Nyt apuja! Taaperon "kasvatuksesta"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Mulla on tollanen 1v5kk ikäinen kauhukakara. Tänä aamuna aloitti aamun ottamalla täyden kahvipannun ja levittämällä sitä kahvia pisin kämppää ja sit lopulta paiskaamalla sen rikki lattialle :(

Kaikki tavarat on nostettu "ylös", mutta sit tää on vielä ihan mahdoton kiipijä. Nyt kiipes avaamalla kahvinkeittimen alapuolella olevan kaapin oven ja niitä hyllyjä pitkin... Kaikki tuolit on viety pois "lukkojen" taakse, kun siirtää niitä ja kiipeää niiden avulla. En mä enää tiedä mitä tehdä ton kanssa :( Keittiö, olohuone ja eteinen on yhtä isoa yhtenäistä tilaa, joten en voi niitä oikein lukitakkaan. Eipä huvita mennä ostamaan uutta kahvinkeitintäkään, kun en tiedä mihin sen pistäisi ettei se sitä saisi :(

Mut siis alkuperäiseen kyssäriin: Voiko ton ikäiselle ottaa jo käyttöön jonkun "jäähypenkin"? Ymmärtääkö syy/seuraus-suhteita vai onko rankaiseminen vielä turhaa? Tää on mun toinen lapsi, mutta ensimmäinen oli ilmeisesti "syntymäkiltti", kun ei tällaisia ongelmia ollut :( Tää kuopus on vaan aivan KAMALA!
 
Meillä kans ipanat aloittivat hölmölilyt siinä yks ja puol vuotiaana...Nuorin nyt kolme ja edelleen sama meno jatkuu.Olettaisin et vuoden sisään alkaa jo rauhoittua jos sisaruksiinsa tulee mut tämä aika ihan tuskaa :| Jäähyt on käytössä ja on koitettu niin hyvällä ja pahalla,kiristämisellä ja lahjonnalla jotain rajoja ja järjestystä pitää.Mikään ei auta...muuta ku koko päivän ulkoilut ja paljon ruokaa :D Ulkona ei ainakaan hajota ja sotke paikkoja. Ja illalla menee kiltisti nukkuu...Sisällä tuntuu olevan liian vähän tekemistä niin kerkee tekee tuhojaan :laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja sintsu78:
Meillä kans ipanat aloittivat hölmölilyt siinä yks ja puol vuotiaana...Nuorin nyt kolme ja edelleen sama meno jatkuu.Olettaisin et vuoden sisään alkaa jo rauhoittua jos sisaruksiinsa tulee mut tämä aika ihan tuskaa :| Jäähyt on käytössä ja on koitettu niin hyvällä ja pahalla,kiristämisellä ja lahjonnalla jotain rajoja ja järjestystä pitää.Mikään ei auta...muuta ku koko päivän ulkoilut ja paljon ruokaa :D Ulkona ei ainakaan hajota ja sotke paikkoja. Ja illalla menee kiltisti nukkuu...Sisällä tuntuu olevan liian vähän tekemistä niin kerkee tekee tuhojaan :laugh:

Joo meilläkin nukutaan kiltisti, mutta ulkona on vielä raskaampaa kuin sisällä. Asutaan rannalla ja sinne heti juoksemassa tai ojaan tms. Ja kävellyt on jo 9 kk iästä eli nyt juoksee jo aika nopeasti. Ei voi hetkeksi istahtaa. Sisällä sentään pystyy vähän olemaan kokoajan kyttäämättä. Tosin tässä oli tulos, kun en kokoajan kytännyt :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
kuria ja järjestystä!!! ja eihä ton ikästä voi jättää yksin, että kerkeää tollasta tehä!

Kerkeää? Kauanko luulet, että tohon meni? En mä sitä yksin jättänyt. Niinkuin laitoin niin samaa tilaa tämä.
 
Ei välttämättä ymmärrä syy-seuraussuhteita, mutta kieltää voi silti. Tai itse asiassa kieltoa paremmin usein toimii kehotus siitä toivotusta toiminnasta. Vrt. älä juokse/kävele.

En tiedä, onko jäähypenkistä teille apua, uskoisin ettei ehkä ole. Veisin lasta ulos niin paljon kuin vain mahdollista, riehukoot itsensä väsyksiin siellä. Kotona sitten tarkat rajat siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Koirakoulua, ikään kuin. Oltava johdonmukainen aina joka tilanteessa, ettei tule takapakkia. Oltava sen verran mielekästä sallittua tekemistä, että jää ne kielletyt tekemättä.

Ota lapsi kuitenkin mukaan kodin töihin, että hän tuntee kuuluvansa teidän yhteisöönne. Ei siis mitään että "sinä leikit vain ja ainoastaan näillä viidellä omalla lelullasi" vaan siivotessasi tarjoa pölyrätti lapsellekin ja yhdessä siivoatte, ruokaa laittaessa anna hänelle jokin rooli, josta hän voi suoriutua, vaikka oman mukin ja lautasen vieminen pöytään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
kuria ja järjestystä!!! ja eihä ton ikästä voi jättää yksin, että kerkeää tollasta tehä!

Voi kuule, ne on niin vikkeliä että kiipeävät kattoon sillä aikaa kun otat jotain vaikka jääkaapista. Ap, laita nekin ovet kiinni, kaikki mitä voi käyttää apuna kiipeämiseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Ei välttämättä ymmärrä syy-seuraussuhteita, mutta kieltää voi silti. Tai itse asiassa kieltoa paremmin usein toimii kehotus siitä toivotusta toiminnasta. Vrt. älä juokse/kävele.

En tiedä, onko jäähypenkistä teille apua, uskoisin ettei ehkä ole. Veisin lasta ulos niin paljon kuin vain mahdollista, riehukoot itsensä väsyksiin siellä. Kotona sitten tarkat rajat siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Koirakoulua, ikään kuin. Oltava johdonmukainen aina joka tilanteessa, ettei tule takapakkia. Oltava sen verran mielekästä sallittua tekemistä, että jää ne kielletyt tekemättä.

Ota lapsi kuitenkin mukaan kodin töihin, että hän tuntee kuuluvansa teidän yhteisöönne. Ei siis mitään että "sinä leikit vain ja ainoastaan näillä viidellä omalla lelullasi" vaan siivotessasi tarjoa pölyrätti lapsellekin ja yhdessä siivoatte, ruokaa laittaessa anna hänelle jokin rooli, josta hän voi suoriutua, vaikka oman mukin ja lautasen vieminen pöytään.

Onko teillä jotenkin fiksumpia nämä 1,5-vuotiaat :D Ei toi ymmärrä vielä yhtään mitään. Jotain kun antaa käteen paiskaa sen vaan heti. Millään leluilla ei leiki koskaan, kiipeää vaan. Se kiipeää, kiipeää ja kiipeää. Mikään muu ei tunnu poika kiinnostavan. Ja kaiken se vetää alas. Niinkuin se olisi hänen tavoitteensa.
 
Pitkää pinnaa ja paljon Eitä. Meillä kans todella vilkas tapaus, sen että selkäs kerkeet kääntää, niin salamana siellä missä ei pitäis :) Onneks kausittaisina kyllä tuokin. Mutta meillä rauhottaa kans se ulkoilu, mitä enemmän ulkona, sitä vähemmän riehuu sisällä :)
 
Ja Non compos mentis sanoikin tuolla, että kotiaskareisiin mukaan ottaminen, meillä vie roskat roskiin, laittaa pyykkiä kuivumaan, pesee lattioita imuroi ja leipoo pullaa kaikkee samaa mitä miekin ihan innoissaan :) Kova matkimaan, eikä muista silloin riekkua :)
Huh, kuulostaapas lapsityövoimalta, kun lukee, mut varmaan ymmärsit :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Ei välttämättä ymmärrä syy-seuraussuhteita, mutta kieltää voi silti. Tai itse asiassa kieltoa paremmin usein toimii kehotus siitä toivotusta toiminnasta. Vrt. älä juokse/kävele.

En tiedä, onko jäähypenkistä teille apua, uskoisin ettei ehkä ole. Veisin lasta ulos niin paljon kuin vain mahdollista, riehukoot itsensä väsyksiin siellä. Kotona sitten tarkat rajat siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Koirakoulua, ikään kuin. Oltava johdonmukainen aina joka tilanteessa, ettei tule takapakkia. Oltava sen verran mielekästä sallittua tekemistä, että jää ne kielletyt tekemättä.

Ota lapsi kuitenkin mukaan kodin töihin, että hän tuntee kuuluvansa teidän yhteisöönne. Ei siis mitään että "sinä leikit vain ja ainoastaan näillä viidellä omalla lelullasi" vaan siivotessasi tarjoa pölyrätti lapsellekin ja yhdessä siivoatte, ruokaa laittaessa anna hänelle jokin rooli, josta hän voi suoriutua, vaikka oman mukin ja lautasen vieminen pöytään.

Onko teillä jotenkin fiksumpia nämä 1,5-vuotiaat :D Ei toi ymmärrä vielä yhtään mitään. Jotain kun antaa käteen paiskaa sen vaan heti. Millään leluilla ei leiki koskaan, kiipeää vaan. Se kiipeää, kiipeää ja kiipeää. Mikään muu ei tunnu poika kiinnostavan. Ja kaiken se vetää alas. Niinkuin se olisi hänen tavoitteensa.

Onko miten pitkään harrastanu tuota kiipeilyä? Meillä oli kans parin kk:n jakso tuota apinan leikkimistä, mut alkanu onneks jo vähän hellittää, kun on muutamaan otteeseen tippunu, kun ei oo kerenny väliin. Eiköhän se ohi, mene mut vaatii kyllä pitkää pinnaa :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Onko teillä jotenkin fiksumpia nämä 1,5-vuotiaat :D Ei toi ymmärrä vielä yhtään mitään. Jotain kun antaa käteen paiskaa sen vaan heti. Millään leluilla ei leiki koskaan, kiipeää vaan. Se kiipeää, kiipeää ja kiipeää. Mikään muu ei tunnu poika kiinnostavan. Ja kaiken se vetää alas. Niinkuin se olisi hänen tavoitteensa.

Meidän lapsi on autellut kotitöissä heti, kun on kävelemään oppinut. Kannellut pyykkejä viikattavaksi tai pyykkikoriin ja sen sellasta. Nyt jo kattaa pöytääkin apuna :) Kyllä se lapsi alkaa tehdä perässä ja matkia, kun vaan jaksaa kannustaa ja ennen kaikkea antaa lapsen tehdä omassa tahdissaan. Muuten meidän taapero on kyllä samanlainen apina, kiipeilee koko ajan ja ei leikkimiseen keskity ollenkaan, mutta nuo kotityöt sujuu. Tarpeeksi haastetta varmaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Ei välttämättä ymmärrä syy-seuraussuhteita, mutta kieltää voi silti. Tai itse asiassa kieltoa paremmin usein toimii kehotus siitä toivotusta toiminnasta. Vrt. älä juokse/kävele.

En tiedä, onko jäähypenkistä teille apua, uskoisin ettei ehkä ole. Veisin lasta ulos niin paljon kuin vain mahdollista, riehukoot itsensä väsyksiin siellä. Kotona sitten tarkat rajat siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Koirakoulua, ikään kuin. Oltava johdonmukainen aina joka tilanteessa, ettei tule takapakkia. Oltava sen verran mielekästä sallittua tekemistä, että jää ne kielletyt tekemättä.

Ota lapsi kuitenkin mukaan kodin töihin, että hän tuntee kuuluvansa teidän yhteisöönne. Ei siis mitään että "sinä leikit vain ja ainoastaan näillä viidellä omalla lelullasi" vaan siivotessasi tarjoa pölyrätti lapsellekin ja yhdessä siivoatte, ruokaa laittaessa anna hänelle jokin rooli, josta hän voi suoriutua, vaikka oman mukin ja lautasen vieminen pöytään.

Onko teillä jotenkin fiksumpia nämä 1,5-vuotiaat :D Ei toi ymmärrä vielä yhtään mitään. Jotain kun antaa käteen paiskaa sen vaan heti. Millään leluilla ei leiki koskaan, kiipeää vaan. Se kiipeää, kiipeää ja kiipeää. Mikään muu ei tunnu poika kiinnostavan. Ja kaiken se vetää alas. Niinkuin se olisi hänen tavoitteensa.

Lapset kehittyvät eri tahtiin. Mikään ei silti estä koettamasta. Olettaen, että lapsella on esim. muovinen muki, anna se lapselle käteen ja sano "Vie pöydälle". Helppoja ja lyhyitä komentoja, joissa vain yksi elementti, eli ei mitään "Ota vihreä muki laatikosta, vie se pöydälle ja laita omalle paikalle".

Itse sovellan omassa kasvatuksessa paljon sitä käytäntöä, että heittäydyn laiskaksi, osaamattomaksi tms. ja sitten lapsen täytyy tehdä. Eli ei mitään passausta asioissa, jotka lapsi voi jo oppia itsekin. Olen tavannut äitejä, joiden mielestä 4-vuotiaskaan ei ole tarpeeksi vanha laittamaan itse sukkia jalkaan!

Joo, lapsen itse tehdessä homma kestää hirvittävän kauan, saattaa tulla sotkua, saattaa joutua itse tekemään sen vielä uudestaan. Mutta se ei ole se pointti vaan se, että lapsi oppii ja kehittyy. Tänään olen laittanut 8-vuotiaalle tehtäväksi käydä vaihdattamassa paristot rannekelloonsa. Hän ei oikein tykkää ajatuksesta mennä julkisille paikoille hoitamaan asioita. Kellokauppa on ihan meidän talon vieressä, joten se matka ei ole se opittava asia, vaan se, miten saadaan oma tarve selitettyä ja hommat hoidettua. Tokihan minä olisin voinut sen vaihtaa vaikka kotona itsekin, mutta sitten lapsi ei oppisi tätäkään taitoa.
 
meillä alko tiukka kuri, ku poika oli 5.5kk ja lähti konttaa. mitään tavaroita ei olla nostettu ylös. oppi ettei tavarat ole hänen ja niihin ei kosketa. 1.5veenä alettiin laittaa nurkkaan, jos sanomiset ei menny perille ja tajusi kyllä asian. nykyisin tarvii sanoo enää, et joko tottelet tai sit nurkkaan, ni asiat hoituu ja nyt pojalla ikää 2v 9kk.
 
Ja meilläkin tuo oli vielä 1,5v aivan armoton apina joka vaan tuntui riehuvan. Parissa kk se on alkanu rauhottua ja osallistua kotihommmiin, ennen ei sitä kiinnostanu ollenkaan. Nyt auttaa tiskikoneen kanssa, pyykeissä, vie roskia roskiin yms sopivaa. Jokupäivä auttoi isiä lattian luuttuamisessa. Imuria se ei halua käyttää. Vielä 1,5v neuvolassa se meni ympäri huonetta ja kiipeili kaikkialle mihin suinkin pääsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Täydellinen Nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Ei välttämättä ymmärrä syy-seuraussuhteita, mutta kieltää voi silti. Tai itse asiassa kieltoa paremmin usein toimii kehotus siitä toivotusta toiminnasta. Vrt. älä juokse/kävele.

En tiedä, onko jäähypenkistä teille apua, uskoisin ettei ehkä ole. Veisin lasta ulos niin paljon kuin vain mahdollista, riehukoot itsensä väsyksiin siellä. Kotona sitten tarkat rajat siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Koirakoulua, ikään kuin. Oltava johdonmukainen aina joka tilanteessa, ettei tule takapakkia. Oltava sen verran mielekästä sallittua tekemistä, että jää ne kielletyt tekemättä.

Ota lapsi kuitenkin mukaan kodin töihin, että hän tuntee kuuluvansa teidän yhteisöönne. Ei siis mitään että "sinä leikit vain ja ainoastaan näillä viidellä omalla lelullasi" vaan siivotessasi tarjoa pölyrätti lapsellekin ja yhdessä siivoatte, ruokaa laittaessa anna hänelle jokin rooli, josta hän voi suoriutua, vaikka oman mukin ja lautasen vieminen pöytään.

Onko teillä jotenkin fiksumpia nämä 1,5-vuotiaat :D Ei toi ymmärrä vielä yhtään mitään. Jotain kun antaa käteen paiskaa sen vaan heti. Millään leluilla ei leiki koskaan, kiipeää vaan. Se kiipeää, kiipeää ja kiipeää. Mikään muu ei tunnu poika kiinnostavan. Ja kaiken se vetää alas. Niinkuin se olisi hänen tavoitteensa.

Onko miten pitkään harrastanu tuota kiipeilyä? Meillä oli kans parin kk:n jakso tuota apinan leikkimistä, mut alkanu onneks jo vähän hellittää, kun on muutamaan otteeseen tippunu, kun ei oo kerenny väliin. Eiköhän se ohi, mene mut vaatii kyllä pitkää pinnaa :hug:

Meillä tuo kiipeäminen alkoi jo ennen kun oppi kävelemään. Joskus 8 kk iässä. Sillonkin oli jo ihan uskomaton "huimapää". En tiedä mikä ihme siinä viehättää poikaa, mutta mäkin olen odottanut sen olevan ohimenevä vaihe, mutta eipä siltä tunnu :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Joo, lapsen itse tehdessä homma kestää hirvittävän kauan, saattaa tulla sotkua, saattaa joutua itse tekemään sen vielä uudestaan. Mutta se ei ole se pointti vaan se, että lapsi oppii ja kehittyy. Tänään olen laittanut 8-vuotiaalle tehtäväksi käydä vaihdattamassa paristot rannekelloonsa. Hän ei oikein tykkää ajatuksesta mennä julkisille paikoille hoitamaan asioita. Kellokauppa on ihan meidän talon vieressä, joten se matka ei ole se opittava asia, vaan se, miten saadaan oma tarve selitettyä ja hommat hoidettua. Tokihan minä olisin voinut sen vaihtaa vaikka kotona itsekin, mutta sitten lapsi ei oppisi tätäkään taitoa.

Kyllä, aikaa menee :D mutta kuten äitini totesi: kun vähän aikaa jaksaa, niin sitten pääsee itse helpommalla. Sitä paitsi, mitä muuta tämmösellä kotiäidillä on kuin aikaa? Enkä ole edes niin kamalan nöpönuuka siitä, että miten joku homma menee, tekeekö lapsi sen "väärin" (ts. eri tavalla kuin itse tekisin) Pääasia on, että lapsesta on kivaa ja hällä on hyvä mieli. Joku siivouskin on sellanen, että annan lapsen imuroida, vaikka kaikki nurkat ei puhdistukaan. Imuroin sitten seuraavalla kerralla ite paremmin, muutama pölykoira ei ketään tapa.
 
Meilläkin on tuo kotitöihin mukaan ottaminen auttanut kotiajan rauhoittamisessa, tosin tyttö (nyt 2v) ei ole koskaan ollut kova kiipeilemään tai aukomaan kaappeja/laatikoita.Pahimpaan kiipeilyvimman auttoi se se annettin kiivetä ja annettiin tippua - ei kiivennyt enää kun satutti muutaman kerran.Kuulostaa julmalle mutta niinhän siinä väistämättä käy jos puolitoista vuotias kiipeää ja keikkuu pöydillä ja tuoleilla.
Riittävästi ulkoilua ja puuhaa kotona niin luvattomat asiat ehkä unohtuu.Toinen vaihtoehto on ehkä laittaa joka laatikkoon ja kaappiin lukot ja sulkea kiipeiltävät paikat täysin lapselta (normaali asumisen kannalta kyllä melko mahdoton tehtävä).
 
meillä poika kiipes jo ennen ku käveli...kuopus siis ja nyt ku täyttää parin vkon pääst 2v ni ei enää kauheesti kiipeile eikä paisko tavaroita...muutaman jäähyn saanu n.1v5kk ikäsenä ja niistä ilmeisesti oppi!esikoinen taas tekee kaikkea pahuutta koko ajan ja täyttää sentäs loppuvuodest 5v...se ei vaan usko!
 

Yhteistyössä