ala kolmivuotissynttäreistä. Toisilla alkaa ennemmin, toisilla myöhemmin. Reilu 2-vuotiaalla voi aivan hyvin olla jo uhmaikä.

 

Mitähän tarkoitat uhmaikäisellä? Toivottavasti et huuda ainakaan alle 3-vuotiaalle, koska sen ikäisellä ei ole oikeasti mitään uhmaikää. Isommalle lapselle on eduksi jos näkee muidenkin lasten tekevän samoin kuin häntä käsketään tehdä. Otapa lapsi vain syliin ja kuiskaa hymyillen ohje seuraavalla kerralla. Äidin tunnetilan pysyminen vakaana rauhoittaa lapsen parhaiten, siis kun uhmailu ei näytä vaikuttavan äidin toimintaan mitenkään, vaan äiti on vakaa ja varma kuin kallio. Vaikea antaa kommentteja, kun ei tiedä tilannetta tarkemmin.

Kyllä meidän 2-vuotias on uhmannut ihan synttäreistään lähtien . Ja selkeää "minä itse"-touhua ollut tämän ajan myös- eikö tuo muka sovi uhmaan??

"Minä itse" ei ole mitään uhmaa, vaan normaalia kokeilunhalua, osata tehdä itse. Tämäkö teistä oikeasti on uhmaa? Ei ihme jos uhmaa on jatkuvasti, puheista päätellen. Lapsen ei anneta oppia itse koska se hitaampaa, sotkuisempaa. Täytyisi olla valmista heti kun äiti tahtoo.

Älä höpise! Tuo minä itse on nimenomaan uhmaa, mikä nyt tosin on ihan normaalia kokeilun -ja rajojen hakua. Lapset on erilaisia. Ei kaikkien lasten uhmaikä ala kolmivuotissynttäreistä. Toisilla alkaa ennemmin, toisilla myöhemmin. Reilu 2-vuotiaalla voi aivan hyvin olla jo uhmaikä.

Tää paljastaa hyvin, miksi nykyään puhutaan fiksusti tahtoiästä uhmaiän sijaan. Se nimitys kuvaa paremmin mistä on kyse, koska uhmaaminen ymmärretään helposti tahalliseksi vanhemman auktoriteetin kyseenalaistamiseksi.

 

Mitähän tarkoitat uhmaikäisellä? Toivottavasti et huuda ainakaan alle 3-vuotiaalle, koska sen ikäisellä ei ole oikeasti mitään uhmaikää. Isommalle lapselle on eduksi jos näkee muidenkin lasten tekevän samoin kuin häntä käsketään tehdä. Otapa lapsi vain syliin ja kuiskaa hymyillen ohje seuraavalla kerralla. Äidin tunnetilan pysyminen vakaana rauhoittaa lapsen parhaiten, siis kun uhmailu ei näytä vaikuttavan äidin toimintaan mitenkään, vaan äiti on vakaa ja varma kuin kallio. Vaikea antaa kommentteja, kun ei tiedä tilannetta tarkemmin.

Kyllä meidän 2-vuotias on uhmannut ihan synttäreistään lähtien . Ja selkeää "minä itse"-touhua ollut tämän ajan myös- eikö tuo muka sovi uhmaan??

"Minä itse" ei ole mitään uhmaa, vaan normaalia kokeilunhalua, osata tehdä itse. Tämäkö teistä oikeasti on uhmaa? Ei ihme jos uhmaa on jatkuvasti, puheista päätellen. Lapsen ei anneta oppia itse koska se hitaampaa, sotkuisempaa. Täytyisi olla valmista heti kun äiti tahtoo.

Älä höpise! Tuo minä itse on nimenomaan uhmaa, mikä nyt tosin on ihan normaalia kokeilun -ja rajojen hakua. Lapset on erilaisia. Ei kaikkien lasten uhmaikä ala kolmivuotissynttäreistä. Toisilla alkaa ennemmin, toisilla myöhemmin. Reilu 2-vuotiaalla voi aivan hyvin olla jo uhmaikä.

Tää paljastaa hyvin, miksi nykyään puhutaan fiksusti tahtoiästä uhmaiän sijaan. Se nimitys kuvaa paremmin mistä on kyse, koska uhmaaminen ymmärretään helposti tahalliseksi vanhemman auktoriteetin kyseenalaistamiseksi.

Eli ensimmäinen uhmaikä olisi noin 6-vuotiaana ja hupussaan 11-16-vuotiaana

 

Mitähän tarkoitat uhmaikäisellä? Toivottavasti et huuda ainakaan alle 3-vuotiaalle, koska sen ikäisellä ei ole oikeasti mitään uhmaikää. Isommalle lapselle on eduksi jos näkee muidenkin lasten tekevän samoin kuin häntä käsketään tehdä. Otapa lapsi vain syliin ja kuiskaa hymyillen ohje seuraavalla kerralla. Äidin tunnetilan pysyminen vakaana rauhoittaa lapsen parhaiten, siis kun uhmailu ei näytä vaikuttavan äidin toimintaan mitenkään, vaan äiti on vakaa ja varma kuin kallio. Vaikea antaa kommentteja, kun ei tiedä tilannetta tarkemmin.

Kyllä meidän 2-vuotias on uhmannut ihan synttäreistään lähtien . Ja selkeää "minä itse"-touhua ollut tämän ajan myös- eikö tuo muka sovi uhmaan??

"Minä itse" ei ole mitään uhmaa, vaan normaalia kokeilunhalua, osata tehdä itse. Tämäkö teistä oikeasti on uhmaa? Ei ihme jos uhmaa on jatkuvasti, puheista päätellen. Lapsen ei anneta oppia itse koska se hitaampaa, sotkuisempaa. Täytyisi olla valmista heti kun äiti tahtoo.

TÄYSIN SAMAA MIELTÄ!!

 

Selvennän ensin kommettiani, että puhun lapseni tahtoiästä, en siitä, että hän vittuilisi. Vaikken usko, että ap:kään tarkoitti sitä.

Tämän lapsen kohdalla on ollut pakko myöntää, että lapsissa on s u u r i a eroja. Kun meidän taapero kirkuu niin koko tienoo kuulee. Ja kilumista saattaa jatkua 1.5h. Eli suurimmaksi osaksi periksi ei anneta: vaippa vaihdetaan kun äiti niin sanoo, vaikka kirkuvalle ja potkivalle paketille.

Kun kiljuminen jatkuu ja MIKÄÄN ei auta niin menemme omiin puuhiimme ja sanomme, että "nyt sulla on tosi paha mieli, voit tulla äitin tai isin syliin heti kun haluat. Äiti ja isi on tässä laittamassa ruokaa". Ollaan mietitty, että pitää rakentaa jokin kiukkunurkka, jossa saisi raivota vapaasti. On aika kohtuutonta, että 2-vuotias hallitsee tunnin kestävillä raivareillaan muuta perhettä, mutta 2-vuotiasta ei voi vielä sulkea omaan huoneeseensa.

Mun mielestä pahinta mitä voi tehdä on menettää malttinsa. Lapselle tulee vain sellainen olo, että tilanne on tosiaan niin kamala, että äitikään ei kestä.

 

Mitähän tarkoitat uhmaikäisellä? Toivottavasti et huuda ainakaan alle 3-vuotiaalle, koska sen ikäisellä ei ole oikeasti mitään uhmaikää. Isommalle lapselle on eduksi jos näkee muidenkin lasten tekevän samoin kuin häntä käsketään tehdä. Otapa lapsi vain syliin ja kuiskaa hymyillen ohje seuraavalla kerralla. Äidin tunnetilan pysyminen vakaana rauhoittaa lapsen parhaiten, siis kun uhmailu ei näytä vaikuttavan äidin toimintaan mitenkään, vaan äiti on vakaa ja varma kuin kallio. Vaikea antaa kommentteja, kun ei tiedä tilannetta tarkemmin.

Kyllä meidän 2-vuotias on uhmannut ihan synttäreistään lähtien . Ja selkeää "minä itse"-touhua ollut tämän ajan myös- eikö tuo muka sovi uhmaan??

"Minä itse" ei ole mitään uhmaa, vaan normaalia kokeilunhalua, osata tehdä itse. Tämäkö teistä oikeasti on uhmaa? Ei ihme jos uhmaa on jatkuvasti, puheista päätellen. Lapsen ei anneta oppia itse koska se hitaampaa, sotkuisempaa. Täytyisi olla valmista heti kun äiti tahtoo.

Älä höpise! Tuo minä itse on nimenomaan uhmaa, mikä nyt tosin on ihan normaalia kokeilun -ja rajojen hakua. Lapset on erilaisia. Ei kaikkien lasten uhmaikä ala kolmivuotissynttäreistä. Toisilla alkaa ennemmin, toisilla myöhemmin. Reilu 2-vuotiaalla voi aivan hyvin olla jo uhmaikä.

Eli kokeilunhalua, uskoa pärjäävänsä, osaavansa tehdä itse. Ketä hän siinä uhmaa? Äidin/vanhempien tahtoa.

 

Meillä tuo 2v.oikein hakee huomiota uhmaamalla; enpäs tottele, enpäs usko, enpäs enpäs... Olen muutaman kerran nyt jättänyt tuolla käytöksellä vaille huomiota, kääntynyt selin ja jatkanut esim.tiskejä tai muita puuhiani. Ei ole tyttö jaksanut kauaa selälle pauhata Kun huomaa ettei saa toivomaansa reaktiota (äiti perään juoksemaan ja kiljumaan pää punaisena) niin lopettaa.

 

Meillä tuo 2v.oikein hakee huomiota uhmaamalla; enpäs tottele, enpäs usko, enpäs enpäs... Olen muutaman kerran nyt jättänyt tuolla käytöksellä vaille huomiota, kääntynyt selin ja jatkanut esim.tiskejä tai muita puuhiani. Ei ole tyttö jaksanut kauaa selälle pauhata Kun huomaa ettei saa toivomaansa reaktiota (äiti perään juoksemaan ja kiljumaan pää punaisena) niin lopettaa.

Onko se jotain sitä 'jäädytyskoulutusta' josta ole lukenut kuinka eläimiä koulutetaan?

 

Mitähän tarkoitat uhmaikäisellä? Toivottavasti et huuda ainakaan alle 3-vuotiaalle, koska sen ikäisellä ei ole oikeasti mitään uhmaikää. Isommalle lapselle on eduksi jos näkee muidenkin lasten tekevän samoin kuin häntä käsketään tehdä. Otapa lapsi vain syliin ja kuiskaa hymyillen ohje seuraavalla kerralla. Äidin tunnetilan pysyminen vakaana rauhoittaa lapsen parhaiten, siis kun uhmailu ei näytä vaikuttavan äidin toimintaan mitenkään, vaan äiti on vakaa ja varma kuin kallio. Vaikea antaa kommentteja, kun ei tiedä tilannetta tarkemmin.

Kyllä meidän 2-vuotias on uhmannut ihan synttäreistään lähtien . Ja selkeää "minä itse"-touhua ollut tämän ajan myös- eikö tuo muka sovi uhmaan??

"Minä itse" ei ole mitään uhmaa, vaan normaalia kokeilunhalua, osata tehdä itse. Tämäkö teistä oikeasti on uhmaa? Ei ihme jos uhmaa on jatkuvasti, puheista päätellen. Lapsen ei anneta oppia itse koska se hitaampaa, sotkuisempaa. Täytyisi olla valmista heti kun äiti tahtoo.

Älä höpise! Tuo minä itse on nimenomaan uhmaa, mikä nyt tosin on ihan normaalia kokeilun -ja rajojen hakua. Lapset on erilaisia. Ei kaikkien lasten uhmaikä ala kolmivuotissynttäreistä. Toisilla alkaa ennemmin, toisilla myöhemmin. Reilu 2-vuotiaalla voi aivan hyvin olla jo uhmaikä.

Eli kokeilunhalua, uskoa pärjäävänsä, osaavansa tehdä itse. Ketä hän siinä uhmaa? Äidin/vanhempien tahtoa.

No aika ankea äiti saa olla, jos on vastakkaisella kannalla, eli älä kokeile, et pärjää etkä osaa itse. Ei noin pieni lapsi vielä opettele, kuinka äitiä vastustetaan, vaan kuinka ylipäätään tahdotaan yhtään mitään.

 

Mä käytin aikoinaan mielikuvaharjoituksia ja itsesuggestiota. Aina, kun mulla alkoi kuuppa kiehumaan, kuvittelin mielessäni sen uhmiksen valkoiseen arkkuun ja itseni kantamassa arkkua kohti hautaa. Ei mennyt kuin sekunti pari ja sain itseni kasattua.

 

Mä käytin aikoinaan mielikuvaharjoituksia ja itsesuggestiota. Aina, kun mulla alkoi kuuppa kiehumaan, kuvittelin mielessäni sen uhmiksen valkoiseen arkkuun ja itseni kantamassa arkkua kohti hautaa. Ei mennyt kuin sekunti pari ja sain itseni kasattua.

Karsea harjoitus mutta itse olen oikeastijoutunut hautaamaan lapseni. Ei tosin minkään 'uhman' vuoksi vaan jo aiemmin.