nyt alko pelottaa, auttakee!!!

[apua kaipaava]

sain käynnistysajan maanantaiksi, viikolle 40+4

kaks ed. on menny kaks vko yli mut nyt en siihen suostunu. ensimmäinen jouduttii leikkaamaan kesken kaiken kiireellisesti, ku syd. äänet heikkeni, lopulta kuitenkin terve tyttö tuli.
toinen käynnistetty ( kuin siis myös ekakin ) mutta ponnistusvaiheen pitkittyessä vedetty imukupilla, tytöllä napanuora tiukasti pään ympärillä ja ei hengittäny itte, teholle hoitoon. lopulta taas kuitenkin kaikki hyvin
molemmissa muuten virhetarjonta päässä!!!

nyt sit sain sovittua, ettei sitä 2 vkoa pidetä yli, vaikka paikat onkin täysin epäkypsät, ainaki eile vielä... :\|

mut kyllä vähän suoraan sanottuna pelottaa koko tuleva synnytys :x :x et mitenköhän tällä kertaa???toivottavasti nyt älyävät tarkkailla tilannetta herkemmin, että osaavat ajoissa ottaa imukupin esille tms... enne ku on taas myöhästä... ponnistus ed. kesti 58min ja tyttö ei ollu liikkunu senttiäkään...

en siis halua kritisoida kätilöitä ja lääkäreitä mitenkään... mutta kyllä ihan oikeasti pelottaa :'( :'( :'(

tiedän kyllä, että jokainen synnytys on erilainen ja täähän voi tulla ihan iisistikkin, vaikka taas jälleen käynnistetääkin, mikä kokemusten perusteella ei kyl välttämättä siitä helppoa tee....

kaamean pitkä valitus taas mulla \|O \|O \|O sorry!!!
mut neuvoja tai kokemuksia kyl kaipaan.

 

[sai73 harmaana]

:hug: :hug: Muuten en osaa neuvoo,kuin että otat tuon puheeksi synnyttään mennessä.Ja toivottavasti synnytykses menee hyvin.

 

[superheppuli]

heippa! Sulla onkin jännät paikat ja olen ihan täpinöissä ku haluaisin itsekin synnyttämään.(en ole edes raskaana).

Mulla on kokemus käynnistyksestä joka tapahtui n.vuosi sitten. Kalvot puhkaistiin ja tunti siitä alkoi supistukset jotka voimistui melko nopealla tahdilla. Puolenpäivän aikaan menin suihkuun enkä meinannut päästä pois kun oli kivut niin suuret. Kömmin parisängynlaidalle ja pyysin kätilöltä epiduraalia ja kun hän tarkisti "paikat" huusin että nyt se tulee. Poika syntyi 20min. ponnistuksella mutta loppuvaihessa supistukset lakkas eikä mulla ollu enää voimia ponnistaa. Kätilö laittoi oksitosiinitipan ja poika tuli kahdella ponnistuksella. Kaikki hyvin mutta selvästi se käynnistäminen ns. häiritsi luontoa kun supistukset loppu.
Onneksi kätilöt osaa hommansa ja sekin on niille arkipäivää.

Toivotan sinulle tsemppiä ja kaikkea hyvää.

 

[minä]

Hyvin se menee usko pois! Kohta pieni nyytti sylissä tuhisee :heart:

 

[taustalla]

Ymmärrän sinua todella hyvin! Ota ihmeessä puheeksi heti sairaalaan mennessä.

Minulla oli eka synnytys samanlainen, eikä toisen kohdalla suostuttu enää edes ajattelemaan alatiesynnytystä. Suoraan sektioon siis. Sen takia olen nyt menossa jo neljänteen (ja luultavasti myös viimeiseen) sektioon.

Ja minä jännitän/pelkään suunniteltua sektiota ihan kamalasti vaikka tiedän ihan tarkalleen miten kaikki menee. B) Mielestäni olet onnekas kun saat kuitenkin mahdollisuuden kokeilla, jos vaikka tulisikin helpolla.

Minä kävin ekan synnytyksen jälkeen pelkopolilla ja lupauduin synnyttämään seuraavan alakautta, kun minulle luvattiin että ei yritetä turhan kauan vaan leikataan helposti jos ei suju hyvin. Lääkäri teki kuitenkin toisenlaisen ratkaisun...