Nyt äidit neuvoja kehiin, kiitos!

["Äiti myös"]

Nyt kaipaan pikaisia neuvoja toisilta äideiltä. Nimittäin taaperon (2-vuotiaan ja vanhemmankin lapsen) nukkumisesta. Meillä on reilu 2-vuotias tyttö ja nyt on nukkumisten kanssa aikamoista pelleilyä. Tai siis nukkumaanmenon. Itse olen viimeisilläni raskaana enkä jaksa mitään kommervenkkejä ja toivon että saatais joku hyvä konsti ennen kuin kakkonen syntyy. Menin tytön kanssa päikkäreille (hän omaan sänkyynsä ja minä patjalle hänen huoneensa lattialle). Itse olin ihan kamalan väsynyt ja nukahdin. Kuulin kuinka tyttö nousi ylös ja rupesi leikkimään. Annoin hänen leikkiä vajaan tunnin kunnes oli satuttaa itsensä. Havahduin ja pyysin tyttöä tyttöä vielä lepäilemään kymmeneksi minuutiksi (koska en jaksanut itse vielä nousta). Ja laitoin oikein herätyskellon soittamaan kymmenen minuutin kuluttua. No sepäs ei ollut kivaa tytön mielestä kun piti levätä, mutta oli tuossa vaiheessa jo selkeästi väsynyt. Heitti tyynynsäkin kahdesti lattialle ja rupesi vinkumaan sitä takaisin, sanoin ettei käy, itsepä on tyynynsä heittänyt pois. Ja tein selväksi että jos nousee kymmenen minuutin sisällä pois sängystä, aika alkaa alusta. En tiedä mikä olisi parempi ja helpompi tapa, ettei menisi näin säädöksi.

Päiväunien nukkumista en vaadi, mutta hetken pitäisi levätä. Nyt nukahti ihan liian myöhään ja on pakko herätellä tunnin päästä, jottei ilta mene liian pitkäksi.
Ongelmia on tullut myös iltaisin. Menee ihan reippaasti sänkyyn ja hyvällä tuulella. Tytöllä ei riitä kärsivällisyys koittaa unentuloa kovin pitkään, ehkä n. 10-15 min. ja sitten rupeaa pyytämään palveluita (vettä, pissattaa ym.) tai nousee ylös. Olemme siis mieheni kanssa jompi kumpi tytön huoneessa kunnes nukahtaa. Tahtoo itse että siellä on joku. Välillä pyytää myös että äiti tai isä poistuu huoneesta ja kun teemme niin, alkaa marina, huuto tai tyttö nousee ylös. Muihin palveluihin ei yleensä reagoida, joskus kun tarpeeksi kauan inttää saatan hermostua (hiljaa itsekseni) ja tarjota palveluja. Tiedän ettei niin kannattaisi tehdä, mutta jos toisella oikeasti onkin tarvetta käydä vessassa... No, kuitenkin. Miten pitää homma hanskassa, ettei se olisi jatkuvasti tälläista sirkusta?

 

["vierailija"]

pakko nostaa heti. mulla samankaltaisia ongelmia.

 

["vieras"]

[QUOTE="Äiti myös";26628779]Nyt kaipaan pikaisia neuvoja toisilta äideiltä. Nimittäin taaperon (2-vuotiaan ja vanhemmankin lapsen) nukkumisesta. Meillä on reilu 2-vuotias tyttö ja nyt on nukkumisten kanssa aikamoista pelleilyä. Tai siis nukkumaanmenon. Itse olen viimeisilläni raskaana enkä jaksa mitään kommervenkkejä ja toivon että saatais joku hyvä konsti ennen kuin kakkonen syntyy. Menin tytön kanssa päikkäreille (hän omaan sänkyynsä ja minä patjalle hänen huoneensa lattialle). Itse olin ihan kamalan väsynyt ja nukahdin. Kuulin kuinka tyttö nousi ylös ja rupesi leikkimään. Annoin hänen leikkiä vajaan tunnin kunnes oli satuttaa itsensä. Havahduin ja pyysin tyttöä tyttöä vielä lepäilemään kymmeneksi minuutiksi (koska en jaksanut itse vielä nousta). Ja laitoin oikein herätyskellon soittamaan kymmenen minuutin kuluttua. No sepäs ei ollut kivaa tytön mielestä kun piti levätä, mutta oli tuossa vaiheessa jo selkeästi väsynyt. Heitti tyynynsäkin kahdesti lattialle ja rupesi vinkumaan sitä takaisin, sanoin ettei käy, itsepä on tyynynsä heittänyt pois. Ja tein selväksi että jos nousee kymmenen minuutin sisällä pois sängystä, aika alkaa alusta. En tiedä mikä olisi parempi ja helpompi tapa, ettei menisi näin säädöksi.

Päiväunien nukkumista en vaadi, mutta hetken pitäisi levätä. Nyt nukahti ihan liian myöhään ja on pakko herätellä tunnin päästä, jottei ilta mene liian pitkäksi.
Ongelmia on tullut myös iltaisin. Menee ihan reippaasti sänkyyn ja hyvällä tuulella. Tytöllä ei riitä kärsivällisyys koittaa unentuloa kovin pitkään, ehkä n. 10-15 min. ja sitten rupeaa pyytämään palveluita (vettä, pissattaa ym.) tai nousee ylös. Olemme siis mieheni kanssa jompi kumpi tytön huoneessa kunnes nukahtaa. Tahtoo itse että siellä on joku. Välillä pyytää myös että äiti tai isä poistuu huoneesta ja kun teemme niin, alkaa marina, huuto tai tyttö nousee ylös. Muihin palveluihin ei yleensä reagoida, joskus kun tarpeeksi kauan inttää saatan hermostua (hiljaa itsekseni) ja tarjota palveluja. Tiedän ettei niin kannattaisi tehdä, mutta jos toisella oikeasti onkin tarvetta käydä vessassa... No, kuitenkin. Miten pitää homma hanskassa, ettei se olisi jatkuvasti tälläista sirkusta?[/QUOTE]

En kerro miten mutta se että haluat lapses nukkumaan voi olla miks ei nuku! Ota viereen ja satu kirja! jos ei nuku ei haittaa saatte levätä kumpikin! Pötköttelette! vaikka ei kuuntelis!

 

[kolmen kanssa]

Minä oon jättänyt päiväunet siinä kohtaa pois kun itse nukahtamiseen menee kauemmin aikaa kuin nukkumiseen. Eli jos tunnin saa painia ja sitten nukutaan 20min niin eipä kannata enää. Hetken siinä menee ennenkuin löytyy sitten se rytmi, aikamoista meininkiä on alkuunsa tuossa alkuillasta, mutta toisaalta eipä sitä yöunta ole sitten todellakaan tarvinnut odotella! Pistä lepohetkeksi vaikka yksi jakso Muumia tai mitä nyt tykkäiskin kattella siinä ja pötkötellä sohvalla.

 

["Äiti myös"]

Mutta välillä sekin on väärä ratkaisu, koska saattaa väsyttää sitten vaikka päivällispöydässä. Niin monesti kokeiltu.

 

[kolmen kanssa]

No ei sitten käy mikään.

 

[..]

Meillä reilu 2v nukkuu päikkärit enää noin joka toinen päivä. Vielä siinä 2v kohdalla saattoi sitten nukahtaa alkuillasta melkein vaikka ruokapöytään, mutta enää ei. Jaksaa kyllä valvoa iltaan, vaikka toki on vähän kiukkuinen sitten toisinaan.

Usein ensin luetaan kirja tai kaksi, sitten jätän tytön yksin sänkyyn ja peittelen. Jos kymmenen minuutin - vartin päästä vielä sieltä huutelee tai nousee ylös, niin sitten en jaksa yrittää nukkumaan. Kun toinen kuitenkin on sen hetken siellä sängyssä nukahtamista jo yrittänyt. Toisekseen seuraan hieman lapsen aktiivisuustasoa. Jos on kovin vilkas siinä yhden aikoihin, kun yleensä päikkäreille mennään, niin yritän vasta puolta tuntia myöhemmin.

 

["vieras"]

Muistan tuon vaiheen hyvin. Meillä lopulta nukuttiin päiväunet/levättiin vain joinakin päivinä, toisina ei ollenkaan. Olihan se sellaista, että välillä kostautui iltaisin, mutta meillä ei ole menty samaan huoneeseen nukuttelemaan, eikä tarjottu palveluja. Mies tiukasti sanoi, että nyt nukutaan, ja mä pysyin pois, koska mulle alkaa väninä helpommin. Aika pian jäikin sitten päivän lepohetki kokonaan pois, mutta myös iltaisin tuli uni paremmin.

 

[up]

up

 

[Kumikameli]

Mä otin pojan kainaloon päiväunille, luettiin kirjaa ja pötköteltiin, välillä nukahti välillä ei. Olin itse sillon myös raskaana ja minun oli pakko saada levätä päivällä. Välillä sitten kävi niin että minä nukahdin ja poika hiippaili olohuoneeseen leikkimään

 

["Äiti"]

Ei se uni tule päivällä jos aamulla nukutaan pitkään.

 

["hipsukka"]

No ei tuo kuulosta ees vaikeelta

Meillä on 4vuotias joka vetä äsirkusta iltaisin ja ihan oikeesti ei nuku ees päiväunia mutta saattaa silti jaksaa tunnin riehuu ja riekkuu. ja kunnolla.

 

[Silja.S]

Minulla oli esikoisen kanssa hirveät uniongelmat, kunnes uuden raskauden myötä päätin, että nyt sai riittää. En aijo valvoa kahden lapsen takia öitäni, yksi riittää. Kerron yhden keinon päästä tuosta piinasta eroon, se toimi minulla, mutta vaatii parin illan ajan (lapsesta riippuen voi vaatia enemmänkin) jaksamista. Kannattaa ottaa mies avuksi. Raskaana voi hermokin olla kireällä ja aivan ehdoton vaatimus tämän onnistumiseen on se, että PYSYT TÄYSIN TYYNENÄ JA MÄÄRÄTIETOISENA KOKO AJAN.

1. Älä pakota lasta nukkumaan päiväunia. Vaikka olisit itse kuinka väsynyt, älä edes ehdota lapselle päikkäreitä. Jos näyttää väsyneeltä, sano, että saa mennä itse omaan sänkyyn jos tuntuu, että väsyttää, mutta pakko ei ole. (psykologista sodankäyntiä)

2. Tee iltarutiinit selväksi. Kaikki ylimääräinen hössötys pois. Iltapala - hampaiden pesu - iltapissa - vesihörppy - iltasatu - peittely. Älä poikkea näistä millään tavalla. Pysy koko ajan rauhallisena, liiku rauhallisin liikkein, puhu rauhallisesti. Älä ota yhtään ylimääräista askelta. Pidä tilanne sellaisena, että lapsi ymmärtää tilanteen stressittömyyden. VARMISTA, että lapsi on saanut vetensä, ettei voi olla jano. Varmista, että pissa on tullut, ettei voi enää pissattaa.

3. Kun lapsi on peitelty sänkyyn ja hyvät yöt toivotettu, poistu huoneesta. Jos kinuaa vettä tms. älä vastaa, älä mene huoneeseen. Jos pillahtaa itkuun, anna itkeä. Älä mene huoneeseen. Jos kinisee peiton lipsahtaneen pois päältä, voit korjata asian kerran ILMAN PUHETTA, mutta toista kertaa sitä et tee. Peitelkööt itse itsensä, kun tahallaan poiskin potkii.

Jos nousee ylös, vie takaisin sänkyyn ja sano, että nyt nukutaan, eikä sängystä nousta mihinkään. Tässä vaiheessa todennäköisesti kinuaa vessaan. Se on huijausta, ei ole vessahätää. Jos rumba jatkuu kauan, vessahätä voi toki tulla, mutta ÄLKÄÄ SYTYTTÄKÖ VESSAAN VALOJA, äläkä puhu lapsen kanssa sanaakaan vessakäynnin aikana. Jos lapsi nousee toisen kerran, ÄLÄ SANO MITÄÄN, vie vaan takaisin sänkyyn. Lapsen kanssa ei puhuta enää.

4. JAKSAMISTA! Toimii vain, jos teet tismalleen samalla tavalla joka kerta. Ja miehesi on toimittava tismalleen samalla tavalla myös. Meillä meni muistaakseni pari iltaa ja sitten lapsi sisäisti idean ja nukkumaanmenoista tuli tosi helppoja.

Tsemppiä!

Lisäys: tälläkin palstalla on monenlaista koulukuntaa. Jotkut ovat vakuuttuneita siitä, että viereen ottaminen auttaa. Meillä ei nukuta vieressä kuin sairaana, enkä usko, että kannattaa tuossa tilanteessa muutenkaan opettaa lasta viereen, koska ahdasta ja rankkaa tulee, kun vauva syntyy. Ja kun vauva syntyy, on esikoiselle hirveä kolaus jos alkaa opettamaan vasta silloin, jälkijunassa, esikoista omaan sänkyyn ja vierottamaan tuosta nukkumaanmenorumbasta. Kyllä lapsen pitäisi oppia rauhallinen nukkumaanmeno jo ennen vauvan syntymää.