Mulla on kaksi kertaa epiduraali torpannut synnytyksen. Esikoisen tapauksessa synntystä ei saatu enää oksitosiinillakaan takaisin kunnon vauhtiin, ja puukkoa tarvittiin. Kakkosen synnytyksessä ihme tapahtui, vaikka tuntien kuluessa lääkäri oli monta kertaa jo leikkaussalia varaamassa, ja lopulta tyttö syntyi kuin syntyikin alakautta.
Ja tämän takia meille ei enempää lapsia tule. Synnytystuskat on mulla olleet niin infernaaliset, että vielä vuosien jälkeenkin muistelen niitä niin kauhulla, että oksennus nousee suuhun (ja vielä sanotaan että synnytyskivut unohtuvat kun vauva on käsissä, just joo!). Toivoisin, että kaikki nämä jotka hurskastelevat että "ne kivut pitää vaan ottaa vastaan" saisivat kokea saman kuin minä (mä nimittäin todellakin uskon, ja kätilöiden kertomana tiedän, että synnytyskivut eivät ole samanlaisia kaikilla), johan loppuisi jeesustelu ja oman ihkupihkun kivan pikku täysluomusynnytyksen hehkuttelu.
Mä en voi käyttää epiduraalia, joka on ainoa mulla kipuihin tehoava troppi (ja kokeillut olen aivan kaiken, vedestä ilokaasuun, hieronnasta ja lämpöpusseista lääkkeisiin, kävelyt, synnytyslaulut, keinutuolit ja jumppapallot jne. jne.) joten synnyttämään en enää lähde. Fyysisesti olen toipunut kummastakin synnytyksestä hyvin, joten siihen, että epiduraali jäisi vaikuttamaan elimistöön jopa kuukausiksi synnytyksen jälkeen, en usko pätkääkään. Synnytys ylipäätään on rankka kokemus kropalle, ja siitä voi toisille jäädä fyysisiä oireita.
