Nuoruuden pitkäaikaisesta suhteesta eroaminen?

[Fizzie]

Tai no ei nyt järin pitkäaikainen, nelisen vuotta. Mä en jaksa enää. Vaikka välitän ja rakastan, haluan kokea niin paljon muutakin. Luulin olevani tarpeeksi kokenut vakiintuakseni, mutta enpä todellakaan taida olla. Nyt joudun tietysti luopumaan vauvahaaveistani, mutta parempi varmasti niin.

Miehen perheestä on vaikea "erota", tiedän että saan vihat niskoilleni enkä voi olla enää yhteydessä heihin, vaikka ihania ihmisiä ovat. Tiedän, että mies jää roikkumaan minuun eikä erosta tule helppo. Sen vuoksi olen jäänyt, vaikka olen halunnut lähteä. En tiedä onko mulla voimia taistella itseni eroon miehestä.

Ahdistaa, kaipuu vapauteen ja uusiin kokemuksiin. Mies ei anna mulle tilaa ja "kyttää" mun tekemisiäni, hyvä ettei mulla ole kotiintuloaikoja. Tästä on todellakin puhuttu useaan otteeseen. On ollut taukoja ja "eroja", mutta mies sai mut puhuttua takaisin - niin oli helpompaa, kuin kestää jatkuvaa tekstari ja soittelu pommitusta, seuraamista, kontrollointia, huutoa ja itkua.

 

[Siiri]

Kylmästi vaan lähdet. Jos mahdollista vaihdat puhelinnumerosi salaiseksi. Eikä sinun tarvitse asiasta sen enempää keskustella, etsit asunnon ja yhtenä perjantaina muutat. Huomaat varmasti neuvoista että näin minä toimin... Koska tuskin olisin elävänä päässyt kämpästä muuten pois.

 

[Passepartout]

Jos ei enää tunne suhteelle olevan jatkoa ja mies tosiaan kontrolloi, niin lähde! Minä laitoin aikoinaan 5 v kestäneen suhteen poikki, enkä ole katunut.
Mies soitellut välillä perään, eikä ole ymmärtänyt että en halua olla enää tekemisissä, mutta nyt olen onnellinen! On mies ja 3.s tulossa...

 

[Fizzie]

Kylmästi vaan lähdet. Jos mahdollista vaihdat puhelinnumerosi salaiseksi. Eikä sinun tarvitse asiasta sen enempää keskustella, etsit asunnon ja yhtenä perjantaina muutat. Huomaat varmasti neuvoista että näin minä toimin... Koska tuskin olisin elävänä päässyt kämpästä muuten pois.

Tämä olisi sen takia helpointa, että muuten en pääsisi "helpolla" pois suhteesta, mies kun ei missään nimessä halua erota ja luopua minusta. Enkä jaksa sitä hässäkkää, mikä siitä erosta alkaisi. Viimeksikin pilasi minun orastavan tutustumisen erääseen toiseen mieheen keksimällä ties mitä juttuja. No, olemme silti tuon miehen kanssa yhä väleissä.

Mutta se taas on toinen juttu, että raaskinko tehdä noin. Kuitenkin rakastan miestä, tai en minä tiedä. Välitän kuitenkin paljon.

 

[ryppyotsa-rinsessa]

Jos mieli on tuo, niin kaikista fiksumpaa on lähteä nyt, kun sitten kun on ne vauvat jne. Sitten se on paljon vaikeampaa..Ja oon sitä mieltä, että kato nyt maailmaa...kun alat vanhempana kattomaan maailmaa monta kertaa eronneena, lapset jaloissa sitä paheksutaan jatkuvasti... tee se nyt ja saatat löytää jotain paaaaaljon parempaa..

 

[Tianna]

Saako kysyä, miksi eroat? Miehesi ylikontrolloimisen takiako? Minulla ei ole siis mitään vasta-argumenttia, eroaminen on mainio ratkaisu jos suhde ei (enää ) täytä vaatimuksia.

 

[Siiri]

Mutta se taas on toinen juttu, että raaskinko tehdä noin. Kuitenkin rakastan miestä, tai en minä tiedä. Välitän kuitenkin paljon.

Sitä minäkin epäilin että raaskinko/pystynkö jättämään mieheni noin kylmästi. Vietin useita unettomia öitä asiaa pohtiessa ja totesin että muuten en suhteesta pois pääse. Ja koska arkiset asiat kärsivät suhteesta ei vaihtoehtoa ollut.

 

[Fizzie]

Saako kysyä, miksi eroat? Miehesi ylikontrolloimisen takiako? Minulla ei ole siis mitään vasta-argumenttia, eroaminen on mainio ratkaisu jos suhde ei (enää) täytä vaatimuksia.

No muun muassa siksi, mutta se taitaa olla pohjimmiltaan aika pieni syy.
Siksi, etten enää koe oloani hyväksi. Mietin koko ajan sitä toista miestä, toisinaan näenkin häntä "salaa", vaikka pettänyt en ole. Mieheni ei vain ole sellainen, kuin käsitykseni unelmamiehestä on. Täydellisyyttä en mieheltä halua, vaan tiettyjä piirteitä. Tämä suhde on sinänsä turvallinen, että tiedän miehen rakastavan ja hyväksyvän minut tällaisena, mutta kaipaan jotain muuta.
Tietty intohimo puuttuu, mitään perhosia minulla ei ole miehen takia vatsassa lennellyt koskaan ja suhde liian "kaverillinen".

 

[Passepartout]

Mutta se taas on toinen juttu, että raaskinko tehdä noin. Kuitenkin rakastan miestä, tai en minä tiedä. Välitän kuitenkin paljon.

Voit silti ottaa oman kämpän ja muuttaa numeron salaiseksi jne... Kyllä se sitten aikanaan valkenee, kun saat rauhassa miettiä ja olla omillasi, haluatko nykyisen olevan osa elämääsi...
Ellei ole tyytyväinen, kannattaa tehdä asialle jotain, kuten joku jo sanoikin, mieluummin nyt kuin sit kun on lapsia...

 

[Fizzie]

Mutta se taas on toinen juttu, että raaskinko tehdä noin. Kuitenkin rakastan miestä, tai en minä tiedä. Välitän kuitenkin paljon.

Voit silti ottaa oman kämpän ja muuttaa numeron salaiseksi jne... Kyllä se sitten aikanaan valkenee, kun saat rauhassa miettiä ja olla omillasi, haluatko nykyisen olevan osa elämääsi...
Ellei ole tyytyväinen, kannattaa tehdä asialle jotain, kuten joku jo sanoikin, mieluummin nyt kuin sit kun on lapsia...

Olen muuttamassa toiselle paikkakunnalle (lähelle kyllä ) töiden perässä. Miehellä vakipaikka täällä. Olen ehdottanut, että asutaan jonkin aikaa erillään, jotta voin tehdä lopullisen päätöksen ihan rauhassa, koska en tosiaan jaksa mitään "eipäs-juupas-eipäs-juupas" -pelleilyä. Muutenkin ihan käytännön syistä ainakin toistaiseksi tuo erillään asuminen (vaikka jatkettaisiin seurustelua) olisi paras vaihtoehto, ettei miehen tarvis irtisanotua työstään jne. Mutta ei. Mies ruikuttaa, raivostuu, ei halua suostua tuollaiseen järjestelyyn, koska "sä jätät mut kuitenkin."

 

[Passepartout]

Miehelläsi taitaa olla todellinen itsetunto-ongelma... Mun mielestä toi on ideaaliratkaisu, siis että muutatte erillenne, eikä kummankaan tarvitse jättää työtänsä. Muistuta miehellesi, että mitä kovemmin hän pitää kiinni ja pyristelee vastaan, sitä kauemmaksi hän sinua ajaa. Näinhän se on.. Jos haluaa suhteenne jtkuvan, antaa sinulle nyt tilaa ja aikaa. Ja ellei suostu, laita ne välit kylmästi poikki!

 

[Tianna]

Saako kysyä, miksi eroat? Miehesi ylikontrolloimisen takiako? Minulla ei ole siis mitään vasta-argumenttia, eroaminen on mainio ratkaisu jos suhde ei (enää) täytä vaatimuksia.

No muun muassa siksi, mutta se taitaa olla pohjimmiltaan aika pieni syy.
Siksi, etten enää koe oloani hyväksi. Mietin koko ajan sitä toista miestä, toisinaan näenkin häntä "salaa", vaikka pettänyt en ole. Mieheni ei vain ole sellainen, kuin käsitykseni unelmamiehestä on. Täydellisyyttä en mieheltä halua, vaan tiettyjä piirteitä. Tämä suhde on sinänsä turvallinen, että tiedän miehen rakastavan ja hyväksyvän minut tällaisena, mutta kaipaan jotain muuta.
Tietty intohimo puuttuu, mitään perhosia minulla ei ole miehen takia vatsassa lennellyt koskaan ja suhde liian "kaverillinen".

Ymmärrän. Kuulostat niin realistiselta, että oletkin varmaan jo miettinyt, että sen unelmamiehenkään kanssa ei välttämättä parisuhteessa ole kauhean ihmeellistä, ja perhoset vatsassa on yleensä aina katoava luonnonvara. Tähänkin on hyvä varautua, ettei sitten suotta pety, jos ruoho ei olekaan niin hirveän paljon vihreämpää aidan toisella puolella. Turvallinen suhde, niin kuin sulla nyt on, on kuitenkin aika iso asia, eikä ihan helppo saavutus...

Mutta turhaa on uneksia sellaisesta, minkä voi saada omaksi. Varsinkin jos on varma siitä, mitä haluaa, ja tietää varmasti saavansa sen.

Miehestäsi eroaminen kuulostaa mutkikkaalta, mutta ei sen kanssa varmaan ole hirveän hauskaa parisuhteessakaan, jos se on erotessa tuollainen takertuja. Vai? Todella inhottavaa tuollainen "sä jätät mut kuitenkin" ruikutus. Mitäpä muuta siihen voi vastata, kuin että: "no niin todella jätänkin!" Eli jos miehestä tuntuu siltä, että hänellä ei ole mitään tarjottavaa parisuhteelle, niin voiko ollakaan?

 

[Fizzie]

Miehelläsi taitaa olla todellinen itsetunto-ongelma... Mun mielestä toi on ideaaliratkaisu, siis että muutatte erillenne, eikä kummankaan tarvitse jättää työtänsä. Muistuta miehellesi, että mitä kovemmin hän pitää kiinni ja pyristelee vastaan, sitä kauemmaksi hän sinua ajaa. Näinhän se on.. Jos haluaa suhteenne jtkuvan, antaa sinulle nyt tilaa ja aikaa. Ja ellei suostu, laita ne välit kylmästi poikki!

Olen monet kerrat asiasta sanonut, on keskusteltu, on tapeltu, olen yksin puhunut puhumistani. Mutta jotenkin hän ei halua hyväksyä sitä. :/

 

[Fizzie]

Saako kysyä, miksi eroat? Miehesi ylikontrolloimisen takiako? Minulla ei ole siis mitään vasta-argumenttia, eroaminen on mainio ratkaisu jos suhde ei (enää) täytä vaatimuksia.

No muun muassa siksi, mutta se taitaa olla pohjimmiltaan aika pieni syy.
Siksi, etten enää koe oloani hyväksi. Mietin koko ajan sitä toista miestä, toisinaan näenkin häntä "salaa", vaikka pettänyt en ole. Mieheni ei vain ole sellainen, kuin käsitykseni unelmamiehestä on. Täydellisyyttä en mieheltä halua, vaan tiettyjä piirteitä. Tämä suhde on sinänsä turvallinen, että tiedän miehen rakastavan ja hyväksyvän minut tällaisena, mutta kaipaan jotain muuta.
Tietty intohimo puuttuu, mitään perhosia minulla ei ole miehen takia vatsassa lennellyt koskaan ja suhde liian "kaverillinen".

Ymmärrän. Kuulostat niin realistiselta, että oletkin varmaan jo miettinyt, että sen unelmamiehenkään kanssa ei välttämättä parisuhteessa ole kauhean ihmeellistä, ja perhoset vatsassa on yleensä aina katoava luonnonvara. Tähänkin on hyvä varautua, ettei sitten suotta pety, jos ruoho ei olekaan niin hirveän paljon vihreämpää aidan toisella puolella. Turvallinen suhde, niin kuin sulla nyt on, on kuitenkin aika iso asia, eikä ihan helppo saavutus...

Mutta turhaa on uneksia sellaisesta, minkä voi saada omaksi. Varsinkin jos on varma siitä, mitä haluaa, ja tietää varmasti saavansa sen.

Miehestäsi eroaminen kuulostaa mutkikkaalta, mutta ei sen kanssa varmaan ole hirveän hauskaa parisuhteessakaan, jos se on erotessa tuollainen takertuja. Vai?

Joo, siis en todellakaan odota mitään ihmeellisyyksiä mahdolliselta uudelta mieheltäkään. Enkä kyllä ihan suinpäin syöksy uuteen suhteeseen, täytyy oppia ensin olemaan ihan yksikseenkin. Mutta esimerkiksi juuri tämä toinen mies, josta olen puhunut, on lähempänä sellaista ihmistyyppiä, jonka kanssa todella haluan olla. Hänellä on tiettyjä periaatteita, joita ihailen ja joiden mukaan itsekin yritän elää, hän osaa ottaa vastuun teoistaan, hän on itsevarma ym. mitä oma mieheni ei ole. Väkisinkin vertaan heitä ja mietin, millaista elämä tuon toisen kanssa olisi.

Ja totta kai jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa. Jotkuthan sanovatkin, että ei se mies vaihtamalla parane. Mutta nykyiseni kanssa elämä on ahdistavaa, tuntuu etten saa happea ja olen tyytymätön.

 

[Eiköhän]

se ero olisi tuossa tilanteessa oikea ratkaisu, jos sellaisia parisuhdetunteita ei ole. Kaverivälittäminen kun on ihan toinen juttu. Mä aloin seurustella 19-vuotiaana mieheni kanssa ja saman tyypin kanssa olen edelleen, nyt olen 30-vuotias. Ja kyllä mulla (ja miehelläkin) muljahtelee vatsassa vieläkin aina välillä, eli se kemia on tallella, vaikka yhteisiä vuosia on jo useita ja pieniä lapsiakin kolme.

 

[?!?]

Ja totta kai jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa. Jotkuthan sanovatkin, että ei se mies vaihtamalla parane. Mutta nykyiseni kanssa elämä on ahdistavaa, tuntuu etten saa happea ja olen tyytymätön.

Kyllä se mies voi vaihtamalla parantua... Itse paras esimerkki! Jos on tyytymätön, niin miksi kiusata itseään? Tämä on SINUN elämäsi! Tsemppiä!

 

[Fizzie]

Niin, mutta kun se eroaminen ja tutusta ja kuitenkin rakkaasta ihmisestä luopuminen ei ole mitenkään helppoa. :|

 

[Fizzie]

Mä olen säälittävä ja nostan tätä ketjua...

 

[Fizzie]

Niin ja tilanteen tekee vaikeaksi se, että meidän perheelle nykyiseni on hirveän läheinen ja tärkeä. Vaikka eihän ne tuon miehen kans seurustele, eikä perhe mulle miestä valitse, niin jotenkin... Inhottavaa, että pitääkin olla tällaisia tuntemuksia. |O

 

[Miss]

Hei, otatko yhteyttä minuun? Elämäni on juuri samallaista kun sinulla. käyn juuri vaikeeta eroa samantapaisen miehen kanssa. Ota ihmeessä yhteyttä kisumisu_99@hotmail.com

 

["vieras"]

Hei, otatko yhteyttä minuun? Elämäni on juuri samallaista kun sinulla. käyn juuri vaikeeta eroa samantapaisen miehen kanssa. Ota ihmeessä yhteyttä kisumisu_99@hotmail.com

tajuatko sä et tää ketju on vuodelta 2008 joten miksi nostaa näin vanhaa.