Nuoren koiran nivelvaivat (pitkähkö)

["jojo"]

Eläinlääkäriaika on jo tilattuna, ei huolta.

Mutta kyselisin silti olisiko jollakin kokemuksia koiran nivelvaivoista nuorella iällä? Kyseessä 3v airedalepoika, eli korkeahko, mutta ei kovin raskasrakenteinen koira. Pentuna kiinnitin huomiota siihen, että sen oli vaikea kulkea metsässä koheltamatta. Pistin asian nuoren iän ja pitkien honteloiden jalkojen piikkiin, eläin oli kuin vastasyntynyt hirvenvasa ja alvariinsa turvallaan jos se poikkesi polulta maastoon. Iän myötä tilanne kyllä kohenikin, mutta edelleen koira on melkonen koheltaja. Pistän tällä hetkellä ehkä puolet siitä vöhelön luonteenlaadun piikkiin, mutta en kaikkea.

Noin vuoden iässä koiran kaikki jalat kipeytyivät ja eläinlääkäri diagnosoi panosteiitin, eli jalkojen pitkien putkiluiden luukalvot olivat tulehtuneet. (tyypillistä koirille, joiden jalat kasvavat nopeaan) Hoitona tulehduskipulääkkeet ja ehdoton lepo, vaivan piti olla ohitse noin 2 vuoden ikään mennessä. 1,5v rajapyykillä vaiva menikin ohitse, ja eläinlääkärin puheiden mukaan siitä ei jää mitään vaivaa koiralle.

Koheltaja kun on, koira on kahdesti nyrjäyttänyt tassunsa rannenivelen juostessaan (noin vuosi sitten) ja arvelin, että satunnainen arastaminen ja jäykkyys levolta noustessa saattaisi olla sen jälkivaivaa. Nuokin oireet menivät ohitse levolla.

Nyt on ollut pitkään kaikki ok, mutta olen huomaavinani jälleen pientä jäykkyyttä jaloissa, vaikka kukaan muu ei sitä muka huomaa. Eläin ei siis onnu, mutta minusta sen ranteiden ojennus laukatessa yms. ei ole ihan samannäköistä kuin ennen. Eilen sitten koira rupesi kiljumaan kesken ulkoilun ja varoi hetken toista etujalkaansa, sitä, jossa olen useammin ollut havaitsevinani jotakin pientä kummaa. En löytänyt tassuista haavoja, tikkuja tms, ja uskon, että vika on ranteessa. Epäilen nyt, että noiden muiden vaivojen takana on koko ajan lymynnyt joku muu ongelma, joka on jäänyt huomaamatta, kun oireet ovat menneet milloin minkäkin diagnoosin piikkiin.

Onko kellään kokemusta nivelvaivoista nuorella koiralla, mitä seurasi? Kipulääkkeet, lopetuspäätös, leikkaus..?

 

[kevätpäivänen]

Meidän labradorinnoutajalla todettiin nivelrikkoa jo puolivuotiaana. Elinikäinen lääkitys koiralla on ja alkuun oli myös kipulääkitys. Kun lääkkeet oli kohdallaan ei vuosiin huomannut koko vaivan olemassaoloa. Nyt kun ikää on jo tullut 8v. oireilee nivelet taas. Yli 45min lenkin jälkeen alkaa ontumaan ja aristamaan tassuja. Yhtäjaksoinen rasitus on pahin. Useat pienet lenkit päivässä ei tunnu vaikuttavan niin pahasti.

 

[PisaraSadetta]

Meidän 3-vuotiaalla paimensukuisella koirallamme (säkä n.45cm ja paino 15kg) on lonkkavika ja nivelrikko vasemmassa lonkkanivelessä. Koira kuvattiin ensimmäistä kertaa tammikuussa 2010 ja saimme kennelliitosta tuomion D/D. Lokakuussa koira sai kipukohtauksen. Aivojen magneettikuvien yhteydessä pyysimme ottamaan kuvat myös lonkista, jolloin vasemman lonkan nivelrikko löydettiin. Lähetin uusimmat lonkkakuvat sähköpostiste Helsingin yliopistollisen pieneläinsairaalan ortopedille ja marraskuussa 2010 matkustimme sinne Kasperin kanssa tarkempiin tutkimuksiin. Aloitimme jatkuvan lääkityksen krooniseen kipuun, tulehduskipulääkkeet ja nivelen rakennusaineen antamisen. Kas syö lisäksi nivelvaivaisten koirien nappuloita (Royal Caninin Mobilitya) ja fysioterapeutti käy meillä säännöllisesti 3-4vkon välein, tarvittaessa useammin. Kävimme vastoittain jälleen päivittämässä tilannetta lonkkakuvissa, ja vasen lonkka on mennyt hivenen huonompaan (ei niin paha kuin luulimme) ja oikea puoli on kestänyt erinomaisen hyvin painonsiirron terveemmälle puolelle. Eläinlääkäri sanoi, että näkee paljon pahempaa aktiivisessa metsästyskäytössä olevilla koirilla ja rajakoirilla.

Viimeisen vuoden aikana pahimmillaan Kasperi ei kärsinyt tehdä kuin 30min lenkkejä menemättä loppupäiväksi portaiden alle murisemaan meille tai muille koirillemme. Se ei enää leikkinyt tai tullut yläkertaan oleilemaan, ei syönyt kunnolla/ murisi ruokakupillaan. Näin jotain mainitakseni.. Siitä tuli epävarma rähisijä tyttöjen kanssa, meidän kanssamme ja eritoten vieraiden kanssa. Purrut/ näpsinyt se ei ole ja murinankin se lopettaa huomatessaan ettei se saavuta sillä mitään = me emme väistä tai mene pois. Hyvinä, kivuttomina päivinä se on kuin toinen koira eikä murinasta tm. ole tietoakaan. Kas on luotettava ja varma koira, joka tottelee omasta halustaan. Silloinkin kun se murisee ja kyyristelee korvat linkussa niskaa pitkin. Sen voi pitää vapaana missä tahansa ja se pysyy käskystä saappaan varressa tulipa vastaan mitä tahansa. Kas on hieno koira, parempikin. Se on äärimmäisen hyvä ystävä. Nyt olemme kuluneen vuoden aikana oppineet lukemaan sitä ja pitämään sen paremmassa kunnossa (ulkoilujen määrä ja laatu oikeaksi, turha riehuminen pois, levon tärkeys) ja se on taas oma ihana itsensä. Mörökölli puskee pintaan vain aniharvoin ja silloin kun se tulee, olemme osanneet odottaakin sitä.

Meillä vaihtoehtoina on ollut alusta saakka joko leikkaus tai lopetus. Olemme yrittäneet miettiä asiaa eritoten koiran kannalta ja konsultoineet paljon ystäviä, eläinlääkäreitä ja saman kokeneita asiasta. Onko oikein pitää koiraa hengissä jos sillä on kipuja? Viimeisimmät kuvaukset antoivat toivoa sen suhteen, että selviäisimme pelkästään vasemman lonkan leikkauksella. Jos hyvin käy, kipu jäisi leikkauspöydälle ja Kas voisi elää täyspainoista elämää huolimatta siitä, ettei sen liikerata olisikaan enää samanlainen (portaat, hypyt, jne. saattavat vaikeutua). Niin kauan kun leikkauksella on mahdollista saavuttaa parempi elämä pikkumiehelle, olemme sen kannalla. Mutta jos se alkaa hajota osa osalta ja tiedossa olisi leikkaus ja kuntoutus yksi toisensa perään, on sen armollisempaa päästä pois. Raskaita ajatuksia, mutta niihinkin on varauduttava. En tiedä olisiko näiden ratkaisujen teko vanhemman koiran kanssa yhtään helpompaa?

Nyt Kas on ollut täysin kivuton taas pidemmän ajanjakson ja kesää kohden voimme fyssarin opastuksella lähteä rakentamaan sille takapään lihaksistoa takaisin. Oikeanlaista, tasapainoista liikuntaa ja uintia(!) tulee myös mukaan kuvioihin enemmän kuin esim. alkuvuodesta olisimme uskaltaneet toivoa. Katsotaan mitä tuleman pitää ja toivotaan parasta.

Tsemppiä teille tutkimuksiin! Käythän kertomassa, mitä eläinlääkärikäynniltä selvisi? Voimia. :hug:

 

[ap.]

Kiitos vastauksista.

Mun lapsuudenkodissa oli labbis, jolle tuli iän myötä nivelrikko, muistan että sekin oli lääkityksellä. Muistikuvat ovat hatarat, kun itse olin vielä alakouluikäinen. Sen kanssa saattaisi ehkä tullakin toimeen, mutta olen tosiaan mieltänyt sen vanhojen koirien vaivaksi.

Lonkkaviat yms. ovat mulle ihan tuntematonta aluetta, tosin etujalkojen kyseessä ollen vika tietysti on joko kyynärnivelissä tai ranteissa, ellei jotain pientä ole vialla tassun luustossa. En tiedä, olisiko hyvä vai paha, jos kyse sattuisi olemaan vain venyneestä nivelsiteestä.

Joka tapauksessa nuori ikä on hankala asia, koira on elämäntaipaleensa alkupäässä. Ja vaikka tämän saisi kivuttomaksi lääkkeillä ja liikunnan rajoittamisella, liekö sekään koiralle kyllin hyvä ratkaisu? Tämän lempipuuhaa kun olisi kunnon irrottelu monta kertaa päivässä, vaikka pallon perässä ja ellei kukaan sitä sille heitä, se ajaa takaa vaikka linnun varjoa tai perhosta. Tähänastiset pakkolevot ovat olleet sille kovaa aikaa, mutta ne olivat lyhytaikaisia.

Toivon, toivon ja toivon, että tämä olisi jotain helppoa, tai sitten että ell toteaisi pelin selväksi kertalaakista. Kurjaa, jos joutuu joka päivä punnitsemaan, onko elämä hyvää vai ei.

 

[The brightest crayon]

Saitkin jo tosi hyviä vastauksia Meillä on yksi C-lonkkainen setteri, joka toisinaan on oireillut. Pahinta oli kiihkeän kasvun kautena, jolloinka ilmeni selvää jäykkyyttä lenkki + lepo -kombinaation jälkeen koiran noustessa ylös. Sittemmin tuollainen on helpottanut, muttei koira aina liiku ihan puhtaasti.

Lääkäriin olettekin jo menossa, sen lisäksi kehoittaisin kyselemään tilanteeseen sopivasta liikunnasta eläinlääkärin lisäksi vaikkapa fyssarilta, myös koirahierojat tietävät aiheesta paljon. Oikeanlainen liikunta on tärkeää. Itse olen sitä mieltä, että koira menee noilla jaloillansa sen mitä menee, minä en lähde sen menemistä rajoittamaan - senkin suurin huvi kun on vapaana metsässä juokseminen. Meno on yleensä aivan tolkutonta, heikompia hirvittää se vauhti. Mielestäni olisi jotenkin epäeettistä alkaa pitää sitä kevyemmällä liikunnalla, rajoittaa sen elämää. Saa elää täyttä koiran elämää sen ajan kuin sitä kestää Kipuja on tällä hetkellä kuitenkin todella todella harvoin, onneksi *koputan puuta*.

 

[ap.]

Tuo on ollut meidän oireille tyypillistä, että rasituksessa ei yleensä ilmene oireita, mutta annas olla, kun koira käy makuulla ja lähtee siitä taas liikkeelle. Johan on kankeaa. Mutta se on vain kausittaista. Jotain väljää jossakin varmaan on, sillä tassu on altis nitkahduksille. Tämä uusin oire eli jännä tapa juosta on aivan tuore, mutta huolestuttava. Mieheni ei kyllä näe koirassa mitään ihmeellistä, mutta minusta ranne ei ojennu tavalliseen tapaan rennosti tjsp - vaikea hahmottaa, mikä on muuttunut! Jokin kuitenkin on ja sen toivottavasti näkee edes röntgenissä. Kivunkin määrää on vaikea hahmottaa, sillä lelu kelpaa aina ja koira unohtaa vaivan innostuessaan leikkimään. Myös kynsien leikkuu sujuu, silloin panosteiitin kanssa se ei todellakaan sujunut, kun jalasta kiinnipitäminen satutti koiraa.

 

[ap.]

Nosto

 

[The brightest crayon]

Nivelrikko on mahdollinen, mutta samoin on sekin että siellä ei joku nivel nyt ihan pysy paikallaan kuten pitäisi. Siitä on aika tyypillinen esimerkki sellainen että jalka pysyy jäykkänä, joskus näyttää kuin joku askel jäisi "välistä", eli ei ihan perus ontumista vaan askel on hieman "pompottava".

 

[ap.]

Tuo viimeinen kuvaus kuulostaa kiintoisalta, täytyypä katsoa huomenna ulkona asiaa tarkemmin.


Kiitos avusta ja vinkeistä