Nyt alko synnytys pelottaa :((

[IIIIKS]

Tänään tuli säännöllisiä harjoitus supistuksia n. 3 minuutin välein ehkä puolisen tuntia. Oli siis kivuttomia, vatsa vaan kiristy aivan jumalattomasti ja tuli äärettömän tuskainen/ tukala olo.. Tunsi oikeen sen kun alko pikkuhiljaa kiristyy ja kiristyy ja kiristyy ja hengittäminen meni raskaammaksi.. Sellasta ihan pientä kipua kiristyksen seassa oli mut tosi vähästä..
Alavatsa kiristy sillee ku joku kiristäis jollai kuminauhalla sitä kohtua ja sit se levii pikkuhiljaa koko vatsaan.. nää kesti jonkun 30-50 sekuntia aina kerrallaan ja sit alko tuo kiristys pikkuhiljaa hellittää.. viikkoja nyt 36+ ja ei oo tollasia tullut ennen.. Nytkin joutu jo keskittyy hengittämiseen noiden aikana et millanenkohan paniikki iskee kun tohon tuntemukseen tulee viel hirvittävä kipu lisäksi. nytkin oli sellasta pientä kipua ihan alamahalla mut se ei ollu se hirvein juttu vaa toi kiristys!!!!

Alko PIKKUSEN pelottaa ne oikeet supistukset :S Noikin jo säikäytti ja teki niin ilkeetä että miten kestän ne oikeet :S apua...

 

["eräs"]

Onko ensimmäinen synnytys?
Kestät kyllä Onnea matkaan!

 

[One large coffee to go]

Kyllä sä kestät ne oikeetkin supparit ja hei, saat siihen kipuun sitten helpotusta. Hyvin se menee, jännittäminen kuuluu asiaan

 

[UniQuePopPy]

luonto on ihmeellinen, mutta kyllä ne vaan kestää. Jos ihan normaalisti "oppikirjojen" mukaan etenee synnytys, niin ajattelet ja katsot samalla vaikka kelloa "yksi minuutti kipua ja Xminuuttia lepoa/kivutonta" tuo ajatus on auttanut minut kestämään ihan helpolla synnytykset. Hammastapurren olen viimeiset supistukset ajatellut tuota "vielä parisekunttia, niin sitten helpottaa!"

 

[äiti x2]

Kyllä, ne siitä voimistuvat paljonkin. mutta kyllä sinä ne kestät usko pois! Tsemppiä tulevaan synnytykseen.

Itse joudun vielä odottamaan 6kk että pääsen jälleen kokemaan nuo hienot tunteet <3 aika kultaa muistot

 

[ap..]

Joo on ensimmäinen alatie synnytys, esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla perätilantakia ja tällöin en ehtinyt tuntea oikeita supistuksia ollenkaan. Harjotus supistuksetkin oli sellasii jänniä, vatsa kovettu ja kihelmöi sillon jännästi ( siis oikeestaa se vatsanahka ), mut ei mulla noin terhakoita puristuksia ollu sillon..

 

[Kuukkeli, Kuukkeli]

Jokaisen lapsen (5) kohdalla olen kokenut suorastaan kauhua tuntiessani ne ekat supistukset. Se inhottava tieto, että nämä sattuvat, mutta kohta sattuu kovempaa - ja sitten vielä paljon kovempaa.

Mutta ap, mieti asioita kivun yli. Mieti, että se on vain tunne. Sietämätön tunne. Lauleskele ja ulise ja hoe jotain mantraa sitten kun alkaa tosissaan sattua. Saatat yhtäkkiä havahtua siihen, että vaikka kivut kovenevat, siedät ne paremmin, kun tiedät että mitä kipiempää tekee sitä lähempänä on vauvan syntymä.

Pelkäsin viidennen vauvan synnytystä enemmän kuin kertaakaan synnytyksiäni, mutta siitä tuli upea kokemus kipuineen kaikkineen.

 

[123333]

mulla oli myös nuo pitkät harkkasupparit ite synnytys suppareita pahempia ja kun ei niihin oikein saanut kivunlievitystä niin ärsytti esim koulussa olla ja itse synnytys menikin niin sumussa etä sekin vaikutti =) ja siitä tietää että se on kohta ohi =) harkat kun voi kestää viikkoja.. :S mutta kyllä kestät sen supistelun synnytksessä siinä on semmonen adrenaliinimeininki

 

[liu]

Ihan hyvin itse nuo supistukset kestin, mutta se ponnistusvaihe oli kyllä aika tuskalias... mutta nopeasti sekin on ohi ja unohtuu kun nyytti nostetaan rinnalle

 

[ap..]

Joo ponnistusvaihetta en ees haluu kuvitella :s varmasti jtn todella järkkyä...