N
nana
Vieras
hei
meillä on tytär 2 vuotta ja 5 kuukautta. hän on ollut syntymästään lähtien itkuinen lapsi. erityisesti nukkumaanmeno on meillä ollut koko ajan hankalaa. lapsi "touhottaa" niin pitkään kuin jaksaa ja sitten uuvuttuaan nukahtaa itkien tai sitten jos "pakotetaan" nukkumaan niin nukahtaa itkien. päivärutiinit meillä on hyvät ja kaikenlaista on kokeiltu pitkjänteisesti, kärsivällisesti ja säännöllisesti, mutta mikään ei tunnu auttavan. tuntuu, että lapsi ei yksinkertaisesti osaa eikä halua nukahtaa. sitten kun lopulta nukahtaa nukkuu kuitenkin hyvin. lapsi on muutaman päivän viikossa päiväkodissa, missä puolestaan on kuin erilapsi. paljon rauhallisempi ja nukahtaa kiltisti ja niin edespäin. ymmärrän toki että vanhemmille uskaltaa ja pitääkin uskaltaa näyttää kaiken, mutta turhauttaa välillä kun niin moni asia on itkun asia. tietenkin me vanhempina olemme katsoneet peiliin, mutta mielestämme toimimme oikein; emme anna liikoja periksi, toimimme "järjestelmällisesti" eli emme anna ristiriitaista palautetta lapselle. meillä halaillaan ja sylitellään paljon ja leikitään yhdessä paljon, joten huomionkipeydestäkään ei pitäisi olla kyse. tällä hetkellä suurin jaksamisen paikka on siis nukkumaanmeno. lapsi osaa jo puhua hyvin joten osaisi kertoa jos johonkin sattuu tai muuten jokin asia olisi hätänä, mutta mikään ei tunnu olevan. iltarutiinit tehtyä (iltapala, kylpy, pottailu, kirja jne..) jälkeen alkaa se "touhotus" ja sitten paniikkinen itku kun pitäisi mennä nukkumaan. arvostaisin kovasti asiallisia neuovoja tähän asiaan. kiitos.
meillä on tytär 2 vuotta ja 5 kuukautta. hän on ollut syntymästään lähtien itkuinen lapsi. erityisesti nukkumaanmeno on meillä ollut koko ajan hankalaa. lapsi "touhottaa" niin pitkään kuin jaksaa ja sitten uuvuttuaan nukahtaa itkien tai sitten jos "pakotetaan" nukkumaan niin nukahtaa itkien. päivärutiinit meillä on hyvät ja kaikenlaista on kokeiltu pitkjänteisesti, kärsivällisesti ja säännöllisesti, mutta mikään ei tunnu auttavan. tuntuu, että lapsi ei yksinkertaisesti osaa eikä halua nukahtaa. sitten kun lopulta nukahtaa nukkuu kuitenkin hyvin. lapsi on muutaman päivän viikossa päiväkodissa, missä puolestaan on kuin erilapsi. paljon rauhallisempi ja nukahtaa kiltisti ja niin edespäin. ymmärrän toki että vanhemmille uskaltaa ja pitääkin uskaltaa näyttää kaiken, mutta turhauttaa välillä kun niin moni asia on itkun asia. tietenkin me vanhempina olemme katsoneet peiliin, mutta mielestämme toimimme oikein; emme anna liikoja periksi, toimimme "järjestelmällisesti" eli emme anna ristiriitaista palautetta lapselle. meillä halaillaan ja sylitellään paljon ja leikitään yhdessä paljon, joten huomionkipeydestäkään ei pitäisi olla kyse. tällä hetkellä suurin jaksamisen paikka on siis nukkumaanmeno. lapsi osaa jo puhua hyvin joten osaisi kertoa jos johonkin sattuu tai muuten jokin asia olisi hätänä, mutta mikään ei tunnu olevan. iltarutiinit tehtyä (iltapala, kylpy, pottailu, kirja jne..) jälkeen alkaa se "touhotus" ja sitten paniikkinen itku kun pitäisi mennä nukkumaan. arvostaisin kovasti asiallisia neuovoja tähän asiaan. kiitos.
