Nyt ahdistaa

[Tuivero-76]

Ensimmäinen synnytys oli pitkä, kiduttavan pitkä, henkilökunta epäammattimaista jne! Pitkään sain kylmiä väreitä kun mietinkin ensimmäistä synnytystäni. Ihan hirveä!

Kuukauden päästä toisen lapsen laskettuaika ja alkaa menneet hiipiä ikävästi mieleen ja paniikki iskee, en halua sinne! Miten ihmeessä saan kelkan käännettyä ja ajatukset positiivisiksi synnytyksen suhteen!?

Toivon niin, että toinen synnytys olisi nopeampi ja saisin kivunlievitystä silloin kun siihen on tarve. Ilman "tahallista" pitkitystä! Tästä olen synnytyssairaalalle toiveen kirjoittanutkin, mutta en tiedä miten näitä toiveita kuunnellaan.

Auttakaa! Pelko perseessä!

Kertokaa vaikka omia kokemuksia, onko toinen synnytys ollut helpompi/nopeampi kuin ensimmäinen. Synnytysten välissä 4,5 vuotta.

 

[zeni]

heips.. mulla on kolme poikaa (9v. 5v. ja 2kk) ensimmäinen synnytys kesti n.9h, toinen 6h ja tää viimeinen 1h 40min joista sairaalassa kerkesin olla 40min.. kahdessa ekassa synnytyksessä sain epiduralin mut viimeisessä en kerennyt saada minkäänlaista puudutusta, ilokaasulla mentiin. ponnistusvaihe kestikin sitten vain 6 min ehkä juuri siksi kun en saanut puudutusta niin tunsin ponnistustarpeen paljon paremmin, kroppa ikään kuin ponnisti itsestään. en myöskään revennyt yhtään, ilman tikkejä selvittiin tästä reissusta. minäkin aluks pelkäsin tätä viimeistä synnytystä vaikka aikaisemmat ei mitään kauheen vaikeita ollut, tosin toisessa repesin aika pahasti. nyt sain jotenkin käännettyä ajatusmaailmani siihen palkintoon mikä synnytyksestä seuraa, että tämä on vaan loppurutistus pitkälle odotukselle ja ajattelin supistuksista ettei yksikään tule enää takaisin, joka kerta on yksi vähemmän. samoiten mietin ennen synnytystä että olisin mahdollisimman paljon pystyssä, kotona lapsenvahtia odotellessa olin pystyssä ja kävelin ympäri kämppää, kävelin itse sairaalan ovelta saliin ja salissakin seisoin tai istuin ennemmin ku makasin. sehän luonnollisesti jo maan vetovoima auttaa lasta ulos ja sanoin vielä miehellekin että jos iskee epätoivo, että mä en jaksa niin muistuttaa juuri näistä positiivisista asioista mitä synnytyksessä on.

positiivista ajattelua vain peliin vaikka kuinka pelottaisi