nykyään tilanne on se että tunnen suurimman osan ajasta kielteisiä tunteita yhtä lasta kohtaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja no name
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

no name

Vieras
ihan oikeesti hän on ollut aina todella hankala,aina,heti ekasta tunnista lähtien kun syntyi. nykyään on jo koululainen. ja kaikesta siitä kasvattamisesta,kehumisesta,hyvin suuresta työstä mitä hänen eteen olen tehnyt on loppu tulos se että hän vaan uhmaa,uhmaa uhmaa uhmaa uhmaa.

kyllä ja uhmaa. joka aamu alkaa näin

ä:huomenta,nyt hammaspesulle
lapsi: ei reagoi

hetken päästä äiti: mene sinne hammaspesulle
lapsi;ei regointia.
äiti:NYT HAMMASPESULLE
lapsi:en mene.

äiti taluttaa vessaan-> siellä ei tapahdu mitään. paitsi kun äiti suuttuu, sittenkään homma ei tunnu etenevän.

ja sama homma joka asiassa ei vastaa, ja jos vasta vastaus on aina EN TEE;EN MEE;EN EN EN:

se on mennyt vapaaehtoisesti hammaspesulle ehkä 5kertaa elämässään.

kaikesta tästä ja paljon muustakin lapsen käytöksestä johtuen olen viime aikoina huomannu että suurimman osan ajasta ajattelen että kellään ei oo niin ärsyttävää lasta.

ja hei turha tulla syyttää että näistä mun tunteista johtuu lapsen käytös, kun se on nimenomaan toisinpäin. voin tuoda ton viikoksi sille joka ei usko, sen jälkeen uskoo epäilevinkin.
 
ihan oikeesti hän on ollut aina todella hankala,aina,heti ekasta tunnista lähtien kun syntyi. nykyään on jo koululainen. ja kaikesta siitä kasvattamisesta,kehumisesta,hyvin suuresta työstä mitä hänen eteen olen tehnyt on loppu tulos se että hän vaan uhmaa,uhmaa uhmaa uhmaa uhmaa.

kyllä ja uhmaa. joka aamu alkaa näin

ä:huomenta,nyt hammaspesulle
lapsi: ei reagoi

hetken päästä äiti: mene sinne hammaspesulle
lapsi;ei regointia.
äiti:NYT HAMMASPESULLE
lapsi:en mene.

äiti taluttaa vessaan-> siellä ei tapahdu mitään. paitsi kun äiti suuttuu, sittenkään homma ei tunnu etenevän.

ja sama homma joka asiassa ei vastaa, ja jos vasta vastaus on aina EN TEE;EN MEE;EN EN EN:

se on mennyt vapaaehtoisesti hammaspesulle ehkä 5kertaa elämässään.

kaikesta tästä ja paljon muustakin lapsen käytöksestä johtuen olen viime aikoina huomannu että suurimman osan ajasta ajattelen että kellään ei oo niin ärsyttävää lasta.

ja hei turha tulla syyttää että näistä mun tunteista johtuu lapsen käytös, kun se on nimenomaan toisinpäin. voin tuoda ton viikoksi sille joka ei usko, sen jälkeen uskoo epäilevinkin.

En voi muuta sanoa kuin että kannattaa vaihtaa tyyliä. Voiko tuon ikäiseen käyttää vielä jotain palkitsemista? Esim. 10 reipasta aamuhammaspesua, niin saa vaikka jonkin lelun tms. Ymmärrän, että ei tuomoista taistelua aina jaksa :(. Voimia.
 
Olet vaan niin energinen. tuli mieleen. Itse olen vähn laiska patistamaan. Niin lapset on huomanneet että pakko tehdä itse.
Jos mun lapset ei pesis, niin en edes muistais sanoa mitäään. Mutta kun hammaslääkärissä ovat käyneet niin siellä ne hoitajat on näyttäneet kuvia ja käskeneet pestä niin lapset haluaa itse hoitaa hampaansa niin ne pysyvät kauniina. Ja yleensä on kehuttu miten ei yhtään reikää hampaassa.
 
Sama juttu syömisen kanssa. siinä ne on tosi huonoja. Tuskin mitään syövät. Mutta en ole siitäkään stressannut. Jospa se ruoka alkaa maistua vasta sitten ku tulee murrosikä ja pituuskasvussa pyrähdys. Näin itselläni aikoinaan.
Jonkun mielestä varmaan hoidan tän äitiyden huonosti kun en tule kertomaan palstalle tuskaisena miten monta lusikallista ovat syöneet koko elämänsä ajan.
 
[QUOTE="leija";24067761]Olet vaan niin energinen. tuli mieleen. Itse olen vähn laiska patistamaan. Niin lapset on huomanneet että pakko tehdä itse.
Jos mun lapset ei pesis, niin en edes muistais sanoa mitäään. Mutta kun hammaslääkärissä ovat käyneet niin siellä ne hoitajat on näyttäneet kuvia ja käskeneet pestä niin lapset haluaa itse hoitaa hampaansa niin ne pysyvät kauniina. Ja yleensä on kehuttu miten ei yhtään reikää hampaassa.[/QUOTE]

mun äiti oli just tuollainen. ei hoitanut hommiaan ja pikku hiljaa meillä oli hampaat reikäset, läksyt aina tekemättä jne.. onhan se äidin tehtävä valvoa että asiat hoidetaan, ei ala-aste ikäinen voi kantaa vastuuta itsestään.
 
Vai ensi tunnista lähtien...mitähän tuo silloin teki, pyysi tissiä väärällä tavoin tai ei suostunut nukkumaan kyljellään? Eli on sitä äidin asennevammaakin mukana.

Jos kaikki takkuaa, niin olisiko neuvola/kouluterveydenhoitaja, jatkona perheneuvola mahdollisia apuja? Antavat sekä uusia toimintatapoja että tarvittaessa lähetteen tutkimukseen.
 
Miksi pakotat hammaspesulle? Pese vaan itse, kyllä lapsi jossain vaiheessa sitten matkii. Ei aamuinen hammaspesu niin tärkeä ole, tärkein on illalla. Mä en koskaan pessyt hampaita aamuisin lapsena eikä tullu reikiä.
 
[QUOTE="vieras";24067774]mun äiti oli just tuollainen. ei hoitanut hommiaan ja pikku hiljaa meillä oli hampaat reikäset, läksyt aina tekemättä jne.. onhan se äidin tehtävä valvoa että asiat hoidetaan, ei ala-aste ikäinen voi kantaa vastuuta itsestään.[/QUOTE]

Ai? Mun esikoisella on jo kaikki maitohampaat vaihtuneet, 2 lukuunottamatta ja reiätön suu.
ja noi on molemmat kiitettäviä koulussa. Ovat vaan ottaneet tavaksi, että on heidän duuni hoitaa koulu.
Mutta ehkä on sitten yhtäkkiä tiedossa alamäki.
Tosin minäkin hoidin koko lapsuuteni itse oman kouluni. Ja se keskiarvo nousi joka vuosi, kunnes peruskoulun päätin koulun parhalla arvosanalla.
Ei mun äidillä ois ollut aikaa näihin tarra-systeemeihiin ja muihin apinakasvatukseen.
 
[QUOTE="vieras";24067777]Vai ensi tunnista lähtien...mitähän tuo silloin teki, pyysi tissiä väärällä tavoin tai ei suostunut nukkumaan kyljellään? Eli on sitä äidin asennevammaakin mukana.

Jos kaikki takkuaa, niin olisiko neuvola/kouluterveydenhoitaja, jatkona perheneuvola mahdollisia apuja? Antavat sekä uusia toimintatapoja että tarvittaessa lähetteen tutkimukseen.[/QUOTE]

no on se vähän hankala ensi tunnista lähtien, kun minä en päässyt mihinkään moneen kuukauteen(siis tarkoitan vessaa,suihkua yms) katsos kun tämä vaan HUUSI JA HUUSI, roikkui tissillä,roikkui tissillä... nukkui 10-15min kerrallaan saattoi vastasyntyneenäkin valvoa 2.5tuntia yhtä mittaa yölläkin,ja tottakai se aika piti kantaa,muuten ois vaan huutanut!

yöllä ei nukkunut ikinä 2tuntia kauempaa yhtämittaa, mutta sattoi kyllä hyvinkin herätä 3kertaa tunnissa. eikä välttämättä yhtään pitkää pätkää.

selvensikö. usein vastasyntyneet vaan nukkuu ja syö. tää vaan söi ja söi ja huusi ja huusi. nukkui hetken sieltä täältä. ei viihtynyt ikinä yksin missään(enneku pääsi liikkeelle) sitten häntä ei voinut jättää yksin koska kiipeili niin päättömästi.

ei oo kuule asennevammasta kii se miten vastasyntynyt,vauva ja sittenmin taapero nukkui.
 
No jos vauva aikoinaan vain huusi, oli sillä varmasti joku vaiva...allergia, refluksi tms. Varmasti on ollut rankaa aikaa ja heijastuu teidän suhteeseen. Jatkuva väsymys tekee mielelle kummia, harmi että ette ole saaneet apua silloin. Nyt myöhemmmin tuo tilanne on varmaan "jäänyt päälle". Kyllä lapsi aistii sen, että ajattelet hänestä negatiivisesti, sehän välittyy kaikesta hänelle (eleet, äänen painot, sun hermojen pituus yms) Hakeudu ihmeessä nyt perheneuvolaan ja juttele siellä asiasta. Jotenkihan tuo kierre on katkaistava, että saatte positiivisen otteen elämään!
 
no on se vähän hankala ensi tunnista lähtien, kun minä en päässyt mihinkään moneen kuukauteen(siis tarkoitan vessaa,suihkua yms) katsos kun tämä vaan HUUSI JA HUUSI, roikkui tissillä,roikkui tissillä... nukkui 10-15min kerrallaan saattoi vastasyntyneenäkin valvoa 2.5tuntia yhtä mittaa yölläkin,ja tottakai se aika piti kantaa,muuten ois vaan huutanut!

yöllä ei nukkunut ikinä 2tuntia kauempaa yhtämittaa, mutta sattoi kyllä hyvinkin herätä 3kertaa tunnissa. eikä välttämättä yhtään pitkää pätkää.

selvensikö. usein vastasyntyneet vaan nukkuu ja syö. tää vaan söi ja söi ja huusi ja huusi. nukkui hetken sieltä täältä. ei viihtynyt ikinä yksin missään(enneku pääsi liikkeelle) sitten häntä ei voinut jättää yksin koska kiipeili niin päättömästi.

ei oo kuule asennevammasta kii se miten vastasyntynyt,vauva ja sittenmin taapero nukkui.

Asennevamma ehkä siinä suhtautumisessa, vauva ei tee sitä tahallaan, ei ollakseen hankala tai koska äitiä on kiva hypyttää. Itselläkin hyvin vaihtelevia olleet nämä yöt viimeiset 8 vuotta, mutta ONNEKSI osaan nukkua, kun vauva nukkuu ja mies on suuri apu. Yksi lapsistani on saanut diagnoosin, tosin se ei vaikuta hänen nukkumiseensa oli diagnoosia tai ei, mutta vahvistaa sen ettei hänkään tee asioita tahallaan vaan koska hän ei muuta voi.

Ja jos haluaa vain valittaa, niin käyhän sekin, mutta ehkä tuosta viestistä olisi ollut rakentavampaa poimia mukaan ehdotukset avun hakemisesta.
 
minulla oli taapero joka ei nukkunut juuri ollenkaan ja heräili ensimmäiset 2,5v ja sitten syntyi koliikkivauva kun taapero oli 1v5kk ja koliikkivauva huusi 19-05 joka ilta ja yö ja taapero heräsi 06-06.30 joka aamu. Nyt ovat 6v ja 5v ja vaikka ovatkin luonteeltaan melko vaativia niin todella rakkaita ovat. Alku meillä vaan oli melkoisen hankala, mutta ei se ole lasten vika. Nyt meillä on 2kk ikäinen vauva ja aivan erilainen kuin nämä 2 ekaa muksua :)
 
Ymmärrän täysin tilanteesi. Meillä esikoinen (kohta yläasteelainen) samanlainen, enkä vielä ole löytänyt "sopivaa" kasvatustapaa. Tällainen lapsi vie voimat koko muulta perheeltä...
 

Yhteistyössä