Nyt apua ja mielipiteitä kaivataan!!

[mammaksi11]

Onko mulla oikeus teidän mielestä loukkaantua mun parhaalle ystävälle: elikkas, sain muutama kuukausi sitten tietää että odotan esikoistamme, yritystä takana yli puolivuotta eli pikkuinen on enemmän kuin odotettu tapaus. Noh, aluksi ystäväni oli aivan innoissaan tulevasta perheen lisäyksestämme, ja olin iloinen että minulla on niin hyvä ystävä joka varmasti tukee minua koko raskauden ajan, enkä varmasti jää yksin ajatuksineni. Tokihan minulla on mieheni jolle puhua mutta ei se parasta ystävää korvaa.

Toisin kävi, jo heti seuraavalla viikolla yhteyden pito väheni, kun puhuin hänelle mitään vauvasta hän hiljeni täysin eikä kommentoinut mihinkään. Alkuraskaudessa kun olisin tarvinnut sitä tukea. Kertaakaan hän ei ole kysynyt vointiani, eikä mitä minulle / meille kuuluu. Soittelee mulle kännissä, kuinka on niiiiiin kivaa. ja seuraavana päivänä soittaa ja raportoi kännistään! ja joikainen ilta on ollut aivan mahtava, elämänsä mukavin ilta? ja minua ei ihan oikeesti kiinnosta. moneen kuukauteen emme ole viettäneet vkloppua yhdessä, ja hän aina muistaa kertoa kuinka ensi vkloppuna nämä ja nämä kaverit tulee grillailee ymym. onko minulta grillaus kielletty? mulla on hermot ihan rikki tän takii, miten hylätään paras ystävä joka on raskaana? en olis ikinä tätä uskonut. ainut miten hän vauva asiaa on kommentoinut, pariviikkoa sitten muistutti kuinka hänestä sitten tulee kummi?? meinasin siinä jo sanoa että joo ei todellakaan tule, olin kuitenkin hiljaa.

Mä en tarvitse ystävää joka hylkää noin. Ja siis ollaan oltu "bestiksii" jo monta monta vuotta, eikä olla enää mitää teinejä vaan ihan aikuisia ihmisiä. sori, mutta pakko oli tilittää tänne. onko muilla vastaavia kokemuksia??

 

[Peppari]

Mitä ihmeen tukea sä tarvitset sun raskauteen? :O
Jos sua ei kiinnosta kaverin jutut niin miksi häntä tulisi kiinnostaa sinun jutut?

 

["..."]

Teillä vaan on eri elämäntilanne ja eri kiinnostuksenkohteet. Miksi ne edes pitäisi olla samat? Jos sinusta tuntuu, että pitäisi, niin hae samoista asioista kiinnostunutta seuraa. En nyt kuitenkaan voisi suuttua kenellekään siitä, ettei minun ajatukseni tai elämäntilanteeni kiinnosta häntä noin älyttömässä määrin. Eihänkään sille mitään voi. Minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta tilanteelta.

 

[mammaksi11]

niinpä niin.. kyl mä kuuntelen niit känni illan tarinoita, enkä mä ystävälleni sitä näytä että mua ei kiinnosta. ja alkuraskaus ei ollu mitenkään helppo, ja siellä oli asíoita joissa olisin tukea kaivannut!!

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Ei kai loukkaantumiseen mitään oikeutta tarvita? Joskus sitä vetää koko palkokasviviljelmän nasaaliinsa, ilman oikeuksia, kun vaan tuntui siltä...

 

[Aamuäree]

Jos ei ole itse raskaana ollut niin usein ei 'tajua' kysellä niin paljon ja niitä asioita joita raskaanaoleva haluaisi häneltä kysyttävän.

Ootte ns eri aaltopituuksilla.

Saa loukkaantua, mutta mielestäni on turha tehdä asiasta mitään elämää suurempaa silti.
Voit olla ihan hyvin myös vastaamatta puhelimeen silloin kun osaat olettaa että on kännipuhelu tulossa ja kun soittaa seuraavana päivänä voit kyllä kertoa että nyt ei jaksais, tai alkaa pajattaa raskausjuttuja tai jotain muuta juttua siihen päälle

Ja kummiksihan te saatte pyytää ihan sen kenet haluatte vaikka kaveri sitä kuinka odottais ja olettais.

 

[mammaksi11]

ilmeisesti te sitten olette pitäneet raskautenne vain omana tietonanne, ettekä puhuneet kellekään lapsettomalle asioista.ettekä ole olettaneet että teidän lapseton PARAS ystävä keskustelisi vauva juttuja... niin, minustahan tulee äiti, mihinpä niitä ystäviä enää tarvitsee..ei juma!

 

["minä"]

Voi luoja sentään. Noh, ensinnäkin, puolivuotta jos yrittää lasta, se Ei Tosiaankaan ole pitkä aika, toiseksi, oletko miettinyt vaikka sitä vaihtoehtoa että kaverisi olisi toivonut jo lasta kauan? Tai hän ei ole samassa elämäntilanteessa kanssasi. Häntä ei kiinnosta vielä perheen perustaminen ja raskausvaivoistasi puhuminen! Olet lapsellinen.

 

["hei"]

ilmeisesti te sitten olette pitäneet raskautenne vain omana tietonanne, ettekä puhuneet kellekään lapsettomalle asioista.ettekä ole olettaneet että teidän lapseton PARAS ystävä keskustelisi vauva juttuja... niin, minustahan tulee äiti, mihinpä niitä ystäviä enää tarvitsee..ei juma!

Sinuthan haukuttiin täällä heti pystyyn Mutta minä ymmärrän mitä tarkoitat.. Itselle meinaan kävi juuri noin. Tosin yritystä oli yli vuosi ja siihen yksi keskenmeno,mutta kun lopulta aloin odottaa pientämme niin ystävä vähän niinkuin katosi. Loppuraskauden aikana en kuullut pihaustakaan. Ja olin kuitenkin itse soitellut ja kysellyt hänen kuulumisia. Raskauden jälkeen hän sitten tunnusti että oli ollut kovin kateellinen kun minä sain perheen ja hänkin haluaisi.Joten koita kuitenkin pitää itse yhteyttä,sillä en usko että kaverisi tahallaan tuota tekee. Mutta olihan se ikävää kun olisi halunnut jutella kaikista tunteista mitä raskaus herätti,ja ei voinut Aina kun on pakko ajatella näitä lapsettomia

 

[Aamuäree]

ilmeisesti te sitten olette pitäneet raskautenne vain omana tietonanne, ettekä puhuneet kellekään lapsettomalle asioista.ettekä ole olettaneet että teidän lapseton PARAS ystävä keskustelisi vauva juttuja... niin, minustahan tulee äiti, mihinpä niitä ystäviä enää tarvitsee..ei juma!

No ei nyt tuota asennetta kannata ottaa hyvä ihminen.....

Kyllä mun paras ystävä sai ensimmäisten joukossa kuulla raskaudestani, mutta en olettanut että häntä kovasti olisi kiinnostanut ihan kaikesta kuulla. Pari tahatonta kömmähdyskommenttia häneltä kuulleena selvensi kyllä sen Ei tarkoittanut pahaa ja hyviä ystäviä ollaan silti edelleen.
En minäkään mitään kännäysjuttuja piittaa kuunnella (vieläkään).

Mutta en ihan oikeasti olettanut, että paras ystäväni olisi kauhean kiinnostunut kaikesta raskaudessani, koska hänellä ei lapsia ole. Eivätkä nekään ystävä joilla lapsia on.
Tai sitten minä olen outo, mutta mä karttelin paria yhtä aikaa odottavaa naista, jotka jauhoivat vain raskaudestaan ja viikoistaan (joita minä en edes muistanut, piti aina luntata )

Enkä tarkoita loukata tai mollata, yritän vain jotenkin muotoilla, että vaikka nyt olet loukkaantunut, niin ystäväsi ei varmasti ihan oikeasti tiedä kuinka paljon ja mitä kysellä ja mitä hän sitten kysyy aidosti, mitä vain velvollisuudesta ja kohteliaisuudesta.

 

[mammaksi11]

en ole sanonut että puolivuotta olisi kauan, tarkoitukseni oli ilmaista että ei ole mikään yllätys raskaus vaan toivottu tapaus josta ystäväni oli hyvin tietoinen. ja minä EN puhu raskausvaivoista, olen kertonut koska on LA, koska on eka neuvola, ekaultra, ja ohimennen maininnut että se jänskättää. näihin en saa edes vastausta okei! eli minä en puhu raskaudestani. alussa olisin kaivannut tukea, ihan niinkuin kuka tahansa ihminen joka olisi saanut huonoja uutisia. jokakerta kun puhumme olen normaali iloinen itseni, kysyn hänen kuulumisia ja kahvi seuraa. mutta ehkä hän on tosiaan niin eri elämäntilanteessa että välit voi pistää poikki.

 

[Aamuäree]

Mutta jos kyse onkin siitä että itsekin ohimennen vain mainitset jotain, hän voi ajatella ettet itsekään piittaa puhua?

 

["vieras"]

Aika tuttua, mutta koita nyt pahasti olla loukkaantumatta, syynä käytökseen voi olla kateus, "luopuminen ystävästä" (usko pois ystävä voi ajatella, että sie et enää osaa puhua mistään vanhoista asioista niin kuin ennen) ehkä ystävä ei vain koe oloaan luontevaksi tällä hetkellä siun seurassa jne Itse jaksoin pitää sitkeästi yllä sidettä parhaaseen lapsuuden ystävään ja se kannatti koska sen jälkeen kun minäkin osasin puhua muustakin kuin vauvoista ystävyytemme sai uutta voimaa. Tosin nyt kun hän on saanut esikoisensa huomaan, että ensimmäisen vuoden ajan hän ei osannut puhua oikein muusta kuin raskaudesta ja vauvasta. Niin se vain hormonit sumentavat äiti-ihmisen pään ja sillä on oma tarkoituksensa <3

 

[sama..]

täällä hävisi myös aika monta kaveria ja ystävää odotusaikana. siinähän sen viimeistään näkee kuka on oikea ystävä ja kuka ei.

 

["turha"]

Turha kaveri on turha.