Sori sinkut, jos sohaisen jotain kipeätä kohtaa teillä.
Mut ihmettelen sitä, miten monet pysyy nykyisin seuranhaussa järjissään.
Ensinnäkin mun Tinder-profiili näyttäisi ihan porsaalta ja äijät swaippaisi mun ohi heti. Olen livenä (takuulla!) paremman näköinen kuin kuvissa, tai sit mun pitäis käyttää Tinder-kuvassa jotain yösumu-nimistä filtteriä.
No entäs treffit. Äijällä ois kierroksessa 10 muutakin muijaa jonossa deiteille ja vertailisi mua mielessään. Sit se ghostaisi mut oudosti eli häipyis johonki huitsiin kaikessa hiljaisuudessa.
Ai niin, instatili pitäs olla täynnä "live, love laughia tai "nöyrän kiitollinen tämänkin vihreä tee -bowlin äärellä".
Entäs seksi. Voi pupun pallit sentään. Äijä miettis olenko yhtä tiukka kuin se eilinen fitness-pimu Jannica-Vanessa ja sit ainoana ilonaan vonkais lopuks kakkosta ja kolmosta, kun oisin sille kuitenki täys pettymys.
No miks mä näitä mietin kun mulla on mies ja ihana sellainen (ja uskovien seuranhaku on rauhallisempaa). Mietin vaan joskus, että jonain päivänä tuo saa jonku sydärin kuitenki ja jään leskeksi. Tuo ei oo enää nuori.
Mutta toisaalta en heti varmasti ketään haluiskaan hänen jälkeensä vaan olisin yksin.
Eli tarkoitus ei ole rivien välistä kehuskella siviilisäädylläni vaan herättää keskustelua...
Mut se on lohdullista, että olisin täs vuosi-pari sitten saanut ainaki 1-2 tuttua äijää jos olisin halunnu.
Silloin kun toisen tuntee jo valmiiksi, niin kilpailutusajatus ja ulkoiset kriteerit ilmeisesti häviää äijien mielestä.
